Lue keskustelun säännöt.
Hei te lahjakkaat yksinäiset
05.04.2020 |
Miten olette päätyneet yksinäisiksi? Mietin usein syitä omalle yksinäisyydelleni. Kyse ei ole siitä, etteikö minuun haluttaisi tutustua ja etteikö seuraani suorastaan hakeuduttaisi (olen sosiaalisesti lahjakas ja todella ystävällinen kaikille) mutta en yksinkertaisesti liiku piireissä, jossa kohtaisin hengenheimolaisia.
Teen asiantuntijatyötä yrittäjänä ja käytännössä asiakaskontaktini ovat ainoita säännöllisiä yhteyksiäni muihin ihmisiin. Kouluaikana tunsin olevani omituinen ja yksinäinen, ei ole jäänyt oikeita ystäviä niiltä ajoilta. Opiskeluaikana olin jo vakavasti masentunut ja tavallaan vetäydyin itse syrjään tekemällä lähes kaiken opintoihin liittyvän etänä. Tämän jälkeen olen koko aikuiselämäni elänyt enemmän tai vähemmän yksinäisenä. Päällisin puolin vaikutan sosiaaliselta ja minulla on harrastuksia. Tuskin kukaan tajuaa sitä, että vietän käytännössä kaiken vapaa-aikani yksin. Harrastan mm. maastopyöräilyä ja juoksemista, näitä on helppo harrastaa yksin.
Fb:n uusia ystäviä etsivät tuntuvat olevan minua lähes 20 vuotta nuorempia ja en ehkä koe enää solahtavani ihan siihenkään kategoriaan, jossa uudella opiskelupaikakunnalla etsitään samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia.
Vinkkejä? Missä voisi tutustua uusiin ihmisiin? Olen aika introvertti eli minua ei innosta ajatus esim. johonkin urheiluseuraan liittymisestä. Minusta isossa ryhmässä toimiminen tuntuu ainoastaan todella stressaavalta.
Kommentit (17)
Haittaako se jos ovatkin vähän nuorempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa yksinäinen, joka ei oiekin tiedä mistä aikuisena voisi yrittää saada ystäviä?
Et ole ainut, mutta en osaa neuvoa, koska kaltaisesi ihmiset kuten totesit, viihtyvät yksin. Eli ei oikein auta neuvoa, että mene ihmisten ilmoille tms, kun et heitä siellä tule tapaamaan. He on siellä mökissään yksin lukemassa, kuten sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Haittaako se jos ovatkin vähän nuorempia?
En ole ap, mutta käytännössä haittaa.
Se on ideaali, ettei iällä ole merkitystä, mutta kyllä sillä vaan on.
Vähän vanhempana on elämän kokemusta. Kun hengaat nuorempien kanssa, joudut jatkuvasti vääntämään ihan itsestäänselvästi asioista miksi niin on ja perustelemaan pitkästi. He tulevat toteamaan saman ja päätymään samaan lopputulokseen itsekin 20 vuoden päästä, mutta koska kokemusta ei ole, eivät sitä vielä tajua.
Siksi nuorempi seura voi olla välillä raskasta, kun joutuu selittämään niin paljon.
Kun on oman ikäisten kanssa on helpompaa, kun tajuaa toista selittelemättä, koska elämässä käy suurinpiiirtein samoja asioita samaan aikaan läpi.
Toki nuorempien kanssa on sitten kiva tehdä jotain muuta, mutta ystävyys on kyllä omalla kohdalla osoittautunut hankalaksi. Ei vaan jaksa vääntää itsestäänselvyyksinä montaa kertaa tapaamisen aikana.
Täytyy muistaa, että myös itse on se nuorempi kaveri jollekin ja raskasta seuraa kun taas vanhempi joutuu selittämään paljon, jos jaksaa.
En osaa sanoa. Itseeni ei koskaan haluta tutustua, joten on ihan sama missä liikun. Tsemppiä.
Ap ei kertonut, missä hän on lahjakas. (Paitsi sosiaalisesti.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haittaako se jos ovatkin vähän nuorempia?
Minusta 40-vuotias ja 20-vuotias ovat yleensä vähän eri tavalla maailmasta ajattelevia. Olisi kivaa, että keskustelukumppanilla olisi vähän jo perspektiiviä elämään. Ei 20-vuotias vielä oikein ole muodostanut omaa persoonaansa (vaikka yleensä niin kuvitteleekin). Eikä kuulukaan. Nuori on pitkään kasvuympäristönsä tulos ja ne omat, pureskellut ajatukset tulevat esiin sitten myöhemmin.
