Lue keskustelun säännöt.
Myönnän: olen kateellinen taiteilijoille
02.04.2020 |
Ja tunnen mielihyvää, että korona sotki heidän bisnekset.
Olen huono-osaisesta perheestä, enkä koskaan päässyt soitto- ja laulutunneille vaikka halusin. Luokallani oli tyttö, joka oli musiikkiopistossa. Hän sai aina esittää koulun juhlissa esityksiä. Minulla ei ollut mitään annettavaa.
Myöhemmin tuo tyttö pääsi Sibelius-lukioon ja sitten vielä sibelius-akatemiaan. Minä menin yläasteen jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi ja olen sen jälkeen ollut päiväkodissa töissä monta vuotta. Perustin perheenkin.
Jotenkin olen meidän kohdalla nähnyt niin selvästi sen eriarvoisuuden. Tuota luokkakaveria tuettiin sekä koulussa, kotona ja varmaan siellä musiikkiopistossakin. Minä en saanut mistään tukea. Mun piti vaan olla tyytyväinen mun ahdistaviin vanhempiin ja jaikkeen muuhun harmauteen.
Nyt olen nähnyt facesta, että tuo tyttö on joutunut perumaan keikkojaan ja sitä valittaa somessa. Tuntuu uskomattomalta. Miten hän kehtaa valittaa kun on saanut niin paljon? Todennäköisesti palaa työhönsä tämän kriisin jälkeen.
Kommentit (49)
Hei. Olen kuvataiteilija. En saa mistään palkkaa enkä apurahaa. Korona ei tätä aiheuttanut. En kuitenkaan ihaile muusikoita. Heidän opintonsa ovat hyvin kurinalaisia ja ylhäältä ohjattuja varmaan ainakin ensimmäiset 10 (20?) vuotta. Instrumentin hallintaa hiotaan viimeiseen asti. Olen ymmärtänyt että nykyiset ammattimuusikot ovat saaneet sen vanhanaikaisemman koulutuksen, jossa puututtiin kovasti virheisiin. Oli vain 1 tai ehkä 2 "oikeaa" tapaa soittaa/laulaa. Onneksi musiikkipedagogiikka on muuttunut. Lapset ja nuoret saavat jo vapaampaa musiikkikasvatusta. Turhaan kadehdit muusikkoa. Ammattimuusikko varmaan harvoin saa siitä soittamastaan musiikista sellaisia elämyksiä kuin me kuuntelijat. Mehän kuulemme vain sen "valmiin" teoksen. Muusikko on harjoitellut sitä satoja ja tuhansia tunteja, vihannutkin harjoittelemaansa kappaletta sen työläyden takia. Turhautunut kun jokin kohta ei suju, vaikka sormia jo särkee. Tulkinnan takana on mieletön kurinalaisuus ja sinnikkyys, puhdas työ. Vasta niiden vuosikausien opiskelujen päälle voi rakentaa jotain omaa. Ihailen muusikoita, mutta en todellakaan kadehdi. En olisi ikinä kestänyt sellaista vuosikausien prässiä. Soitan itsekin ja rakastan harjoittelemista - harrastuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kömmähdys. Ihailen muusikoita mutten kadehdi. T: se kuvataiteilija.
Vierailija kirjoitti:
Ap olisithan sä sossun kautta saanut apua. Mä kävin kansalaisopiston viulutunneilla vuosia ja ne plus viulun maksoi sossu. T. Ammattivalittaja
Itse olisin sitä apua lapsena hakenut, niinkö? Hyvä vitsi
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, että ilman tukea ja kannustusta harvat pääsee kovinkaan pitkälle.
Jos on sibikseen päässyt, on jossain kohtaa ollut niitä rakastavia aikuisia läsnä. Kaikilla niitä ei ole. Aplla todennäköisesti ei ole ollut.
Se ymmärtävä ja tukeva aikuinen on myös voinut olla oma soitonopettaja. Kyllä ammattimuusikoiksi tullaan ihan yhtä lailla myös alkoholistiperheistä tai kodeista joissa vanhempi on vakavasti sairas tai vanhemmat työttömiä jne.
