Kuka saa päättää lapsen yökyläilyistä? Mummi on loukkaantunut, kun ei saa lasta yökylään.

ensin sanot, että mummi loukkaantuu kun ei saa lasta yökylään. Seuraavaksi kuitenkin sanot että on väsynyt hoitamaan lapsia. Sitten sanot että lapsi ei halua jäädä mummolaan, mutta kuitenkin heti sen jälkeen, että "ette laske" lasta yökylään... Eli onko tässä ongelmana siis se, että lapsi ei suostu sinne jäämään, vai se, että te ette halua häntä päästää? Ja jos lapsi ei sinne suostu jäämään niin miksi se mummi sitten loukkaantuu? Jos on väsynyt niin ei kai hänkään itkevää lasta sinne enää halua??

Onko lapsesi ollut missään yötä ilman sinua? onko päivälläkään ollut ilman äitiä?

Mummi ei halua missään nimessä tulla meille yökylään, koska täällä oli niin ahdistavaa lapsen ollessa vauva milloin hän täällä yökyläili- vauva nukkui huonosti ja heräsi joka rasahdukseen, joten meillä joutui olemaan aika hissuksiin illalla. Mummista se oli ahdistavaa eikä hän siksi halua meille enää yökylään. Sekavaa tämä onkin: lapsi pitää mummista ja haluaa kovasti kylään, mutta ei jäädä yöksi mummolaan ilman äitiä. Minä olisin mielelläni mummolassa lapsen kanssa yökylässä, mutta mummo haluua sinne vain lapsen, ei minua. Lapsi haluaisi, että jään sinne kanssa ja voisimme olla siellä kaikki.Mummi haluaa lapsen kovasti yökylään ja hoitoon, mutta jos lapsi heräilee öisin, väsyy tavattomasti - ainakin muiden lastenlasten kanssa, jotka ovat parempia nukkujia, hän on ollut niin väsynyt, että on itkenyt väsymystään lapsille. Puhelimessa hän aina selvitti minulle, kuinka kamalan raskasta oli, kun lapsia oli siellä hoidossa yön yli. Mummi on jo 70 ja kärsii mm. reumasta. Silti hän rakastaa lapsia ja haluaa hoitaa heitä, vaikka voimat ovatkin jo ehtyneet eikä hän tunnut tunnistavan oman jaksamisensa rajoja. Kaiken sen valittamisen jälkeen en ole oikein uskaltanut "antaa" pahimmillaan 40 minuutin välein herättävää lasta mummilaan hoitoon. Lapsi käy päiväkotia hyvillä mielin ja on ollut isän kanssa kaksistaan kotona yötä, kun olen ollut itse muutaman kerran poissa yötä. Hän on kaivannut minua, mutta selvinnyt kuitenkin ilmankin. Ongelma on siis se, että mummi on loukkaantunut - ollut jo usemman vuoden. Lapsi olisi pitänyt antaa kylään sinne jo vauvana kun kerran muutkin lastenlapset ovat siellä saaneet olla hoidossa.Tiedän toki, etten voi mitään aikuisen ihmisen tunteille ja että lasta koskeva päätöksenteko on meidän vanhempien tehtävä. Mummi on kuitenkin katkera ja syyttää minua jos jostakin, mikä vaikuttaa yhteiseloomme.

omaani tuolle ko mummille hoitoon. Ja tehän niitä päätöksiä teette, ei muiden mielipiteistä kannata välittää.Mutta mua kiinnostaa silti se, ettei monikaan vastanneista ole vienyt lasta yökylään ennen kuin 4-5 -vuotiaana ymmärtää sinne itse pyytää. Eikö teillä ole niiden neljän tai viiden vuoden aikana tullut kutsua yksiinkään rymyhäihin tai muihin lapsettomiin tilaisuuksiin, vai oletteko vaan jättäneet ne kaikki menemättä? Kuulostaa todella omistautuneelta lapsiperhe-elämältä, johon tuskin itse pystyisin.

Eli ei ole häitä eikä remujuhliakaan, koska kaikilla on pienet lapset ja ne joilla ei ole, eivät käy remujuhlissa. Olemme jo sen verran seesteisessä keski-iässä, että olemme ehtineet remuta sydämen kyllyydestä nuorena. Nyt se että pääsee ajoissa nukkumaan ja että voi juoda lasin viiniä illalla on jo ihan riittävää luksusta. Silti meillä on siis paljon ystäviä ja aktiivinen seuraelämä.

Tyttö ei vain halua jäädä mummoilleen eikä kenenkään muunkaan luokse yöksi. Ei ole ollut tarvetta pakottaa, kun emme harrasta mitään remujuhlia.

Minullekin anoppi on valittanut kun en anna lasta hoitoon. En anna, ellei lapsi halua. Annan kun lapsi haluaa. Ei kiinnosta jonkun loukkaantumiset. Aina joku loukkaantuu jostain, etenkin minun anoppini enkä voi ottaa päänsärkyä hänen jokaisesta mielipahastaan.

Vaikuttaa kuitenkin ihan hyvältä ihmiseltä, ei siis mitenkään laiminlyö lapsia tms. Kokeile joskus sitä yökyläilyä. Lapset ovat joskus kummallisia nukkumistavoissaan. Meidän lapsi nukkuu huonosti kotonaan, mutta isovanhempiensa luona koko yön putkeen. Ei tiedä ellei kokeile.