Täällä toinen samassa tilanteessa. Odottelen jos joku keksisi vastauksen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ideaali, ettei iällä ole merkitystä, mutta kyllä sillä vaan on.
Vähän vanhempana on elämän kokemusta. Kun hengaat nuorempien kanssa, joudut jatkuvasti vääntämään ihan itsestäänselvästi asioista miksi niin on ja perustelemaan pitkästi. He tulevat toteamaan saman ja päätymään samaan lopputulokseen itsekin 20 vuoden päästä, mutta koska kokemusta ei ole, eivät sitä vielä tajua.
Siksi nuorempi seura voi olla välillä raskasta, kun joutuu selittämään niin paljon.
Kun on oman ikäisten kanssa on helpompaa, kun tajuaa toista selittelemättä, koska elämässä käy suurinpiiirtein samoja asioita samaan aikaan läpi.
Toki nuorempien kanssa on sitten kiva tehdä jotain muuta, mutta ystävyys on kyllä omalla kohdalla osoittautunut hankalaksi. Ei vaan jaksa vääntää itsestäänselvyyksinä montaa kertaa tapaamisen aikana.
Täytyy muistaa, että myös itse on se nuorempi kaveri jollekin ja raskasta seuraa kun taas vanhempi joutuu selittämään paljon, jos jaksaa.
Ihan mielenkiinnosta, saisiko esimerkkejä noista itsestäänselvistä asioista joita joudut selittämään nuoremmille ja joita eivät ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaako se jos ovatkin vähän nuorempia?
Minusta 40-vuotias ja 20-vuotias ovat yleensä vähän eri tavalla maailmasta ajattelevia. Olisi kivaa, että keskustelukumppanilla olisi vähän jo perspektiiviä elämään. Ei 20-vuotias vielä oikein ole muodostanut omaa persoonaansa (vaikka yleensä niin kuvitteleekin). Eikä kuulukaan. Nuori on pitkään kasvuympäristönsä tulos ja ne omat, pureskellut ajatukset tulevat esiin sitten myöhemmin.
Juurikin tämä. 20v on varmat mielipiteet ja tietää kuten maailma makaa, miten on oikein toimia.
Sitten tapahtuu elämä ja alkaa kasvu siksi, joka on. Alkaa ihmettely ja kysely, etsintä, kipu, tuska ja kasvu, toisella tavalla, kuin siihen asti. Ei ehkä pystykään elämään kaikkien ihanteiden mukaan, ei itsekään täytä kaikkia omia odotuksia, alkaa tulla kokemusta ja tajuaa, että se nuoruuden hyvin suunniteltu idea elämästä, vaan hidastaa ja se olikin aika epärealistinen käsitys.
Se sanonta, että mitä Enemmän tiedät, sitä vähemmän tiedät, pitää paikkaansa. Nuorena tämä on päinvastoin, tiedät kaikesta kaiken. Etkä sitä itse tajua silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kertonut, missä hän on lahjakas. (Paitsi sosiaalisesti.)
Aika monessakin asiassa. Luen paljon, minulla on hyvä yleisssivistys, ymmärrän taiteen päälle (joskaan en ole se kesäteatterissa tai paikallisen musiikkiopiston konserteissa käyvä), olen kiinnostunut talousasioista ja erityisesti luonnontieteet ovat lähellä sydäntäni. Tykkään myös luonnossa liikkumisesta. Tunnistan hyvin lintuja sekä kasveja ja keväällä olisi ylipäätään hauska seurata luonnon heräämistä muutoin, kuin aina vain yksin.
Osaan tehdä ruokaa mutta se on esimerkiksi asia, josta en ole kiinnostunut ja jossa en ole millään tavalla lahjakas. Pitkästyn seurassa, jossa halutaan pelata lautapelejä tai laulaa karaokea. En ole myöskään kiinnostunut iltapäivälehtien uutisoinnista tai television perjantai- ja lauantai-iltojen viihdetarjonnasta tositelkkarista nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kertonut, missä hän on lahjakas. (Paitsi sosiaalisesti.)
Aika monessakin asiassa. Luen paljon, minulla on hyvä yleisssivistys, ymmärrän taiteen päälle (joskaan en ole se kesäteatterissa tai paikallisen musiikkiopiston konserteissa käyvä), olen kiinnostunut talousasioista ja erityisesti luonnontieteet ovat lähellä sydäntäni. Tykkään myös luonnossa liikkumisesta. Tunnistan hyvin lintuja sekä kasveja ja keväällä olisi ylipäätään hauska seurata luonnon heräämistä muutoin, kuin aina vain yksin.
