Ryhmätyöt korkeakoulussa

Ryhmätyöt on perkeleellisiä. Yritetään väkisin larpata jotain työyhteisön "sosiaalista ilmapiiriä ja sosiaalisten taitojen kehittymistä", mutta henkilökohtaisesti ryhmätöitä tehdessäni minusta kuoriutui aina antisosiaalinen, murhanhimoinen ilkimys.

Ryhmätyö = kaikki kirjottaa oman osuutensa kotona ja lopuksi yksi liittää palaset yhteen. Jonne lukee luokassa ääneen, kun se on parempi puhumaan kuin kirjoittamaan.

Otsikko jo paljasti, että ap tarkoittaa ammattikorkeakouluja. Ne onkin ihan syvältä ja poikittain, joka ikinen.

Ryhmätyöt olivat kyllä hanurista, etenkin monimuotoryhmässä. Vaan niistäkin suoriutui, kun oli pakko. Henkilökohtaisesti en koe, että ne olisivat opettaneet kenellekään mitään kummempia ihmissuhdetaitojakaan. Opettaja pääsee vaan vähemmällä tarkistamisella.

Yliopistossa ei ollut ensimmäistäkään ryhmätyötä.

Yliopistossa ihan yhtä turhia. Pääasia saada jokin lappunen valmiiksi palautusta varten. Ketään ei kiinnosta keskustelu ja asioiden pohtiminen. Turhaa hommaa.

Mä tykkäsin. Opekoulutuksen pedagogiset olivat täynnä ryhmätöitä ja niissä oppi paljon.

Ryhmätyöt kertovat ennen kaikkea korkeakoulujen rahoituksen leikkaamisesta:

Jos kurssilla on 30 opiskelijaa, on arvostelijalle helpompaa ja tehokkaampaa muodostaa 3 hengen ryhmät ja lukea ja arvostella 10 työtä kuin jos kaikki tekee yksin ja joutuu arvostelemaan 30 työtä. 

Ryhmätyöt ovat todella syvältä, jos ryhmätyön tekijät eivät osaa työskennellä ryhmässä. Olen itse oivaltanut tämän vasta, kun suoritin vastikään osana maisteriopintoja ryhmädynamiikkakurssin, jossa opiskeltiin ryhmäilmiöitä käsite- ja teoriatasolla. 

Ryhmätyöskentelyn alussa, vaikka olisikin kyseessä lyhytaikainen ad hoc -ryhmä, pitäisi tehdä sopimukset ryhmän työskentelystä.

1. Hei, minä olen Maija ja opiskelen sosiaalipsykologiaa, kuka sinä olet ja mitä sinä opiskelet?

2. Mitä ryhmältämme odotetaan, mikä on ryhmätyön tarkoitus? 

3. Mitä ryhmänä haluamme saavuttaa? Onko jonkun tavoitteena päästä ykkösellä läpi, tavoitteleeko joku viitosta? Miten erilaiset tavoitteet sovitetaan yhteen? Eli mitkä ovat tämän ryhmän tavoitteet tähän tehtävään liittyen?

4. Miten tavoitteet saavutetaan? Mitä meidän on tehtävä?

5. Mitä keinot tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoittavat käytännössä? Kokoonnutaanko livenä, kaikki ovat läsnä henkisesti ja fyysisesti, tehdäänkö etänä, jaetaan tehtävät ja osa-alueet selvästi. Vastataan viesteihin, ilmoitetaan esteistä. Kerrotaan, jos tulee haasteita. Liittyivätpä ne sitten itse tekemiseen tai motivaatioon tai jaksamiseen. 

Ad hoc -ryhmällekin pitää luoda tietoisesti struktuuri, jotta työskentely on sujuvaa. Monissa yhteisöissä näitä peruspalikoita ei osata. Siitä ne ongelmat muodostuvat, kun ryhmätyötaitoja ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ei ollut ensimmäistäkään ryhmätyötä.

Minä vuonna tämä mahtoi olla?

Kyllä niitä nykyään on, voi kyllä!

