En välttämättä halua enää koskaan mennä työpaikalle
Etätyö sopii minulle parhaiten.
Olen ilmeisen erikoinen ja ärsyttävä henkilönä, enkä ole onnistunut sulautumaan työyhteisöön. Voin aivan hyvin jättää työyhteisöelon väliin, tehdä työni omista oloistani käsin ja olla siten onnellinen.
Kun poikkeusajat päättyvät, joudun vakavan valinnan eteen: siirtyäkö takaisin kurjuuteen vai hypätä pyörän selästä pois.
Kommentit (4)
Sama täällä, olen aina ulkopuolinen. Sitä paitsi olen koko elämäni jännittänyt ja on sos.fobia. Olen läpimärkä hiestä työmatkoilla ja töissä. Vaatteet pitää pestä jatkuvasti, ostaa bussilippua. Olen välillä sairaslomalla sos.uupumuksesta ja migreenista.
Nyt kun on etätyö, niin voin tuhat kertaa paremmin ja suoriudun töistä mainiosti.
Minäkin olen onnellisempi etätöissä. Työpaikalla oleminen on uuvuttavaa, ne sosiaaliset pelit ja säännöt, muiden negatiivinen energia ja pisteliäisyys väsyttää, sekin kun ei tunne kuuluvansa porukkaan.
Niin kamala kuin tämä epidemia onkin, on siitä seurannut myös hyvää. Normaalisti ekstroverttien ja sosiaalisia pelejä taitavien maailma on yhtäkkiä kääntänyt kauniit kasvonsa introverteille ja sosiaalisia pelejä taitamattomien (tai niistä kiinnostumattomien) puoleen.
Työsuorituksen pitäisi riittää. Valitettavasti työnantaja katsoo myös sitä, miten hyvin "sopii" työyhteisöön. Typerysten on helppo hiillostaa ulos henkilöt, joista eivät tykkää.
Toivottavasti kaiken tämän jälkeen herätään huomaamaan myös se, että työtä on mahdollista tehdä monella tavalla ja myöhemminkin myös etänä. Etänä ei ainakaan tule joka päivä tyrmätyksi työkavereiden taholta.
Samat aatteet täälläkin.