Onko olemassa muun laisia yksinäisiä ihmisiä kuin vain yksinäisiä vanhuksia?
Ainakin vanhusten yksinäisyys on vuodesta toiseen puheen aiheena ja siitä tosiaan puhutaan paljon. Mutta kuulosta silti jotenkin absurtilta ja epänormaalilta että normaali työikäinen tai nuori voisi olla jotenkin yksinäinen. Siis kun vanhusten yksinäisyys tulee siitä että ne omat kaverit ja se rakas puoliso on kuollut pois ja vanhus on jäänyt siten yksin kun taas esim nuorilla on paljon niitä kavereita ja työikäusellä aikuisella vähintään se oma puoliso ja lapset seurana.
Kommentit (17)
Ei mulla ainakaan mitään puolisoa ja lapsia ole. Mutta en ole yksinäinen, viihdyn yksin.
Kyllä on olemassa, usko pois. Kurjaa se voi olla nuoremmalla ja terveemmälläkin. Sitä en tiedä paljonko meitä on, kun tuntuu että asiasta ei niin hirveästi puhuta. Onneksi minulla on (vielä) työpaikka, jossa on yli 200 ihmistä töissä ja vielä asiakaspalvelutyö, tulisin varmaan hulluksi ilman sitä. Ei sieltäkään helposti ystäviä tunnu saavan, tai sitten minulla vain on heikot sosiaaliset taidot. Ja sitä paljon kaipaamaani kumppania minulla ei vielä ole. Josko kesällä...
Media keskittyy vanhusten yksinäisyuteen sillä se myy ja herättää tunteita, sympatiaa. Vanhuksia ollaan jopa helpommin valmiita auttamaan. Muidenkin ryhmien yksinäisyydestä yritettiin jokunen vuosi sitten puhua, mutta osottautui ettei se ollut kovinkaan mediaseksikästä sillä se aiheutti ihmisissä lähinnä ilkeyttä, vihaa ja katkeruutta.
Koko ajanhan tuosta uutisoidaan miten nuoret aikuiset eivät enää pariudu, ja jos pariutuvat eivät lisäänny. Ei siis todellakaan nykyaikana työikäisellä ole "vähintään" puolisoa ja lapsia. Itse olen 31-vuotias ja minulla on seuranani koira, that's it. Kavereita on tasan kaksi, kumpaakaan en livenä näe kovin usein. Koen olevani vähän erakoitunut, mutten varsinaisesti pode yksinäisyyttä.
On.
On esim. työssäkäyviä nuoria ihmisiä, joilla ei ole ystäviä. Työ voi olla yksinäistä luonteeltaan, suku asuu muualla, tai ei ole perheensä kanssa väleissä.
Moni sairauden takia syrjäytynyt on yksinäinen.
Olen tuntenut itseni usein yksinäiseksi, kovin harvassa ovat ihmiset, joiden kanssa olen tuntenut jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.
Vanhusten yksinäisyys usein johtuu siitä, että monet ikätoverit, sukulaiset ja mahdollinen puoliso ovat kuolleet. Saattaa olla, että on jäänyt tavallaan viimeiseksi.
Lapset asuvat kaukana tai ei vanhuksella ole perhettä. Kun ei ole mukana työelämässä ei ole edes sitä ihmiskontaktia olemassa.
Ikä, sairaus ja olosuhteet vähentävät ystävyyssuhteiden tai yleensäkin ihmissuhteiden solmimista ja ylläpitoa. Tekniset laitteet saattavat pelottaa tai niitä ei ole, joilla pitää yhteyttä, esimerkiksi videopuheluja. Ja jos ei edes ole kenelle sitä yhteyttä pitäisi.
Nuoremmilla on usein työ, harrastus tai kuitenkin joku kaveripiiri. Muutenkin valmiudet ja voimat ystävyyden solmimiseen ja ylläpitämiseen on aivan eri kuin vanhuksilla.
