Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

Ota ero, älä tuhlaa aikaasi siihen seuraavaankaan, ja hae yliopistoon. 

Nyt kun olen melkein 55v., niin sanoisin 25 v. itselleni ainakin nämä kaksi asiaa:

1) Mene psykiatrille, sillä sinulla on ahdistushäiriö, johon on saatavilla hyvät lääkkeet!

2) Jatka sen tekemistä, mihin olet nyt keskittynyt. (25v. keskityin mielestäni oikeisiin asioihin, näin jälkeenpäin ajateltuna...)

25-vuotias ei ole vielä vanha, eikä kiirettä mihinkään ole.

- Lähde opiskelijavaihtoon.

- Älä ota itseäsi niin vakavasti. Elä, tee, hassuttele. Salli itsellesi virheet.

- Hae apua masennukseen.

Opiskele kieliä ja muuta ulkomaille

Alle vuoden kuluessa kolme läheistä ja tärkeää ihmistä kuolee lyhyen ajan sisällä. Nuoruus loppuu siihen.

Noin muutoin, lopeta viina ja tupakka, sillä lähiaikoina tarvitset paljon voimia ja henkistä kestävyyttä.

Tee lapset, ei se siitä kummene.

m56

Älä luota naisiin. Ikuista rakkautta ei ole olemassa.

Kakskytviisvuotiaana kaikki oli jo pilalla, myöhäistä sanoa mitään.

Pura kihlaus ja jää yksin opiskelupaikkakunnalle tai lähistölle.

Kihlattusi äiti ei tule koskaan sinua hyvksymään, teet aina kaikki väärin.

Seuraa todella raskaita vuosia vaikeuksineen. Kihlattusi suku jaksaa kehittää riitoja( jollaisia et ole tiennyt olevan mahdollistakaan) heiltä et tule mitään tukea koskaan saamaan.

Heidän tekemiään lainoja saat maksaa vuosia, haukut saat palkaksi.

Pakene!!!!

Älä nyt enää vaihda pääainetta vaan valmistu nopeasti ja mene töihin. (Siihen maailmanaikaan töihin tosiaan mentiin. Oli oikeasti työvoimapula.)

Älä huoli. Vaikka nyt olet lapsettomuushoidoissa niin tulet vielä saamaan kolme ihanaa lasta.

Ei se tee susta coolia, jos juot, poltat ja vosuilet.

Käytä se aika mieluummin opiskeluun ja työhön, niin olis ehkä nyt omaisuutta eikä herpeksestä olis tietoakaan-helvatan jakari!

Mikään ei ole muuttunut 10 vuoden päästä. Tosin et asu enää peräkammarissa.

Älä jaa pilluas kelle tahansa, opiskele, urheile ja älä liho

Älä missään nimessä hae taidekouluun ja monta vuotta vielä putkeen. Hae suoraan sosiaalialalle ja auttamistyön pariin jo nuorena. Taidepuoli ei työllistä ja opinnoissa on hyvin paljon kilpailua ja epävakaita ihmisiä, jotka murskaavat itsetuntosi. Sosiaalipuolella on normaali mahdollisuus oikeaan työuraan ja normaaliin elämään.

Kuvataide voi olla sinulle sopiva harrastuksena.

Vierailija kirjoitti:

Elämä menee tosi nopeaan. Mitä enemmän vuosia tulee, sitä nopeammin aika kuluu.

Oon huomannu ihan saman jutun. Vuonna 1983 kolme kk kestävä koulun kesäloma tuntui kestävän vuoden. Nykyään yksi vuosi heilahtaa ohi nopeammin kuin kolme kuukautta silloin nuoruudessa.

Elinvuosien kanssa on ilmeisesti sama juttu kuin rahan kanssa, että mitä vähemmän sitä on jäljellä, sen nopeammin se kuluu loppuun.

Tuolloin 25-v kahden lapsen äiti ja aviomiehenä pettäjä, joka sai aikaan valtavan myllerryksen psyykessäni ja riidan jälkeen halusin kiusakseen tappaa itseni syömällä lääkkeitä. Nyt sanoisin 25-v itselleni, että äkkiä ero, äläkä usko mitään mitä hän valehtelee. Silloin säälin lapsia ja itseänikin, enkä uskaltanut lähteä.

Sanoisin, että oletpas menestynyt, rikas ja komea. Vaikka olenkin nyt niitä kaikkea enemmän ;)

Opiskele pitkälle ja lisäopinnot ulkomailla. Kyllä talous aina järjestyy.

Älä ole mistään huolestunut. Kaikki järjestyy.