Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

Pitää laittaa rahaa asuntosäästötilille.

1) Älä mene sen tyypin kanssa naimisiin, vaan etsi parempi ja tee lapsesi hänen kanssaan. Löydät hänet kyllä, luota siihen. 2) Älä juokse työelämässä niin paljon rahan perässä. Usko lahjoihisi ja tee töitä, joissa viihdyt ja joita haluat tehdä. 3) Ole välillä töissä ulkomailla jo ihan kielitaidonkin vuoksi.

Ei se varmaan uskois, mutta:

- säästä ja aloita sijottaminen osakkeisiin

- pane enemmän

- lopeta röökinpöltto kokonaan äläkä aloita koskaan uudestaan mistään syystä

- älä ala tissuttelemaan koskaan vaan lenkkrile ja käy salilla

Luota vaistoosi.

Ainoat asiat, mitä olen ikinä tosissani katunut ovat olleet sellaisia, joista olen alusta saakka ajatellut ettei tästä taida seurata mitään hyvää olen yrittänyt väkisin "mennä avoimin mielin".

Älä siirry suhteesta toiseen vaan ota omaa aikaa tutustua itseesi. Miehiä kyllä riittää ja parhaan tapaamiseen menee vielä monta vuotta. Älä tuhlaa nuoruuttasi miesten perässä haikailuun. Opiskele lisää ja pysy työssä mikä sujuu mutkitta, kunnes olet valmis muihin töihin. Kuuntele äitisi neuvoja ja jätä tutustumatta ystäviin joilla ei ole juuri muita ystäviä, siihen on syynsä. Älä takaa ketään äläkä mene todistelemaan oikeusjuttuihin, ellei asia sinua koske.

Ota omaa aikaa, anna isän osallistua vauvanhoitoon.

Älä usko tuota miestä ja hänen sanojaan. Lähde. Hän tulee valehtemaan, pettämään ja rikkomaan sydämesi. Etsi joku, joka rakastaa sinua juuri tuollaisena. 

Kertoisin, että vaikka opiskelemansa ammatti vaikuttaa tuossa vaiheessa täysin väärältä ratkaisulta, tulet löytämään aivan ihanan työpaikan ja hoksit, että paras koulutus ikinä!

Sanoisin myös, että älä missään nimessä ala kotiäidiksi; lapsesta tulee ujo, koska ei ole lapsiseuraa.

Kolmantena sanoisin, että muuttakaa äkkiä pois tuppukylästä.

Ota ero, HETI!

Pidä parempi huoli terveydestäsi ja pysy tietyssä työpaikassa.

Elämä on arvaamatonta, ja vaikka tekisi kaiken "oikein", ei välttämättä saa heti kaikkea haluamaansa. Asiat vievät aikaa. Vaikka tuntuu siltä, että mitään edistystä ei tapahdu ja elämää junnaa paikallaan, asioita voi tapahtua paljon lyhyessä ajassa, ja sitten kaikki on taas hyvin.

"Sain vihdoinkin! Älä menetä uskoa""

Mene heti traumaterapiaan niin selviät ilman tuskaista masennuksen täyttämää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Luota vaistoosi.

Ainoat asiat, mitä olen ikinä tosissani katunut ovat olleet sellaisia, joista olen alusta saakka ajatellut ettei tästä taida seurata mitään hyvää olen yrittänyt väkisin "mennä avoimin mielin".

Kaikkein tärkein.

Kun hälytyskellot soi täysillä, ei olisi tarvinnut jäädä muiden takia miellyttämään/hyväksytyksitulemisen takia. Koska en kuunnellut vaistoani, paha pääsi lähelle.

Suunnittele elämääsi vähän pidemmälle kuin seuraavat 10 vuotta. Aseta päämäärä n 5 v päähän, etene sitä kohti ja tee sitten välitilinpäätös ja aseta uusi päämäärä tarvittaessa.

Epätoivoinen, toivottavasti ei pitkäaikaistyötön kirjoitti:

Saanko kysyä näin 24-vuotiaana vinkkiä? Millä tavalla te "uudelleen opiskelevat" olette rahoittaneet opinnot? Itse olen siis valmistumassa maisteriksi ensi kuussa, mutta tyhmästi menin valitsemaan alan joka kiinnosti, mutta ei luultavasti tule työllistämään. Eli enhän minä saa mitään vuorotteluvapaita/opintovapaita (mitkä lie viralliset termit), jos en ikinä edes pääse töihin. En myöskään voi opiskella töiden ohessa, jos en saa sitä työpaikkaa in the first place. Eli kauanko joutuu olemaan työkkärin listoilla, ennen kuin pääsee korjaamaan tätä väärän alan opiskelun mokaa jonkun uudelleenkoulutus-ohjelman kautta? 

Itse hankkiuduin puhelinmyyjän töihin ja opiskelin niiden ohessa uuden tutkinnon. Tuskaista oli, mutta kannatti!

Muuta Espanjaan.

Jätä Se

Sanoisin että all in Bitcoin

Joku toinen mies voisi olla ehkä kypsempi ja parempi isäksi kuin se pitkäaikainen poikakaveri..