Osaan tehdä ruokaa mutta se on esimerkiksi asia, josta en ole kiinnostunut ja jossa en ole millään tavalla lahjakas. Pitkästyn seurassa, jossa halutaan pelata lautapelejä tai laulaa karaokea. En ole myöskään kiinnostunut iltapäivälehtien uutisoinnista tai television perjantai- ja lauantai-iltojen viihdetarjonnasta tositelkkarista nyt puhumattakaan.
Voin kokemuksesta sanoa, että jos etsii itsensä peilikuvaa, jää helposti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös yksinäinen ja ymmärsin sen vasta sen jälkeen kun olin opiskellut muualla kuin kotipaikkakunnallani ja lopulta vielä muutin perhesyiden takia uudelle paikkakunnalle juuri opintojen loppusuoralla. Opiskelukaverit olivat muualta Suomesta. Mulla on lapsi ja olen tutustunut lapsen kautta muiden lasten vanhempiin jotka ovat samanmielisiä, mutta koska olen sinkku jään helposti ulkopuolelle pariskuntajutuista. Tämä ja työpaineet eskaloitui sitten paniikkihäiriöksi, mutta olen lähtenyt esim. kuuntelemaan keikkoja arki-iltaisin yksin ja mm. näin tutustunut uusiin ihmisiin. Kukaan ei taida tulla kotoa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kertonut, missä hän on lahjakas. (Paitsi sosiaalisesti.)
Aika monessakin asiassa. Luen paljon, minulla on hyvä yleisssivistys, ymmärrän taiteen päälle (joskaan en ole se kesäteatterissa tai paikallisen musiikkiopiston konserteissa käyvä), olen kiinnostunut talousasioista ja erityisesti luonnontieteet ovat lähellä sydäntäni. Tykkään myös luonnossa liikkumisesta. Tunnistan hyvin lintuja sekä kasveja ja keväällä olisi ylipäätään hauska seurata luonnon heräämistä muutoin, kuin aina vain yksin.
Osaan tehdä ruokaa mutta se on esimerkiksi asia, josta en ole kiinnostunut ja jossa en ole millään tavalla lahjakas. Pitkästyn seurassa, jossa halutaan pelata lautapelejä tai laulaa karaokea. En ole myöskään kiinnostunut iltapäivälehtien uutisoinnista tai television perjantai- ja lauantai-iltojen viihdetarjonnasta tositelkkarista nyt puhumattakaan.
Voin kokemuksesta sanoa, että jos etsii itsensä peilikuvaa, jää helposti yksin.
Missä sanoin etsiväni peilikuvaa? Kyllä minun käsittääkseni ystävillä on yleensä edes joitakin yhteisiä asioita. Enkä tarkoittanut puusilmäisesti etsiväni juuri samoista asioista kiinnostunutta. Laaja-alainen maailmankuva on minusta kuitenkin perusvaatimus samalla aaltopituudella olemiseen.
Oman kokemukseni mukaan moni asiantuntijatyötä tekevä on löytänyt kaveripiirin jo opiskellessa ja myöhemmin se on sitten laajentunut kavereitten kavereilla ja mahdollisen puolison tuttavilla. Tunnen jääneeni kokonaan ulkopuolella ja ilman yhtäkään ei-ammatillista linkkiä ulkomaailmaan on minusta tosi vaikeaa yrittää yrittää ystävystyä uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ideaali, ettei iällä ole merkitystä, mutta kyllä sillä vaan on.
Vähän vanhempana on elämän kokemusta. Kun hengaat nuorempien kanssa, joudut jatkuvasti vääntämään ihan itsestäänselvästi asioista miksi niin on ja perustelemaan pitkästi. He tulevat toteamaan saman ja päätymään samaan lopputulokseen itsekin 20 vuoden päästä, mutta koska kokemusta ei ole, eivät sitä vielä tajua.
Siksi nuorempi seura voi olla välillä raskasta, kun joutuu selittämään niin paljon.
Kun on oman ikäisten kanssa on helpompaa, kun tajuaa toista selittelemättä, koska elämässä käy suurinpiiirtein samoja asioita samaan aikaan läpi.
Toki nuorempien kanssa on sitten kiva tehdä jotain muuta, mutta ystävyys on kyllä omalla kohdalla osoittautunut hankalaksi. Ei vaan jaksa vääntää itsestäänselvyyksinä montaa kertaa tapaamisen aikana.
Täytyy muistaa, että myös itse on se nuorempi kaveri jollekin ja raskasta seuraa kun taas vanhempi joutuu selittämään paljon, jos jaksaa.
Ihan mielenkiinnosta, saisiko esimerkkejä noista itsestäänselvistä asioista joita joudut selittämään nuoremmille ja joita eivät ymmärrä?
