Lue keskustelun säännöt.
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1598)
Ajoissa herääminen. Nousin jo ja söin aamupalaa. Sitten iski tulevaisuus"ahdistus" (ei paha) ja nyt kömmin takaisin peiton alle piiloon pahaa maailmaa. Parasta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homoseksuaalisuus. Elämä on hirveätä kun olet homoseksuaalinen. Jatkuvaa pelkäämistä ja varomista. Mitä saa sanoa, mitä ei saa sanoa. Tietääkö tuo, tietääkö tämä. Miten tuo suhtautuu, miten tämä suhtautuu.
Jos olisi pilleri josta muutun heteroksi, ottaisin heti. Tai toinen pilleri, josta saisi kivuttoman kuoleman
Vierailija kirjoitti:
Uusien aktiviteettien kokeilu. Joskus äärimmäisen harvoin löytää jotain oikeasti mukavaa tekemistä, yleisemmin reaktio jälkeenpäin on "ei enää koskaan" tai vähän neutraalimpi "ihan ok mutta ei".
Mutta monesti se yksi hyvä kokemus on niiden aiempien pettymysten arvoinen. Sopii myös muihin elämän osa-alueisiin.
Vierailija kirjoitti:
Homoseksuaalisuus. Elämä on hirveätä kun olet homoseksuaalinen. Jatkuvaa pelkäämistä ja varomista. Mitä saa sanoa, mitä ei saa sanoa. Tietääkö tuo, tietääkö tämä. Miten tuo suhtautuu, miten tämä suhtautuu.
Jos olisi pilleri josta muutun heteroksi, ottaisin heti. Tai toinen pilleri, josta saisi kivuttoman kuoleman
... tai sitten opetella olemaan välittämättä muista. Jos joku ei suhtaudu tietoon hyvin, niin mitä sitten? Pärjäät ilman heitä.
Vierailija kirjoitti:
Homoseksuaalisuus. Elämä on hirveätä kun olet homoseksuaalinen. Jatkuvaa pelkäämistä ja varomista. Mitä saa sanoa, mitä ei saa sanoa. Tietääkö tuo, tietääkö tämä. Miten tuo suhtautuu, miten tämä suhtautuu.
Jos olisi pilleri josta muutun heteroksi, ottaisin heti. Tai toinen pilleri, josta saisi kivuttoman kuoleman
Älä nyt tollaisia mieti hei. Näin homolta homolle. Vaikka tunnistan ajatukset, ajalta jolloin olin 100% kaapissa.
Mutta onhan siinä totuutta, ainoa joka on pysyvästi "ulkona kaapista" on koko Suomen tuntema julkkis, joka on tullut kaapista.
Kaikille muille homoille elämä on jatkuvaa kohtaamista ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä että olet homo. Ja joiden reaktiota alkaa väkisinkin välillä arvuuttelemaan ja pelkäämään. Ei se ole aina niin kivaa elämää. Kaapista tulevia julkkiksia väitetään "julkisuuden hakuiseksi", mutta he kokevat suuren vapautumisen. Asia on kerralla hoidettu. Ei-julkkiksilla homoseksuaaleilla ei ole tällaista alustaa, jossa hoitaa asia. Vaan elämä on jatkuvia uusia tilanteita joissa pelkäät reaktioita. Vaikka olisit tullut "kaapista" jo moneen kertaa, ystäville, työkavereille, aina tulee uusia tilanteita. Tilanteita joissa katsot helpommaksi piilottaa asian. Asia on mielessä paljon, vaikket haluaisi ajatella sitä vaan keskittyä normaali elämäiseen. Koko ajan se ahdistaa taustalla.
Sellaista on kuitenkin meidän homojen elämä. Se on kovempaa kuin hetero voi edes ymmärtää, vaikka yrittäisivätkin ymmärtää. Tosin kamalinta se on niille jotka ovat 100% kaapissa. Älä silti tee mitään itselles. Oot arjen sankari ja sisukas tyyppi, pelkästään sillä että roikut mukana täällä. Asiat voi muuttua parempaankin. Shine on you crazy diamond!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa edellisille kirjoittajille, että suurinta osaa ei kiinnosta sen kummemmin oletko homo vaiko et. Itsellä työkaveri joka puhui puolisostaan, eikä mulle selvinnyt pitkään aikaan onko puoliso samaa vai eri sukupuolta. Enkä kysynyt enkä olettanut kumpaankaan suuntaan, koska asialla ei ole mitään merkitystä töiden tekemiseen.
