Lue keskustelun säännöt.
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
"Luksus"-ullakkoasunnot joissa matala vino katto ja postimerkin kokoiset ikkunat sekä omituinen pohjaratkaisu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että verkko-opiskelu olisi oikea unelmien täyttymys, mutta ei. Tämähän on ihan prseestä. Joillekin varmasti sopii, mutta ei minulle. Jo nyt olen alkanut jäämään opiskelussa jälkeen vaikka vasta vuoden alussa aloitin. Harkitsen vakavasti keskeyttämistä.
Itselläkin verkko-opinnoista kokemusta. Mikä sua nyppii noissa erityisesti?
Vierailija kirjoitti:
Asuminen ison kaupungin keskustassa, koska kaikki palvelut on lähellä. Tosiasiassa niitä palveluita mitä ei muualta löydy tarvitsee ehkä kerran kuussa jos silloinkaan (esim. elokuvateatterit tai pienet erikoisliikkeet). Kauppakeskuksia ja -keskittymiä löytyy myös sieltä laitakaupungilta, joten parturiin, kenkäkauppaan yms ei tarvitse mennä keskustaan. Todellisuudessa siitä "palveluiden läheisyydestä" maksaa vain ylikallista vuokraa ja levottoman elinpiirin.
Se on enemmän se spontaaniuden tunne, mahdollisuus mennä koska huvittaa. Jos tarvitsee vaikka erikoisliikkeestä jotain tai haluaa käydä kampaajalla niin on niistäkin useita vaihtoehtoja, joista valita mieleinen, eikä päätöstä tarvitse harkita viikkoja etukäteen. Aina löytyy vaikka tänään kosmetologi jolla on aikaa.
Totta kai pikkupaikkakunnallakin saa kaikki samat asiat järjestymään, mutta pitää tyytyä siihen valikoimaan mitä on ja olla kärsivällinen tai suunnitella etukäteen.
Pakkojuhlinta ja väkisin hauskan pitäminen ja näistä sitten kuvat someen ja hehkutus "ystävien" kesken vappu tms. Juhlat. Yäk mitä teeskentelyä. Harva edes tuntee mitenkään toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että verkko-opiskelu olisi oikea unelmien täyttymys, mutta ei. Tämähän on ihan prseestä. Joillekin varmasti sopii, mutta ei minulle. Jo nyt olen alkanut jäämään opiskelussa jälkeen vaikka vasta vuoden alussa aloitin. Harkitsen vakavasti keskeyttämistä.
Minulla sama, en saa oikein mitään aikaan verkko-opinnoissa. Se ei vaan ole oikein yhtään inspiroivaa. On ärsyttävää tehdä erityisesti tehtäviä, joihin kuuluu videoista oppimista tai vielä pahempaa, itse videoida joku pätkä todisteeksi, että on oppinut asioita.
Koulussa fyysisesti ollessa on mukavaa, että sinne tarvitsee vaan mennä ja joskus jo se paikallaolo periaatteessa riittää saamaan kurssin läpi. Opettajaa on kuunneltava sosiaalisesta paineesta ja pienet asiat piristää, kuten vitsit luokkakaverien kanssa, mitä toisilla on päällä, ruokatauon odottaminen... En ole edes ekstrovertti, mutta maisemanvaihto ja sosiaalinen kanssakäyminen pitää minut alerttina ja oppimisvireessä.
Vierailija kirjoitti:
Karkin syöminen.
Tulee kova jano, ruokahalu on pilalla ja kaduttaa sokerin ja lisäaineiden syönti ja rahantuhlaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden aikaisten ystävien tapaaminen. Tämä onkin kivaa ja yleensä tapaamisen jälkeen on tosi kiva olo jälleennäkemisestä. Mutta se tapaamisen sopiminen on yhtä tuskaa!
Meitä viisi naista, jotka tavattiin opiskeluiden merkeissä. Minä ja yksi toinen kaveri ollaan Kaikki käy - tyyppejä. Meille sopii yleensä mikä vaan (näkeminen omassa kodissa, ravintolassa, jossain mökillä, kävelylenkillä, laavulla jne.). Lisäksi ollaan valmiita joustamaan esim. omista harrastuksista, jotta päästään tapaamaan.
