Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olinko hävytön lapsenlapsi? Asiaa isovanhemmasta.
04.04.2020 |
en halunnut kailottaa raskaudestani. tottakai lapsen isä, mun äiti, isä ja veli tiesi. reilusti raskauden puolen välin kerroin toiselle läheisemmälle isovanhemmalle eli mammalle ja mun tädille, mutten muulle lähisuvulle vieläkään.
sitten laitoin kuvan ja tiedot lapsesta lähisuvulle kun lapsi syntyi. isovanhempi laittoi onnittelut, muttei muuta, eikä tarvikaan.
isovanhemman kanssa meni jo kauan sit sukset ristiin kun haukkui mut syyttä pystyyn. tilanne oli sellanen että muutettiin ja olitiin äitin kanssa 38-39 asteen kuumeessa, ensimmäinen lapsi oli sillon 3,5kk ja muutettiin äitin kanssa aamuyöhön ja tietty nukuttiin aamulla pitempään. isovanhempi auttoi sillon ja paukkasi ovesta aamulla haukkuen kun me äitin kanssa vaan maatiin ja laiskoteltiin vaikka hän tiesi että oltiin päästy nukkuun vasta kolmen aikoihin aamuyöstä.
erehdyin sanoon kerrankin takasin isovanhemmalle niin hän loukkaantui verisesti ja alkoi itkeen ja lähti pois eikä auttanut enää muutossa. no saatiin me äitin kanssa lopulta kaksin muutto tehtyä. isovanhempi ei halunnut pitää yhteyttä.
kutsuin sit kaikkitoisen lapsen ristiäisiin henk.kohtasesti soittamalla ihan ajoissa. loukkaantunut isovanhempi ilmotti ettei tule kun on niin loukkaantunut. ja hänelle tuli puutarhakeinun kokoaja.
nyt hän haluais pikkuhiljaa pitää yhteyttä kun lapsilla on jo useampi vuosi ikää.
en tykkää siitä että isovanhempi on aina saanu päättää millon hänelle sopii yhteydenpito ja millon ei. toisessa vaakakupissa painaa se että lapsella ei ole järin paljoo isovanhempia ja sukulaisia.
mitä mun pitäs tehdä?
Kommentit (26)
"en tykkää siitä että isovanhempi on aina saanu päättää millon hänelle sopii yhteydenpito ja millon ei."
Näinhän me kaikki toimitaan, että itse päätetään. Toiset vaan on ajattelemattomampia/ itsekkäämpiä kuin toiset. Pienestähän tuo on nuin verisesti loukkaantunut, toki et selventänyt mitä ja miten sanoit takaisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit päättää olla pikkusieluista isompi ja olemaan välittämättä turhista. Lähisukua ei ole liikaa.
Vaikka sinä et tule mummosi/pappasi kanssa toimeen, älä vie ihmissuhdetta lapseltasi.
Minun vanhempani katkaisi suhteensa vanhempaansa, minkä takia en pystynyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni olemaan yhteydessä näihin. Ymmärrän toisaalta kyllä, koska sekä vanhempani että isovanhempani olivat todella itsekeskeisiä jästipäitä (luoja suokoon ettei minusta tule samanlaista), joku voisi puhua jopa narsisteista. Aikuisena etsiydyin itse yhteyteen isovanhempaani. Hankala ihminenhän hän oli mutta sukuani kuitenkin. Hänestä tuli minulle tärkeä.
Kuolinvuoteen äärelle edes ei vanhempani tullut, vaikka hänet sinne kutsuin. Hautajaisissa olin ainoa, joka itki. Vieläkin tulee yhtäkkiä hirveä ikävä, vaikka on jo vuosia kuolemasta. Puhelimesta en ole vieläkään poistanut isovanhemman yhteystietoja.
Minusta on törkeää olla kertomatta raskaudestaan isovanhemmille!