Ihmiset on yleensä aika omanapaisia ja muita ei kiinnosta ihmisen suuntautumiset, homous on nykyään yhteiskunnassa normaalia, ei erityisen kiinnostavaa. Olennaisempaa on, onko ihminen kiva, ystävällinen ja huumorintajuinen, ja töissä tietty se et tekeekö työnsä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Toisten auttaminen. Hyvän mielen ja kiitoksen sijaan toiset odottaa sun tekevän sen jatkossakin ihan hyvää hyvyyttäsi tuosta noin vain. Pahimmat pitää sitä suorastaan velvollisuutenasi, ”kun sä osaat”, ja loukkaantuvat, jos et täytä odotuksia ja tee niin enää.
(On joku ystävyyssuhde, jossa vastavuoroisuus toimii, mutta likimainkaan kaikkien ihmisten kanssa ei toimi.)
Tästä tuleekin mieleeni eräs tapaus. Nuori neitokainen autteli erästä mummelia vapaa-ajallaan. Teki kaikenlaisia pikkuhommia palkatta ja mummeli kehui mulle tätä neitoa maasta taivaaseen, kuinka ihana tyttö kun auttaa. Erään kerran sitten kyläillessäni mummeli kertoo että tää ihana neito ojensi hänelle LASKUN. Laskussa oli kaikki työt eritelty tarkoin. Mummu maksoi laskun, eikä kutsunut koskaan tätä ihanuutta enää edes kahville. Kotona nauroin ääneen. Ilmeisesti mummeli oli ruvennut liian vaativaksi, soitteli milloin mistäkin. Monesti se vapaaehtoistyö meneekin silkaksi hyväksikäytöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen itselleni rehellinen niin festareilla yöpyminen oli kyllä aika kauheaa. Yksi päivä olisi ollut minulle jo tarpeeksi tyydyttävä kokemus ja olisin siinä vaiheessa jo oikeastaan lähtenyt mielellään vaikka kotiin.
Hiostava teltta kesäkuumalla, aamuseiskalta pakko tulla ulos kun kosteus inhotti jo liikaa, campingissa niin hirveä melu että tietenkään ei saanut nukuttua ja matkakassit ja pussit pyörimässä jossain tiellä koko ajan ja samaan aikaan yritti pitää niitä vähän piilossa ettei kukaan veisi mitään (tavaraa hävisi silti). Ja juomat suorastaan kiehui auringossa. Sen lisäksi tietysti ruuan jonotus ruuhkassa ja ne samat rasvankäryset safkat alko maistua parin kerran jälkeen jo aika puulta kun alueella oli ne tietyt kojut eikä muuta. Sitä artistia mitä itse olisi halunnut mennä kuuntelemaan niin muuta seuruetta ei kiinnostanut. Olimme ulkomailla festareilla joten ennakkoajatuksena oli myös ehkä että "onpa kiva tutustua uusiin ihmisiin rennoissa merkeissä vaikka camping-alueella illalla!" mutta itsellä ei sitten ollutkaan yhtään sellainen olo kun siinä oltiin. Oli reissuväsymys, englanti takkusi eikä yhtään huvittanut hymistellä vieraille ihmisille joita en tulisi koskaan enää näkemään. Sitten samaan aikaan oli vähän sellaiset paineet että noniin nyt täytyy pitää oikein KUNNOLLA HAUSKAA KUN TÄÄLLÄ OLLAAN, TÄYTYY OLLA HAUSKAA
Joo taisin olla vähän liian ujo ja mukavuudenhaluinen tuohon reissuun. Menen suosiolla hotellilomalle ensi kerralla
Tän takia otetaan hotelli tai Airbnb festari alueen läheltä. En lähtis edes rahasta festareille yöpymään teltassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee mieleen yökyläily. Ajatus: teette hyvän ystävän kanssa maukasta ruokaa, katsotte hyvän leffan ja heräätte rentoutuneena. Todellisuus (ainakin minulla): pyöritte pienessä ja ahtaassa keittiössä, et pysy hereillä leffaa katsoessa raskaan työviikon takia (koska yökyläillessä ei ikinä mennä ihmisten aikaan nukkumaan) ja yökyläilijä herää aina todella paljon myöhemmin (olen aamuihminen ja herään viikonloppuisinkin ilman herätystä samaan aikaan kuin arkena nukkumaanmenoajasta huolimatta), joten kerkeät saada jo kofeiinipääsäryn ja tylsistyä kun toinen makaa vaan puoleen päivään asti. Ei ikinä yövieraita kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Homoseksuaalisuus. Elämä on hirveätä kun olet homoseksuaalinen. Jatkuvaa pelkäämistä ja varomista. Mitä saa sanoa, mitä ei saa sanoa. Tietääkö tuo, tietääkö tämä. Miten tuo suhtautuu, miten tämä suhtautuu.