Meillä on molemmat lapset olleet yökylässä ilman vanhempia jo ennen yhtä ikävuotta ja hyvin on aina mennyt :) Meidän muksut myös nukkuvat mummilassa paremmin kuin missään :)Mutta en olisi heitä vienyt, ellei olisi hyvä "hoitaja", johon voin itse luottaa 100%sesti. Tai lapsi/lapset olisivat olleet jollain lailla vastahakoisia.Minkä ikäisen lapsen laskisitte isovanhempien mukaan mökkeilemään viikonlopuksi? Meillä on tästä asiasta ollut kädenvääntöä.

Käsitinkö oikein, että lapsi ei ole mummin kanssa päivälläkään kaksin, ikinä? Voisiko mummi saada lapsen päivähoitoon joskus, jolloin hän saisi olla kaksin lapsen kanssa, mutta ei tarvitsisi valvoa yötä? Jos mummin jaksaminen huolettaa, voisi päivällä välillä soittaa kuulumisia.

Huomaa kyllä itsekin jos väsyy eikä enää sitten pyydäkään...Tuskinpa yökyläilyille mitään ikärajoja on :) , lapset ovat yksilöllisiä. Meidän lapsi on yökyläillyt mummolassa 1,5-vuotiaasta saakka ja nauttii siitä.

siis ilman meitä vanhempia. Lapsen ollessa vauva hän oli välillä meillä kolmekin päivää ja hoiti vauvaa aina muutaman tunnin pätkissä siten, että sain tehdä tällöin (palkka)töitä kotona ja silti lapsi sai tasaisin väliajoin seuraani niin ettei eroaika tullut liian pitkäksi. En tiedä, miksi mummille olisi niin tärkeää saada lapsi hoitoon juuri yön ajaksi. Ehkä se, että lapsi viime kädessä turvautuu minuun eikä häneen, on hänen egolleen tai jollekin liikaa. Jos minä en ole paikalla, hän saa olla lapsen tuki ja turva? Siihen antaisi viitteitä se, että mummi sanoi olevansa "loukkaantunut", kun lapsi heillä vieraillessaan ei halunnutkaan mummia viereensä herättyään kesken päiväuniensa vaan minut, äidin (joka en ollut paikalla). Tuo tapahtui heti seuraavana päivänä siitä kun aloitimme lapsen vieroittamisen tutista ja lapsi oli hyvin herkässä tilassa (lapsi itki ja raivosi viikon ajan joka yö noin neljä kertaa yössä, sittemmin heräsi kerran yössä itkemään kuuden viikon ajan). Mummi ei tuntunut tajuavan kuinka kova juttu tutista luopuminen oli lapselle ja mielestäni aika lapsellisesti loukkaantui lapseni torjunnasta (torjui muuten minutkin yöllisissä raivopuuskissaan!). Lapsen olisi ilmeisesti juuri kaksi vuotta täytettyään pitänyt osata miellyttää mummia ja ajatella ensisijaisesti mummin tunteita, ei omiansa? No joka tapauksessa, mummilla on tilaisuutensa kahdenkeskiseen aikaan.Toisekseen, tänään lapsi ilmoitti olevansa valmis yökyläilemään, ja saa mennä mummolaan yöksi , jos se mummille sopii. Silti se ei poista sitä tosiseikkaa, että mummi on ja tulee olemaan minulle hyvin loukkaantunut siitä, ettei ole aiemmin saanut lasta yöksi luokseen. Loukkaantuminen tulee jatkumaan ikuisesti. ap

ihmettelee, ettei siis ihmisille mahdu kuuteen vuoteen yksiäkään firman edustustilaisuuksia, lapsettomia häitä tai tasakymmenvuotisjuhlia tai mitään vastaavaa? Ja jos kaikki tutut on jo naimisissa, niin eikö koskaan tule edes tutustuttua uusiin ihmisiin? Ja silti voi olla vilkas seuraelämä?Anteeksi, asian vierestä tämä, mutta kuulostaa oudolta. Vai pysyykö se seuraelämä vilkkaana siitä huolimatta, että kieltäytyy aina ystävien kutsuista

Ihan hyvin on sujunut, en tarvitse miestä mukaan, jos tapaan ystäviäni tai menen juhliin (jotka eivät ole mitään ryyppyjuhlia, enemmän taiteiden yö/teatteri/elokuva yms. tyylistä ohjelmaa. Ryyppäämiset ja ravintolat kierrettiin nuorena, nyt ei enää kiinnosta sellainen. Meillä juhlinta tarkoittaa sitä, että joku tuttu pitää kotonan kutsut, jonne tulee kymmeniä ihmisiä lapsineen. Alkoholia käytetään hyvin hillitysti, kukaan ei ole humalassa, se siis tarkoittaa yhtä-maksimissaan kolmea annosta, autoilijat eivät juo. Pääpaino on ruoalla ja hyvällä seuralla. Vappuna viimeksi vietimme tällaisia juhlia ja siellä tutustuin moniin uusiin, mukaviin ihmisiin. Viime viikonloppuna taas tuttavia kävi meillä grillaamassa ja viettämässä iltapäivää ja iltaa (klo 21.30 saakka - jotta lapset pääsevät edes jotenkin inhimilliseen aikaan nukkumaan). Kivaa oli. Häissä jos käymme, lähdemme sieltä ihmisten aikaan pois. Ei huvita heilua kännissä pikkutunneilla, kun aamulla kuitenkin joutuu heräämään kukonlaulun aikaan. Mielestäni meillä ei ole lainkaan tylsää tai sosiaalisesti rajoittunutta elämää. Minusta olisi tylsyyden huippu riekkua jossain tanssiravintolassa tai bilepaikassa ja katsella kännisten sekoilua. Ihmisten parhaat puolet kun tulevat esiin selvin päin.