Eivät ymmärrä, jos en jaksa opiskelun ja töiden jälkeen joka viikonpäivä bilettäjää tai edes viikonloppuisin. Tokihan sitä elämä vasta alkaa kello 22 Ja jaksaa lähteä baariin. Sitten kotiin nukkumaan 05 ja seiskalta herätys töihin. Eivät ymmärrä, kun en jaksa/ halua. Itsekin pystyin tähän ollessani 22. Tiedän, että kaikki nuoret ei ole tällaisia, mutta ne joita ympärillä oli, olivat tällaista.
Jostakin parisuhde jutuista näet jo aika alkuvaiheessa, että tuon ihmisen seurassa ei ole hyvä olla, koska olet jo seurustellut muutamaan kertaan. Nuorempi ystäväsi alkaa seurustella vastaavan tyypin kanssa ja koitat hienovaraisesti varoittaa mahdollisesta vaarasta, mutta ei usko ja hyppää suhteeseen vähäisellä tuntemisella. Vähän ajan kuluttua ilmenee henkistä/ fyysistä väkivaltaa, nuorempi ystävä alkaa kärsiä paniikki häiriöstä ja Menee terapiaan.
Näistä on monta esimerkkiä, en jaksa kaikkea kertoa. On ihan normaalia, että sitä kokemusta ei ole, ja jokaisen pitää sitä itse hankkia. Niinhän se minunkin tähän asteinen vähäinen kokemus on tullut. Mutta tämä on juuri raskasta, kun ymmärrettävästi se loukkaa nuoria, jos kyseenalaistaa heidän tietämyksensä, se on tabu, josta hermostuvat. Kun ovat itse reilusti yli kolmenkympin, myöntävät sitten itsekin, että no juu, olinhan naiiivi. Parikymppinen ei sitä kykene myöntämään ja inttää vastaan.
Silti on välillä raskasta koittaa olla ystävä nuoren kanssa, kun oman ikäinen tajuaa esim. Tuon parisuhde kuvion selittämättä. Hoksaa myös vaaran merkit tyypeissä aiemmin. Toki on myös nuoria, jotka pongaa näitä. Tai suhteessa olevat ongelmat. Harvalla parikymppisellä on kymmenien vuosien suhteita takana ja tästä kokemukseen perustuvaa tietoa, joka on eri kuin kirja tieto tai lapsia tai pitkää uraa, tai vakavia sairauksia. Joillakin on ja toiset on käyneet todella paljon läpi jo siihen kahteenkymppiin mennessä.
Tai henkinen kasvu. Se ottaa aikaa ja vuosia. Itse olen tietyssä vaiheessa. En todellakaan tiedä, mitä on henkinen kasvu 60 tai 70 vuotiaalla, enkä edes väitä tietämäni. Siinä iässä on kokemusta, kun lapset on lähteneet pois, on siirrytty eläkkeelle, kenties puoliso kuollut, vakavia sairauksia, konkurssia tai vaikkapa mieletöntä menestystä, taloudellista vaurautta ja hyvinvointia. En minä omaa näistä kokemusta enkä ala esiintyä heille tietävänä, kun kerran en todella tiedä mitä käyvät läpi. Toki minulla on kirja tietoa ja päättelykykyä, mutta vertaistuki samankaltaisen kokeneella on kiistatta tärkeää, sitä peräänkuulutetun monessa paikassa. On helpompi puhua ihmiselle, joka tietää mistä puhut kokemuksen kautta.
Tätä tarkoitan, että joudun sinulle tätä perustelemaan. Se on välillä raskasta.
Lisään vielä: Tietysti voi olla eri ikäisten kanssa ystävä, itsellänikin on yleensä hyvin eri ikäisiä ystäviä, lähes vauvasta vaariin.
Yleensä yhden ystävän kanssa jaetaan jotain ja toisen kanssa vuorostaan jotain muuta.
Kuitenkin ne, kenen kanssa on suurinpiirtein samassa kohtaa elämää, se on monesti helpompaa, koska on suunnilleen sama kokemus maailma.
Hyvin paljon vanhemman kanssa, en voi todella tietää mitä käy läpi, kun ei ole vielä omaa kokemusta. Vanhemmalla kaverilla on omat ystävänsä, joilta saa vertaistukea.
Nuoremman kanssa joudut selittämään paljon enemmän, niin esim yhteinen harrastus yms on hyvä idea ja puolestaan hakea se vertaistuki tiettyyn asiaan ystävältä joka käy samaa läpi.
Olenko tosiaan ainoa yksinäinen, joka ei oiekin tiedä mistä aikuisena voisi yrittää saada ystäviä?