Ap on oikeassa. Onhan tämä jo maanlaajuinen ongelma, jos potentiaaliset Sibeliukset jäävät syntymättä, kun lapsuuden perhe ei ole varakas. Hukkaamme valtavan määrän lahjoja.
Toinen samanlainen laji on urheilu. Lahjakkaatkaan lapset eivät ratsasta kilpaa tai pelaa jääkiekkoa ammattilaistasolla, jos ei kotoa ole löytynyt rahoittajaa.
Suomi on luokkayhteiskunta ja pahimmasta päästä vieläpä. Englannissa sentään myöntävät rahan ja oikeiden suhteiden merkityksen lasten menestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisithan sä sossun kautta saanut apua. Mä kävin kansalaisopiston viulutunneilla vuosia ja ne plus viulun maksoi sossu. T. Ammattivalittaja
Itse olisin sitä apua lapsena hakenut, niinkö? Hyvä vitsi
Ei mutta mun hulluilla vanhemmillani kävi kerran kuukaudessa terveydenhoitaja ja joka viikko kodinhoitaja. Lisäksi kävivät aina sossussa. Jos olit syrjäytynyt, niin varmaan joku normaali aikuinen olisi sitä apua osannut hakea. T. Ammattivalittaja
Vierailija kirjoitti:
Taas niin tyypillistä lässytystä. "Minusta tuli luuseri ja se on kaikkien muiden vika". Blaa blaa.
Juu, ja vielä viettänyt koulun jälkeen ja viikonloppuina ja kesäisin vapaata! Ei ole koskaan joutunut tekemään mitään. Vain elänyt. Ptyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, että ilman tukea ja kannustusta harvat pääsee kovinkaan pitkälle.
Jos on sibikseen päässyt, on jossain kohtaa ollut niitä rakastavia aikuisia läsnä. Kaikilla niitä ei ole. Aplla todennäköisesti ei ole ollut.
Se ymmärtävä ja tukeva aikuinen on myös voinut olla oma soitonopettaja. Kyllä ammattimuusikoiksi tullaan ihan yhtä lailla myös alkoholistiperheistä tai kodeista joissa vanhempi on vakavasti sairas tai vanhemmat työttömiä jne.
No niin, sitäpä juuri. Mutta ymmärrätkö että kaikilla ei ole sitä soitonopettajaa? Joillakin puuttuu tuki kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, että ilman tukea ja kannustusta harvat pääsee kovinkaan pitkälle.
Jos on sibikseen päässyt, on jossain kohtaa ollut niitä rakastavia aikuisia läsnä. Kaikilla niitä ei ole. Aplla todennäköisesti ei ole ollut.
Se ymmärtävä ja tukeva aikuinen on myös voinut olla oma soitonopettaja. Kyllä ammattimuusikoiksi tullaan ihan yhtä lailla myös alkoholistiperheistä tai kodeista joissa vanhempi on vakavasti sairas tai vanhemmat työttömiä jne.
No niin, sitäpä juuri. Mutta ymmärrätkö että kaikilla ei ole sitä soitonopettajaa? Joillakin puuttuu tuki kokonaan.
Mutta ei kaikkia lapsia edes kiinnosta musisointi. Ammattimuusikoksi ei pääse, jos ei ole nöyrä, kurinalainen, siedä epämukavuutta ja epävarmuutta, pitää olla kova motivaatio ja paloa alaa kohti. Hyväkään opettaja ei voi tätä muuttaa jos oppilaalla ei ole omaa motivaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua, tuo katkeruus vain pilaa elämäsi
Et sinä ap voi tietää toisen lapsuudesta ja tukemisesta. Se mitä perheiden sisällä tapahtuu ei näy ulospäin. Tuota lasta on voitu rangaista ja syyllistää, jos ei opi ja kehity vanhempien toiveiden tahtiin. On voinut olla kohtuuttomia vaatimuksia, joita lapsi on yrittänyt täyttää. Vain virheetön on ollut hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, tuo katkeruus vain pilaa elämäsi
pilaako myös totuus elämän?
Jos meillä ei olisi näitä toruudentorvia, meillä ei olisi moraalista kehitystä. Syntyperä määrittäisi pitkälti, kenestä voisi tulla köyhä ja kenestä ei.
