Onko masennuksesta toipuminen hidasta vai nopeaa?

Riippuu henkilöstä. Omasta mielestäni vaihtoehto A kuvaa enemmänkin mitä yleensä tapahtuu. Toki ei B myöskään ole poissuljettua. Kaikista positiivisista muutoksista kannattaa iloita ja olla turhaa murehtimatta onko se nyt paranemista vai ei :)

Olen pari kertaa parantunut kuukausia kestävästä vaikeasta masennuksesta päivässä, tai siis ihan yhtäkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa parantunut kuukausia kestävästä vaikeasta masennuksesta päivässä, tai siis ihan yhtäkkiä.

Mikä vaikutti?

Ei siitä välttämättä ikinä parane. Äidillä oli se 13 ikävuodesta 42 ikävuoteen ja tauti päättyi itsemurhaan.

Tunnen ihmisiä joilla se on ollut varhaisnuoruudesta eläkepäiviin asti ja haittaa kaikkea mahdollista tekemistä.

Kyseessä on syöpään verrattava tuhoava tauti johon toivottavasti keksitään joskus pysyvä parannuskeino.

Sellaisen säännön kuulin kerran, että toipuminen vie vähintään saman ajan kun sairaus

Pari viikkoa meni. Varmaan johtui siitä, että sen kesti kun masennuslääkkeiden vaikutukset lakkasi. Viimeiset pari vuotta oli niin raskaat, että jossain vaiheessa napsahti tunteet kokonaan pois päältä. Se oli ihan yksi hetki, kun päässä humahti ja tuli tyhjyys. Siitä meni vuosi ja lopetin lääkkeet koska ne ei mihinkään auttaneet. Yhtenä aamuna vain heräsin rauhallisena ja onnellisena. Opettelin ainaisen negatiivisen sisäisen puheen sijaan sanomaan joka päivä itselleni mitkä asiat on hyvin. Vähintään yksi piti keksiä. Sitten ne pikkuhiljaa vaan lisääntyi ja ikävä puhe sisälläni vaimeni. Aloin ottaa vastuun elämästäni valittamisen ja uhriutumisen sijaan. Tekemään asioille jotain. Oli elämäni parasta aikaa, jota muistelen lämpimästi. En ole ikinä tuntenut eläväni niin paljon kuin sillon elin. Nyt on ehkä tylsää, arkista eikä ole kaiken uuden kokemisen riemua, mutta sain elää elämäni parhaan vuoden. Ihan kuin olisi palkittu vuosikymmenien kurjuudesta ja henkisestä helvetistä. Sitä varten kannatti sinnitellä :)

Yhdellä kaverilla kesti yli 1,5 vuotta, toisella kestänyt 5 vuotta, minulla oli puoli vuotta.

Työkyvyttömyyteen asti siis.

Tämän maan masennus ja itsaritilastot tulevat kasvamaan jos työpaikat menee ja talous vedetään tahallaan kuralle vain koska halutaan suojella yli 80+ ikäisiä koronalta.

Miten voi parantua nopeasti? Ihan ajattelun muuttamisella?

Ottaisitko 14 päivän koronan, vai 14 vuotta kestävän masennuksen jos olisi pakko valita?

Minulle se lähes vuoden kestävä masennus oli aivan hirveä! Oikeasti.

Alussa hitaasti, mutta sitten kun pääsee vauhtiin, niin paranee voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa meni. Varmaan johtui siitä, että sen kesti kun masennuslääkkeiden vaikutukset lakkasi. Viimeiset pari vuotta oli niin raskaat, että jossain vaiheessa napsahti tunteet kokonaan pois päältä. Se oli ihan yksi hetki, kun päässä humahti ja tuli tyhjyys. Siitä meni vuosi ja lopetin lääkkeet koska ne ei mihinkään auttaneet. Yhtenä aamuna vain heräsin rauhallisena ja onnellisena. Opettelin ainaisen negatiivisen sisäisen puheen sijaan sanomaan joka päivä itselleni mitkä asiat on hyvin. Vähintään yksi piti keksiä. Sitten ne pikkuhiljaa vaan lisääntyi ja ikävä puhe sisälläni vaimeni. Aloin ottaa vastuun elämästäni valittamisen ja uhriutumisen sijaan. Tekemään asioille jotain. Oli elämäni parasta aikaa, jota muistelen lämpimästi. En ole ikinä tuntenut eläväni niin paljon kuin sillon elin. Nyt on ehkä tylsää, arkista eikä ole kaiken uuden kokemisen riemua, mutta sain elää elämäni parhaan vuoden. Ihan kuin olisi palkittu vuosikymmenien kurjuudesta ja henkisestä helvetistä. Sitä varten kannatti sinnitellä :)

Ihana tarina!

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Alussa hitaasti, mutta sitten kun pääsee vauhtiin, niin paranee voimalla.

Onko tämä vain yksi kokemus vai useamman ihmisen havainnointi.

Omalla kohdallani vastaus on A. Toipuminen eteni pisara meressä tyylillä ja jonain päivänä vain huomasin että ei ole enää niin paha olla.

Mt-ongelmat ovat aina hyvin yksilöllisiä ja monimutkaisia, mitään yksinkertaista vastausta ei voi antaa. Pääasia että menee kuitenkin parempaan suuntaan, hitaasti tai nopeasti.

Varoituksen sana, että jos paranee liian nopeasti jo parissa viikossa ja on yhtäkkiä onnellinen, voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa SSRI:t aiheuttavat maniavaiheen. Itselleni kävi niin. Luulin että olin vain parantunut, kesti kuukausia tajuta että menee liiankin lujaa.

On. Yleensä. Ei aina.

Up