Muistatko vielä mille kamfertipat tuoksuu?
Kommentit (12)
Helposti muistan,muistan maunkin...Mummolle tiputtelin sokeripalaan, hänellä huonot "sydänhermot" eli paniikkikohtauksia sai,evakko ja traumat
Vierailija kirjoitti:
Helposti muistan,muistan maunkin...Mummolle tiputtelin sokeripalaan, hänellä huonot "sydänhermot" eli paniikkikohtauksia sai,evakko ja traumat
Miten nuo sitten toimi? Vaivat kuitenkin psyykkisiä, paniikkikohtaukset, traumat.
Rauhoittivatko mieltä?
Kamferi haisee lähinnä homeisilta sitrushedelmän kuorilta.
Tuosta paniikki/traumaoireiden hoidosta kamferilla tuli mieleen, että koska kamferin maku on melko paha, niin ehkä se toimi tähän hetkeen ”maadoittavana” aistimuksena. Muutoinhan kamferin fysiologinen vaikutus on lähinnä sydämen toimintaa virkistävä, tosin nykylääkkeet lienevät siihenkin tehokkaampia.
60-luvulta on jäänyt hajumuistiini kamfertippojen tuoksu silloisedta naapurista. Mutta ei omassa lapsuuteni perheessä sitä käytetty lainkaan. Silloin tällöin naapurin keittiössä leijui tuo jännä voimakasarominen tuoksu, kun menin naapuriin hakemaan ystävääni ulos.
Muistan kyllä lapsuudesta, mutta en ole päässyt hajua pakoon, koska mun mies käyttää niitä edelleen. Yhden pullon heitin menemään, niin mies osti uuden tilalle. En ole kysynyt, mitä se sillä tekee.
Pari vuotta sitten ostin apteekista pullon nostalgiannälkääni. Sokeripalan päälle tiputtelin tippoja ehkä vähän liikaakin ja tuli melko tujut tropit ja vedet silmistä. Tuoksu ja maku kuitenkin samat kuin 60-luvulla mutta pullo vaihtunut muoviseksi.
Muistan hyvin. Minunkin molemmat mummuni käyttivät.
Vierailija kirjoitti:
Entäs anistipat sokeripalalla
Joo, nämäkin. Tai eukaliptuspastillit kuumaan veteen sekoitettuina.
Muistan mummon kamferitipat Vielä paremmin muistan mummon "liput", pieneen valkoiseen paperikääröön pakatun pulverin jota vain tietyn pienen maalaispitäjän apteekkari osasi oikein valmistaa. Olen aina epäillyt että niissä lipuissa oli jotain pervitiiniä tai muuta amfetamiinijohdannaista jonka kaltaisia valmisteita etenkin sodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina apteekeista oli hyvin helppoa saada ja joihin moni jäi koukkuun.
Kamferitippoja en muista, mutta sen tuoksun muistan, kun uskovaisenpastilleja liotettiin kiehuvaan veteen, sellaista juomaa mummo joi.