Katsoiko kukaan Silmästä silmään -dokumenttia?

Todella jälkeenjääneiltä ja heikkolahjaisilta vaikuttivat. Sääliksi käy näitä nuoria naisia heidän perheitään, jotka näiden idareiden kynsiin ovat joutuneet.

Joku tavatuista surmatyöntekijöistä olisi voinut olla ohjelmassa myös nainen.

Mutta kyllä monenlaisia ajatuksia herätti. Olen seurannut läheltä henkirikoksen uhriksi joutuneen omaisten tuskaa.

Up

Up

Up

Lääkitys kohdillaan.

Osa on vielä katsomatta, mutta näin sen äidin kohtaamisen tyttärensä surmaajan kanssa. Tosi aran oloinen se poika, uskoisin hänen katuvan ihan oikeasti.

Kiinnitin aivan samaan huomiota kuin ap! Näitä ne Suomen murhamiehet sitten ovat :(

Ted Bundy oli melko älykäs akateemikko, ja unabomber eli Ted Kaczynski oli Harvardin alumni.

Muita ei nyt tule mieleen, mutta fiksuja murhaajia on ehkä 0,1%.

99,9% on tolloja jotka juuri ja juuri kykenevät nimen kirjoittamaan paperille oikein jos sitäkään.

Miten tuommoiset tollerot pystyvät tuommoisiin tekoihin? Eikö oo liian monimutkaista heille?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuommoiset tollerot pystyvät tuommoisiin tekoihin? Eikö oo liian monimutkaista heille?

Suurin osa Suomen henkirikoksista on pikaistuksissa tehtyjä tappoja, ei niitä ole mitenkään suunniteltu tai sen tarkemmin mietitty. Hetken pimahdus ja toisen henki on pois.

Tuossa dokumentissa esitelty tollo istui kyllä murhasta.

Vierailija kirjoitti:

Osa on vielä katsomatta, mutta näin sen äidin kohtaamisen tyttärensä surmaajan kanssa. Tosi aran oloinen se poika, uskoisin hänen katuvan ihan oikeasti.

Minä myös katsoin vain siihen asti. Rehellisesti se poika kyllä vastasi kun äiti kysyi, että ajatteleeko tämä tappaja nyt, että Jumala on antanut hänelle anteeksi, ja poika vastasi että uskonto on vaan hänelle ainoa keino kestää tämä tilanne.

Olisikin ollut törkeää sanoa, että joo kyllä Jumala on antanut minulle anteeksi, samaan aikaan kun uhrin omaiset kärsivät loppuelämänsä, ja katkeruus huokui äidin koko olemuksesta.

Kun ohjelma tuli tv:stä, näin vain sen loppuosan. Äsken katsoin sen Areenasta.

Se alkoi mietityttää, että keskusteluryhmän ohjaajat (?) puhuivat anteeksipyynnöstä lähinnä psykologisena ja tunneasiana: "Onko tekijällä oikeus pyytää anteeksi?", "Kun tekijä pyytää anteeksi, hänen oma olonsa helpottuu – onko hänellä oikeutta siihen?", "Anteeksipyyntö on niin henkilökohtainen asia – se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita" jne.

Koska tarkoituksena oli valmistella tekijöitä ja uhrien omaisia kohtaamaan toisensa, näkökulma oli ymmärrettävä. Oikeastihan anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole mitä vain se kenellekin sattuu tarkoittamaan, vaan se aina edellyttää oman teon vääryyden tunnustamista, katumuksen ilmaisemista uhrille ja sen loogisena jatkona parannuksen tekoa. Katumus tarkoittaa, että jos pääsisi menneisyyteen takaisin, valitsisi toisin, mutta ei pääse – teko on peruuttamaton. Rikoksista tuomitut vaikuttivat painottavan tätä anteeksipyynnön objektiivista määritelmää.

Se että anteeksipyyntö yleensä helpottaa tekijän omaa oloa on toinen asia.

Ehkä joillekin anteeksipyyntö ei tarkoita tuota, vaan jotain muuta? Jos näin on, he ovat ymmärtäneet sen väärin.

Yksi henkirikoksen omainen kertoi pitävänsä hyvänä asiana, että tekijä pyysi häneltä anteeksi. Hän ja toinenkin omainen kertoi toivovansa, että tekijä ei enää tekisi pahoja tekoja tulevaisuudessa. Se on jotain konkreettista, mitä tekijä voi luvata ja antaa, vaikkei voikaan saada tehtyä tekemättömäksi. "Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!", sanoi Johannes Kastajakin.

Kiinnostava ohjelma ja hieno nimi sillä. Loppu oli koskettava.

Siis oliko se tyttö kuollut palovammoihin?

Se Jari, joka poltti tyttöystävänsä kuoliaaksi, niin sen silmistä paistoi vaan tyhjyys. Ihan ku päässä ei kulkisi mitään. Kuitenkin muusta habituksesta ja äänestä sai hyvin normaalin ja vähän "sympaattisen" kuvan.. Toisen elävältä polttaminen vaatii kovaa tunnekylmyyttä, sitä ei kyllä ihmisestä näe ainakaan tässä tapauksessa koska hänestä ei mielestäni huokunut pahuus vaan ujous ja tietty yksinkertaisuus. Olkaa ihmiset varovaisia :(

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko se tyttö kuollut palovammoihin?

makasi kuukauden sairaalassa ja kuoli

Tuo Jari ei kyllä ole mikään penaalin terävin kynä. Vaikea kuvitella tuommoista arkaa reppanaa murhaamaan. Itsekin aattelin, ettei päässä liiku mitään. Tyhjyyttä vain.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Jari ei kyllä ole mikään penaalin terävin kynä. Vaikea kuvitella tuommoista arkaa reppanaa murhaamaan. Itsekin aattelin, ettei päässä liiku mitään. Tyhjyyttä vain.

Sehän sanoi, ettei ole vanhempiensa/perheensä kanssa puhunut asiasta mitään. Sitä voi miettiä millaisissa oloissa hän on itse kasvanut ja miten hänen vanhempansa ovat opettaneet tunteiden käsittelyä ja ihmisten kanssa olemista.

Ketään ei tarvitse päähän taputella, mutta surullinen tosiasia on, että vankilat ovat täynnä epävakaasta tilanteesta elämään ponnistaneita aikuisia. On paljon diagnosoimattomia oppimisvaikeuksia, nepsy-oireilua, kaltoinkohtelun kokemuksia ja monenlaista köyhyydestä ja huonosta sosiaalisesta asemasta kumpuavaa huonovointisuutta. Päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat käsi kädessä. On säälittävää, ettei tässä yhteiskunnassa tunnisteta kärsiviä lapsia ja nuoria, vaan annetaan tilanteen mennä siihen asti, että istuu aikuisena linnassa ja sitten pitäisi ruveta pohtimaan omia elämänkokemuksiaan tai tehdään nepsy-tutkimuksia.  Hirveätä haaskausta ja linnaan mennessä on jo tapahtunut jotain isoa ja peruuttamatonta jollekin toiselle ihmiselle.

Jotenkin oon aina dekkareiden suurkuluttajana aatellut, että murhaajat oisivat älykköjä. Taitaa totuus olla toisenlainen, olisivatko kuitenkin äö:ltaan ennemminkin kehitysvammaisia? Ainakin tässä dokumentissa esitetyt vaikuttivat siltä.