Isovanhempi ajattelee ehkä näin:
"Lähdin iästä ja vaivoistani huolimatta auttamaan AP:tä muutossa, mutta minua kohdeltiin törkeästi ilman kunnioitusta ja minulle huudettiin, minua haukuttiin, kunnes aloin itkeä ja minun piti lähteä pois. AP:llä ei edes ollut käytöstapoja koskaan soittaa perään, kiittää avustani, ja pyytää anteeksi purkaustaan. Minähän olen sentään isovanhempi, hän on lapsenlapsi, jonka pitäisi osata kunnioittaa isovanhempiaan. Näin minut on kasvatettu, en olisi koskaan sanonut vastaan omille vanhemmilleni saati isovanhemmilleni. Nyt olen todella surullinen kun en saa edes tietoa saati oikeutta tavata lapsenlapsenlapsiani."
Nyt koitapa AP asettua isovanhempasi rooliin. Kuvittele olevasi itse tuo isovanhempi.
Hän on iäkäs ihminen, joka on saanut tietynlaisen kasvatuksen ja elänyt erilaisessa maailmassa kuin sinä. Tuskin pystyy enää muuttumaan. Hän on jo ottanut askelia sovintoon päin ja ottanut yhteyttä sinuun.
Olisiko liikaa vaadittu, että voisit jättää tuon typerän riidan sikseen ja päästä yli siitä? Minusta sinä voisit soittaa isovanhemmallesi, pyytää anteeksi menneitä (välittämättä siitä että koit olevasi oikeassa riidassa) ja kutsua hänet kotiisi kahville ja tapaamaan lapsenlapsenlapsiaan.
Eikö hänellä ole ennen kuolemaansa oikeus tutustua lapsenlapsenlapsiinsa? Eikä lapsillasi ole oikeutta tutustua isoisovanhempaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä ap.
en voi kieltää ettettekö olis oikeessa. ainoo mistä oon erimiletä on se että mulla pitää olla oikeus kertoo raskaudestani niille joille haluan siitä olla kertomatta. tämä isovanhempi josta puhun, ei ole koskann usta tykännyt. syntymäpäpäivillenäkin hän kertoi kuinka upeita, taitavia ja ihania serkkuni olivat. en itse noita muista, mutta katteltiin kummitädillä joskus vieoita eikä kummitäti varmaan tajunnut miten isovanhempi käyttäytyi. yli 10 vuotiaana koitin olla aiheuttamatta mitään harmia ja hipihiljaa jos joskus "hoitoon" huolittiin päiväksi serkun kanssa.
olin loukkaantunut jo ekan lapsen synnyttyä kun se oli mielummin kauhistelun aihe kun mikään sukuun hyväksytty. yhden ainoon kerran isovanhempi lapsen syliin otti ja sekin oli juhlissa kun joku pyysi kuvaa yhdessä lapsenlapsenlapsen kanssa.
muutto tilanteessa myönnän tiuskasseeni että jos noin vaikeeta on niin ei tarvi auttaa! kiroilla tai haukkua en olis edes uskaltanut koska isä oli paikalla ja meillä ei kiroilla tai nimitellä vanhempia puhumattakaan isovanhempia.
varmaan kyllä isovanhempi on saanut erilaisen kassvatuksen, muttei hänkään kovin vanha ja "raihnanen" silloin ollut.
itse loukkaannuin kun toisen lapsen ristiäisiin ei halunnut tulla edes käymään.
Kuulostaa siltä, että sulla ja isovanhemmallasi on enemmän yhteistä kuin luulet. Kannatte molemmat vuosikausia kaunaa jostain - suuressa mittakaavassa - pikkuasioista. Ehkä tässä olisi teille, tai ainakin sulle, kasvun mahdolllisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miksi isovanhempasi käytös on aiheuttanut sinulle mielipahaa, mutta itse en haluaisi välien tuhoutuvan täysin näin pienten asioiden takia.
Ymmärrän oikein hyvin ap:tä. Oma mummuni ei minua koskaan hyväksynyt. Olin rasavillimpi kuin kolme serkkuani, jotka olivat kympin oppilaita ja lisäksi musikaalisia ja taiteellisia.
Valitettavasti minkäänlaista tunnesidettä ei mummun kanssa koskaan tullut. En ole häntä kaivannut. Äidilleni en ikinä uskaltaisi sanoa, että mummun poismeno ei ollut kovin paha asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun lapsiin kohdistuisi syrjintää tms. löisin välit poikki.