"Liisa" on purukan ainoa sinkku, vanhemmat ovat jo kuolleet, ei harrasta mitään, käy vain töissä. Hänellä tuntuu aina olevan kalenteri täynnä, eikä halua monta menoa samalle viikolle, että aikaa jää lepäämiselle. Jos on päättänyt mennä syyskuun viimeisenä perjantaina mökille haravoimaan, niin haravointia ei voi siirtää seuraavalle päivälle.
"Anna" ei koskaan pääse mihinkään ja jos hän lupaakin tulla, niin ei silti voi olla varma, että ilmestyykö paikalle. Hän ei voi tehdä mitään ilman miestään. Annalle ehkä käy tapaaminen ravintolassa tai jonkun kotona, jos kotitilanne (mies) sen sallii. Yöksi häntä ei saa edes vanhempieni mökille, vaikka se on vain 40 km päässä. Puhumattakaan jostain parin sada km päässä sijaitsevasta mökistä. Ei myöskään voi olla erossa lapsistaan, vaikka nämä ovat jo 16 ja 17 vuotiaita
"Minna" on ihan mukava tyyppi, mutta ei oikein tykkää tavata ravintolassa, jonkun kotona tai jossain mökillä, jos joku nauttii alkoholia. Hänen ex-puolisonsa on alkoholisti. Alkoholi ei tapaamisissamme ole mitenkään pääroolissa, mutta kolme meistä harrastaa viinejä ja hyvän ruoan kanssa on ihan kiva maistella viiniä tai juoda vaikka tervetuliaisiksi lasit kuohuvaa. Minnalle on kyllä aina ostettu pullo jostain lehtikuohua tai esim muutama pullo jotain ns. parempaa alkoholitonta juotavaa. Silti tuntuu, että hän alkaa mököttää, vaikka alkoholia ei nautittaisi kuin se yksi kuohuvalasillinen. Minna ei tykkää oikein luonnostakaan, joten ei millään lähde esim kävelylenkille.
Tapaamista sopiessa tulee kyllä aina mieleen, että miten tämä voi olla näin vaikeaa!
Noita kolmea viimeistä ei vaan kiinnosta tarpeeksi, kun eivät voi mistään joustaa. Miksi passaatte itsekkäitä kavereita? Olkaa kahden porukka ja hankkikaa uusia samanhenkisiä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilutan kissaani valjaissa silloin tällöin. Ihana ajatus mutta käytännössä aikamoista säätämistä.
Tiedän tunteen kun olen sitä vuosia tehnyt, rämpinyt ojissa ja seisoskellut pusikoissa.
Mutta ne on ne virikkeet ja liikunta minkä kissa siitä saa. Yksin ei voi päästää kissaa ulos. Ja se johtuu ihmisistä eikä mistään muusta.
Kissaa ulkoiluttaessa saa varoa muiden koiria, se on pahinta. Kissa ei ole mikään ylipelokas mutta koiran lähestyessä yleensä nostan sen syliin siltä varalta jos koira alkaa haukkua ja riehua. Jotkut idiootit eivät pidä edes koiraa hihnassa lain mukaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää vappua kirjoitti:
Pakkojuhlinta ja väkisin hauskan pitäminen ja näistä sitten kuvat someen ja hehkutus "ystävien" kesken vappu tms. Juhlat. Yäk mitä teeskentelyä. Harva edes tuntee mitenkään toisiaan.
Olen huomannut nuorempien ihmisten kanssa, että tosiaan paikassa kuin paikassa "poseeraavat" some-tileilleen sellaisia täydellisiä "meillä on niin huippua täällä yhdessä" -kuvia, ja kuvan ottamisen jälkeen hymyt hyytyy, ei suunnilleen jutella kenellekään mitään vaan jäädään näpräämään omaa puhelinta, odottamaan tykkäyksiä, eikä oikeasti eletä. Tosi tylsää sellaisten kanssa, ja heidän seuraajille tulee juuri päinvastainen vaikutelma.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työpaikkani.