Usein ei ole totaalisesti päiväkausia yksin.
Harvoin nuoremmissa ihmisissä yksinäisyyttä on sillä tasolla kuin vanhuksilla ainakin on paremmat valmiudet moneen asiaan.
Mutta jos ei ole töitä, harrastuksia ja on kovin sulkeutunut tai on sairauksia, jotka vievät voimia ja rajoittavat niin kyllä nuorempikin voi olla yksinäinen.
Vanhuksen ja nuoremman ihmisen elämää ja elämäntilannetta ei voi suoraan verrata keskenään.
Jotkut nuoret ulkomaa laiset, ehkä myös karanteenissa olevat helsinki läiset.
Puolison ja lastenkin kanssa voi tuntea itsensä yksinäiseksi.
Kaikilla ei satu puoliso pitemmänpäälle sellaiseksi, että olisi paljon syvällisiä keskusteluja jne.
Iän myötä usein kasvaa eri suuntiin.
Jos liitto tuntuu muuten toimivan, seksiä on, ei varsinaisesti riitaa, ehteiset lapset ja koti, miksi erotakaan?
Ja kuka on täydellinen, tuoko ero sitten onnen saada se täydellinen puoliso?
Tuskinpa.
Lapset eivät asiaa täysin korjaa, aikuistakin juttuseuraa kaipaa.
Ap, elät kuplassa.
Yksinäisiä on kaikenikäisissä vauvoista vanhuksiin. Ihmisistä tulee yksinäisiä erilaisten sattumusten kautta. Joku on yksinäinen vain väliaikaisesti, toisilla se kestää elämän loppuun asti.
Joillakin yksinäisyys on itse harkittu elämäntapa tai yksinäisyys vastentahtoisesti elämän kolhituksi tulemisen jälkeen syntynyt olotila. Olotila josta joko haluasi pois tai siihen on ajan myötä tyytynyt kun on epävarma siitä, että jos tulisi tilaisuus se lopettaa, niin uskaltaisiko siihen tarttua ja jos uskaltaisi niin olisiko se hyvä valinta vai seurasiko siitä lisää kärsimystä, jota ei enää haluaisi kokea.
Yksinäisyys on sitä tietoisesti kokemattomalle paljon monimutkaisempi asia kun mitä sen ymmärtää olevan.
Assburger kirjoitti:
On.
On esim. työssäkäyviä nuoria ihmisiä, joilla ei ole ystäviä. Työ voi olla yksinäistä luonteeltaan, suku asuu muualla, tai ei ole perheensä kanssa väleissä.
Moni sairauden takia syrjäytynyt on yksinäinen.
Olen tuntenut itseni usein yksinäiseksi, kovin harvassa ovat ihmiset, joiden kanssa olen tuntenut jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.
Mutta nuorten yksinäisyyttä ja ohimenevää. Meistä jokainen tuntee joskus olevansa yksunäinen, hetken se ehkä harmittaa mutta sitten helpottaa ja haihtuu yhtä nopeasti kuin se tunne tuli.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
On.
On esim. työssäkäyviä nuoria ihmisiä, joilla ei ole ystäviä. Työ voi olla yksinäistä luonteeltaan, suku asuu muualla, tai ei ole perheensä kanssa väleissä.
Moni sairauden takia syrjäytynyt on yksinäinen.
Olen tuntenut itseni usein yksinäiseksi, kovin harvassa ovat ihmiset, joiden kanssa olen tuntenut jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.
Mutta nuorten yksinäisyyttä ja ohimenevää. Meistä jokainen tuntee joskus olevansa yksunäinen, hetken se ehkä harmittaa mutta sitten helpottaa ja haihtuu yhtä nopeasti kuin se tunne tuli.
Siis piti olla että nuorten yksinäisyys on lyhyttä ja ohimenevää.
Sama
Mä olen yli puolet elämästä ollut yksinäinen.
Yksinäinen 49v.
Up