Mua saa arvostella. Mua voi haukkua. Mun lapsia saa arvostella, jos tekevät kolttosia. Saa ja toivottavaakin on että komennetaan muidenkin kun vanhempien taholta.
Mutta syrjimistä en sulata! Joten isovanhempi saisi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja olla pahoillaan ettei edes ristiäisiin kutsusta huolimatta mennyt.
Sana äiti taipuu äiti - äidin. Ei siis äiti - äitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinulla ei ole puolisoa apuna, vaan äitin kanssa kahtestaan tehtään muutot? Ja mistä isoäiti tiesi, että olitte aamuyölle asti laittaneet paikkoja kuntoon?
Anna isovanhemmalle anteeksi ja tee sopu. Se on sinulle parempi ratkaisu. Elämä on aina rajallinen, mutta tämän koronakriisin päivinä vielä entistä arvaamattomampi. Huomisesta ei koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä omaa elämääsi äläkä ole riippuvainen muista ihmisistä. Vihaan läheisriippuvaisia sukulaisiani jotka kuvittelevat että pitäisi olla maimisissa niiden kanssa.
Itse neuvoisin, että pitäkää yhteyttä, mutta älä ala liikaa kumarrella tätä isovanhempaasi- Älä ala olemaan varpaisillasi. Olet hyvä omana itsenäsi ja jos ei kelpaa, niin sitten ei. Valitettavasti persoonallisuushäiriöisiä löytyy kaikista ikäluokista. Moni ajattelee, että mummo tai pappa ei voi olla häiriöinen, vaan vain herttainen ihminen tietyillä ominaisuuksilla. Valitettavasti myös mummoissa ja papoissa on psykopaatteja ja muita haitallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sana äiti taipuu äiti - äidin. Ei siis äiti - äitin.
Oma äidini on pop.
Ihmisellä on oikeus paljon laajempaan joukkoon asioita, kuin missä sitä oikeutta kannattaa käyttää. Jos haluat ehdottomasti pitää raskauden omana tietonasi, tee niin. Mutta älä tee niin ymmärtämättä, että ilmoittamalla jälkikäteen loukkaat isovanhempaa. Se on aina pikkumaista ja typerää, että toisaalta varaa oikeuden loukata toisia ja siihen päälle vielä oikeuden pyöritellä silmiään, kun nämä loukkaantuvat. Siinä on kyllä valmiiksi päättänyt, että haluaa toisen epäonnistuvan.
Teillä on vähän semmoinen verikoston kulttuuri meneillään. Vaikka se tuottaa vähemmän ruumiita tuollalailla laimennettuna versiona, niin tasan yhtä järkevää se on. Tai siis oikeastaan järjettömämpää, koska suurempaa aihetta ei ole.
Varmasti sulla on monimutkainen närkästys taustalla, koska olet loukkaantunut äitisi ja lastesi puolesta itsesi lisäksi. Mutta kun suvussa on tunnevammaisia, kannattaa ottaa se vammaisuus vakavasti. Ei mennä näiden häiriintyneiden mukaan, vaan otetaan etäisyyttä henkisesti ja säilytetään kohteliaat ja huomaavaiset välit, jos se on mahdollista. Eli jos ei ole kysymys niin myrkyllisestä nääpikästä, että turvaetäisyys on parempi mitata satoina kilometreinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana äiti taipuu äiti - äidin. Ei siis äiti - äitin.
Oma äidini on pop.
Eli onko mulla lukihäiriö kun oon ymmärtänyt kaikki tekstit? Ei, ei ole, vaan jollain on pätemisen tarve.
Haluaisitko jonkun kirjottavan puhtaaksi, jos lukeminen ja ymmärtäminen tulisi helpommaksi?
Tuntuu tosi pahalle, ettei isoisovanhempi välitä pienistä. Alottaja, pää pystyyn ja pidä lippu korkeella. Itse tiedät onko mitään mahdollisuutta ja haluja välejä korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana äiti taipuu äiti - äidin. Ei siis äiti - äitin.
Oma äidini on pop.
siullon miun luonto :D
Alue: Aihe vapaa
sorry kirjotusvirheistä
ap