Ihan samanlaisia narsismiin ja vanhanaikaiseen johtamistyyliin taipuvaisia, heikkoitsetuntoisia naisjohtajia jotka johtaa vaientamisen kulttuurilla.
Ilkeilevät, määräävät, hyökkäävät sanallisesti kimppuun, oikovat asioita omaksi edukseen toista syyllistäen vaikkeivat edes tiedä asioiden todellista tilannetta. Olettavat jotain ilman että alaiset saavat sanoa sanottavaansa edes ja joku pelkkä mielikuva asiasta on heidän mielestä fakta.
Työstäni on taas tullut jatkuvaa puolustuskannalla olemista.
Voi kumpa sais joskus sellasen hyvinvoivan työyhteisön missä olis tervepersoonaisia, nykyaikaisia johtajia.
Kuulostaa Pohteen sosiaalipuolen toiminnalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että oma kumppani on rikas, tarjoaahan se sulle kaikkea kivaa mutta se syylisyys silti painaa aina kun toinen maksaa jotain ja lisäksi tälläinen tilanne altistaa taloudelliselle väkivallalle.
Olet oppinut tuohon syyllisyyteen kulttuurisi painostamaan, siitä voi oppia myös pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bileet. Pitää olla aika tarkkaan planeetat oikeassa asennossa, että olisi oikeasti hauskaa eikä yhtään vaivaannuttavaa.
Annosteluongelma, mitä paskemmat bileet, sitä enemmän alkoholia tarvitaan.
Polttarit. Kompromisseja joutuu tekemään yleensä niin paljon, että kenelläkään ei ole kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että verkko-opiskelu olisi oikea unelmien täyttymys, mutta ei. Tämähän on ihan prseestä. Joillekin varmasti sopii, mutta ei minulle. Jo nyt olen alkanut jäämään opiskelussa jälkeen vaikka vasta vuoden alussa aloitin. Harkitsen vakavasti keskeyttämistä.
Itselläkin verkko-opinnoista kokemusta. Mikä sua nyppii noissa erityisesti?
Yksi ärsytyksen aihe on se, että jos tulee ongelmia tehtävien kanssa, eikä netistäkään ole apua, niin opettajalta tai muilta oppilailta avun saaminen kestää yleensä aika kauan. Olen myös tajunnut, että opin selvästi parhaiten tekemällä ja kuuntelemalla, en lukemalla. Etäopiskelu kun perustuu todella paljon lukemiseen.
Tuossa joitain syitä, miksi etäopiskelu ei sovi minulle.
Maailmanympärimatka. Aasiassa käyt tarpeilla vessassa, jossa on vain reikä lattiassa. Hotellihuoneen seinillä vilistää gekkoja. Vähänkin rehevämmässä paikassa asutuksen ulkopuolella vaeltaessa pitää varoa astumasta maailman myrkyllisimpiin käärmeisiin. Ruuista saa jatkuvasti ripulia. Pitkillä lentomatkoilla ei saa nukuttua ja perillä on monta päivää ihan tillin tallin. Monissa maissa aurinko korventaa niin pahasti, että varjotkin ovat kuin saunoja ja ainoa siedettävä paikka on hotellin ilmastoitu huone. Huijaaminen on monissa maissa kansalaisvelvollisuus ja suomalaisena yrittäessäsi puolustaa arvoista tärkeintä eli rehellisyyttä hermoparkasi ovat aivan riekaleina. Ja se huijari hymyilee sinulle taas seuraavana päivänä aurinkoisesti ja tarjoaa palveluitaan. Parin viikon jälkeen aivokapasiteetti menee ylikuormitukselle jatkuvasta uudesta ja ihmeellisestä ja lopun matkaa katselet vaan turtuneena maailman ihmeitä eikä mikään tunnu enää miltään.
Kaikenlaiset tyky-, tyhy- ja virkistyspäivät
Naisen kanssa oleminen, plääh ajanhukkaa kuunnella kotkotusta ja älyttömiä sääntöjä.
Homoilla on homojen huvit.