Onhan se ikävää että on katkeruutta. Siinä piilee kuitenkin totuus.
Me täällä pelistään turhia ja samaan aikaan lapsia kuolee nälkään. Onko se reilua?
Oletko varma ap että sinulla olisi ikinä ollut edes rahkeita ammattimuusikoksi? Jos musiikki olisi ollut sinulle palo, niin olisit laulanut ihan ilman niitä laulutuntejakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ap voi tietää toisen lapsuudesta ja tukemisesta. Se mitä perheiden sisällä tapahtuu ei näy ulospäin. Tuota lasta on voitu rangaista ja syyllistää, jos ei opi ja kehity vanhempien toiveiden tahtiin. On voinut olla kohtuuttomia vaatimuksia, joita lapsi on yrittänyt täyttää. Vain virheetön on ollut hyväksyttävää.
Näinpä. Kukaan ei voi tietää millaiset olosuhteet on ollut näennäisesti onnellisten tai kunnollisten puitteiden sisällä. Huippurikkaiden kodeissakin tapahtuu v ä k i v a l t a a, on päihteiden väärinkäyttöä, henkistä laiminlyöntiä, i n s e s t i ä jne. Traagisia tapahtumia voi käydä kenelle hyvänsä ja harva niistä missään somessa huutelee.
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, tuo katkeruus vain pilaa elämäsi
Olen jo hakenut, kiitos kysymästä. Kolme terapia vuotta takana masennuksen takia.
Terapiasta olen sentään kiitollinen. Siellä tuli tunne, että ensimmäistä kertaa elämässä joku ymmärtää minua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedääätkö mikä taiteessa on tällä hetkelllä ongelma? Aiknaaan aleksis kivet ja muuut suuret kirjallisuuden ja älyn tuojat olivaaat valtaosan kansan suosikkkeja. Nykyäään ihmiset kaipaaavat enemmmän viihdettä, estetiiikkkaa, huuumoria ja äksöniä.
Sun ehkä kannattaisi lukea vähän taidehistoriaa. Aloita vaikka mainitsemasi Kiven henkilöhistoriasta ja siitä, oliko hän suuren yleisön tai kenenkään suosikki.
Taiteilijoiden ja muusikoiden leipä on ihan helvetin pieninä palasina maailmalla ja palkkiot pieniä. Ei tarvitse kadehtia.
Mitä jos kadehtimisen sijaan yrittäisit löytää itsellesi sopivan luovan harrastuksen? Juuri nyt olisi oikea aika miettiä, missä voisi olla hyvä ja mikä kiinnostaisi oikeasti. Koskaan et tule tietämään, kuinka hyvä olisit ollut, ellet koskaan aloita.
Eikä ole todellakaan liian myöhäistä. Itse olen löytänyt kuvataiteelliset lahjani vasta nyt miltei nelikymppisenä. Toki sitä joskus katsoo vähän kadehtien Instagramissa 18-vuotiaita taiteilijoita, jotka ovat paljon edellä minua, mutta sitten muistan, että he ovat harrastaneet taidetta monta vuotta minua kauemmin. Minä en maalannut ja piirtänyt 12-vuotiaana, oma moka. Minun aikani on nyt.
Ainakin ap pystyt myöntämään olevasi kateellinen. Toisin kuin ne muut, jotka palstalla solvaavat ja ivaavat taiteilijoita. Pisteet sinulle siitä.
Kateuteen tuskin on oikeasti aihetta. Taiteiljan elämä on äärimmäisen raskasta. Itse olen mm. joutunut valitsemaan lapsettomuuden, jotta voin elää taiteilijana, ja sitten myös luopumaan ihanasta parisuhteesta jotta mies voisi hankkia lapsia jonkun toisen kanssa.
Hienoa että käyt terapiassa ja olet löytänyt terapeutin, joka ymmärtää sinua. Saat paikattua lapsuudessa puutteelliseksi jäänyttä tukea ja hoivaa.
Fakta on, että ilman tukea ja kannustusta harvat pääsee kovinkaan pitkälle.
Jos on sibikseen päässyt, on jossain kohtaa ollut niitä rakastavia aikuisia läsnä. Kaikilla niitä ei ole. Aplla todennäköisesti ei ole ollut.