Todellakin. Itseä inhotti myös erimielisyydet ryhmän sisällä. Ja työn näkökulmaksi valikoitui yleensä sen ryhmäläisen näkemys, jolla oli vähiten joustava temperamentti, ei todellakaan se näkökulma, joka olisi oikeasti sopinut parhaiten. Tein maisterin Ruotsissa ja myös gradu tehtiin parityönä. Niitä erimielisyyksiä piti välillä selvitellä graduohjaajan kanssa, kun pari halusi päättää kaikesta, vaikka oli useimmiten väärässä. :D 

Oamkissa ryhmätyötä rymätyön perään.. Tämä on seurausta siitä, että ammattikorkean rahoitus riippuu ajallaan valmistuneista opiskelijoista. Ryhmän mukana läpi pääsevät kursseista nekin jotka eivät mitään tee, ja taas kilahtaa rahaa amkin kassaan. Opettajat delegoivat oman työnsä periaatteessa ahkerimmille opiskelijoille, koska kaikki tehdään ryhmätöinä ja ryhmät määrätään siten että joka ryhmässä roikkuu 1-2 jotka eivät tee mitään. Sitten vielä ihmetellään opiskelijoiden kasvaneita mielenterveysongelmia ja jaksamisongelmia. Oamkissa ohjelmoinnin kursseista pääsee läpi kopioimalla toisten koodia kommentteineen päivineen. Eli yksi opiskelija on tehnyt työtä tuntikaupalla, toinen käyttää Copy+Paste. Muualla tämä katsottaisiin plagioinniksi ja tulisi potkut koulusta. Mutta kun kaikki halutaan kursseista läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt kertovat ennen kaikkea korkeakoulujen rahoituksen leikkaamisesta:

Jos kurssilla on 30 opiskelijaa, on arvostelijalle helpompaa ja tehokkaampaa muodostaa 3 hengen ryhmät ja lukea ja arvostella 10 työtä kuin jos kaikki tekee yksin ja joutuu arvostelemaan 30 työtä. 

Ryhmätyöt ovat todella syvältä, jos ryhmätyön tekijät eivät osaa työskennellä ryhmässä. Olen itse oivaltanut tämän vasta, kun suoritin vastikään osana maisteriopintoja ryhmädynamiikkakurssin, jossa opiskeltiin ryhmäilmiöitä käsite- ja teoriatasolla. 

Ryhmätyöskentelyn alussa, vaikka olisikin kyseessä lyhytaikainen ad hoc -ryhmä, pitäisi tehdä sopimukset ryhmän työskentelystä.

1. Hei, minä olen Maija ja opiskelen sosiaalipsykologiaa, kuka sinä olet ja mitä sinä opiskelet?

2. Mitä ryhmältämme odotetaan, mikä on ryhmätyön tarkoitus? 

3. Mitä ryhmänä haluamme saavuttaa? Onko jonkun tavoitteena päästä ykkösellä läpi, tavoitteleeko joku viitosta? Miten erilaiset tavoitteet sovitetaan yhteen? Eli mitkä ovat tämän ryhmän tavoitteet tähän tehtävään liittyen?

4. Miten tavoitteet saavutetaan? Mitä meidän on tehtävä?

5. Mitä keinot tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoittavat käytännössä? Kokoonnutaanko livenä, kaikki ovat läsnä henkisesti ja fyysisesti, tehdäänkö etänä, jaetaan tehtävät ja osa-alueet selvästi. Vastataan viesteihin, ilmoitetaan esteistä. Kerrotaan, jos tulee haasteita. Liittyivätpä ne sitten itse tekemiseen tai motivaatioon tai jaksamiseen. 

Ad hoc -ryhmällekin pitää luoda tietoisesti struktuuri, jotta työskentely on sujuvaa. Monissa yhteisöissä näitä peruspalikoita ei osata. Siitä ne ongelmat muodostuvat, kun ryhmätyötaitoja ei ole. 

Mutta ei kukaan opi niitä ryhmätyötaitoja sillä, että laitetaan työskentelemään ryhmässä. Jos siinä kaikki on yhtä osaamattomia, niin minkäs teet. 

Ad hoc -ryhmässä ei varmaan edes haluta käyttää aikaa noiden viiden kohdan pohtimiseen. Onko sekin sitten ryhmtyöskentelyosaamisen puutetta? Jos ryhmälle muodostuisi struktuuri, jonka mukaan toimitaan, helpottaisiko se sitten sitä varsinaisen aiheen parissa työskentelyä niin paljon, että tuollaiseen alkulämmittelyyn kannattaa käyttää aikaa?