Jos olisi pilleri josta muutun heteroksi, ottaisin heti. Tai toinen pilleri, josta saisi kivuttoman kuoleman
Tönään on sun ohjelma, euroviisut on homojen hommaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalkahoito! Käyn diabeteksen vuoksi n.kerran kuussa. Mieluummin leikkaisin kynnet itse mutta terapeutin avulla kaikki on turvallisempaa.
Toimistolla työskentely! Toimistolla pitäisi ilmeisesti vaihdella kuulumisia ja ideoita, verkostoitua sekä tehdä töitä tehokkaasti. Todellisuudessa istut meluisassa avokonttorissa kuulokkeet päässä jotta saat keskityttyä ja tehtyä töitä/tulosta edes sekuntin, kaikki ideoiden vaihtamiset tapahtuvat joka tapauksessa Teamsissa koska suurin osa tiimistä työskentelee toisella paikkakunnalla ja kuulumisten vaihtaminen on vaan tyhjää small talkia joka ei hyödytä ketään. Iso ei avokonttoreille, kotona saa tehtyä töitä paljon tehokkaammin ja ihmisiä voi tavata myös vapaa-ajallaan oman jaksamisen mukaan.
T. Introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mainitsemat tohvelit ovat todellakin tosi söpöjä, mutta aika tarpeettomia. Itse laitan semmoiset joskus, jos on villasukat pesussa tai jos käyn kylmään vuodenaikaan parvekkeella. Pidänkin niitä parvekeoven vieressä patterin rakoon sujautettuna, josta ne saa helposti. Niitä ei siis tule käytettyä esim. suihkun jälkeen, vaikka ne nimenomaan kylpytossut on.
Toinen asia on kylpytakki. Kun vielä oli sauna ja mökki, niin semmoinen oli jatkuvassa käytössä, kun saunan jälkeen kävin terassilla vilvoittelmassa tai aamupalalla. Mutta kerrostalossa suihkussa käydessä ei sellaisella ole käyttöä ollut. Lopulta heitin takin pois.
Purjehtiminen merellä. Ahtaassa likaisessa kajuutassa saa touhuta hikisenä, pelkäät koko ajan karilleajoa, joku on koko ajan loppu, ei tiedä koska pääsee taas maihin, tai koska saa peseytyä. Kaikilla on stressiä, rahat on vähissä ja ahtaus syö sopua. Myimme veneen pois.
Työkyvyttömyyseläke. Tunnet itsesi arvottomaksi ja taakaksi, eikä ne päivät kauhean mielenkiintoisia ole kun ei ole mitään tavoitteellista toimintaa, paitsi harrastukset
Marsujen kasvatus: muka helppoa rahaa ihanilla karvapalloilla, juu ei. Loputon määrä kusisen häkin siivousta, ja varsisellerien ja porkkanoiden pilkkomista. Kun päästät ne jaloittelemaan huoneeseen tai takapihalle, ne paskovat jälkeensä valtavat määrät papanoita, tauotta. Syliin nostettaessa ne kusevat välittömästi päällesi. Ei ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee mieleen yökyläily. Ajatus: teette hyvän ystävän kanssa maukasta ruokaa, katsotte hyvän leffan ja heräätte rentoutuneena. Todellisuus (ainakin minulla): pyöritte pienessä ja ahtaassa keittiössä, et pysy hereillä leffaa katsoessa raskaan työviikon takia (koska yökyläillessä ei ikinä mennä ihmisten aikaan nukkumaan) ja yökyläilijä herää aina todella paljon myöhemmin (olen aamuihminen ja herään viikonloppuisinkin ilman herätystä samaan aikaan kuin arkena nukkumaanmenoajasta huolimatta), joten kerkeät saada jo kofeiinipääsäryn ja tylsistyä kun toinen makaa vaan puoleen päivään asti. Ei ikinä yövieraita kiitos!
No itsellä oli niin päin, että vaikka ruoka toimi (hän teki kaiken yksin) ja leffa saattoi olla mitä oli, hän heräsi aina seitsemältä, viikonloppunakin, pitkään valvottua. Ihan tuskaa.
Kylpy. Kuka jaksaa odotella ammeen täyttymistä?
Uusien aktiviteettien kokeilu. Joskus äärimmäisen harvoin löytää jotain oikeasti mukavaa tekemistä, yleisemmin reaktio jälkeenpäin on "ei enää koskaan" tai vähän neutraalimpi "ihan ok mutta ei".