Kuinka yleistä lasten ruumiillinen kuritus oikeasti oli vuoden 1984 jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Kasarin alussa synnyin. Kyllä tuli pienenä tukkapöllyä ja piiskaa, mutta ne oli vain kertakirpaisuja. Sitä enemmän häiritsi ja jäi vaivaamaan henkinen väkivalta. Kun teki pienenä jotain tyhmää tai noloa, niin se muistettiin kyllä sitten vanhempien toimesta kailottaa kaikille lähipiirille ja perhetutuille, synttärijuhlilla, toisten luona kyläillessä, kaupassa, missä tahansa. Esimerkiksi kun eskarissa kävi kerran niin, etten uskaltanut kysyä vessaan ja kaikki varmasti arvaa mitä kävi. Kunnon nolaustyyliin se ja monet muut asiat muistettiin kertoa kaikille ja joka kerta porukalla naurettiin minulle päin naamaa, ja itkuhan siitä monesti tuli siitäkin, joka kuitattiin vaan että "no iteppähän teit", tai "älä nyt leikistä suutu" ja naurettiin vaan päälle, vaikka minulla oli niin älyttömän paha mieli että itkin silmät päästäni, tuntui että silmissä mustenee siitä vihasta ja kiukusta ja pahasta olosta, teki mieli hypätä katolta tai polttaa talo poroksi ja ampua kaikki. Tällainen oli, ja on, paljon paaaaaaljon pahempaa, kuin mikään pikku tukkapölly tai risupiiskaa vähän pyllylle.

Onneksi se loppui alakouluaikana, vanhemmat kai tajusivat itsekin mitä tekivät. Mutta muisto jäi ja vaikutus lopuksi elämää. Kuvitelkaa jos tuollainen vielä jatkuisi koulussa, olisi vielä kiusaamistakin, aikuisuuteen asti. Ei ihme, että silloin tällöin joku napsahtaa lopullisesti ja tekee... no, sanotaan nyt vaikka että jotain peruuttamatonta. En ihmettele yhtään.

80-90-luvuilla ei ollut alakoulua vaan ala-aste.

Pilkunviilaaja