Lue keskustelun säännöt.
Musiikin teoriaa osaamattomille musiikki on subjektiivista
01.04.2020 |
Musiikin teoriaa osaaville tämä näkökanta on aivan naurettava
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia asiantuntijoita koko keskustelu täynnä.
Onko kenelläkään tähän keskusteluun kirjoittaneista todellista musiikkitieteellistä koulutusta? Aivan. Ei ole.
Ilman sitä suurin osa musiikin ilmiöistä jää teiltä huomaamatta, puhumattakaan siitä, että pystyisitte niitä analysoimaan.
-Huomasitko, miten d toimi tuossa raamisävelenä?
-Tunnistitko tuossa selvän salzerilaisen prolongaatiomuodon?
-Aukeaisiko tämä sävelteos paremmin jos sen temaattista materiaalia tarkasteltaisiin sen tonaalista liikettä artikuloivana tekijänä?Niin. Ilman asianmukaista koulutusta musiikkia ja sen säveltäjiä sekä esittäjiä arvottava ihminen rinnastuu syöttötuolissa istuvaan vauvaan, jonka suuhun huoltaja työntää ruokaa. "Nam, maistuu hyvältä koska maistuu hyvältä." "Yäk, maistuu pahalta koska en pidä tästä."
Kuvittele tilanne, jossa nämä vauvat kiistelevät siitä, mikä purkkiruoka on yliarvostettua. Tai no, ei tarvitse kuvitella. Näet sen tässä keskustelussa
Tässä ajatuksessa on varmastikin se ongelma, että kuunneltuaan vuosien varrella erilaista musiikkia lakkaa ihminen myös olemasta tuollainen tyhjä taulu ja huolimatta siitä, että kuuntelija ei osaa ilmaista havaintojaan musiikin teorian kielellä, hän saattaa tehdä musiikista havaintoja siinä, minkä genren ne tuovat mieleen "tässä kuuluu suomalainen kansanmusiikki", "tässä on samanlainen saundi kuin northern soulissa", "tämä musiikintekijä on selvästi finnhitsinsä nuorena kuunnellut".
Joo, vuosien aikana musiikin teoriaa osaamattomallekin voi kehittyä kyky tehdä karkeita, banaaleja esteettisiä havaintoja musiikista. Musiikin teoriaa osaava onkin sitten jo ihan eri tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Kai sen voi itselleen tälläkin tavalla selittää.
Ehkä näille poikkeustapauksille voi nostaa hattua, mutta ei se tee tavallisen tallaajan osaamattomuudesta sen parempaa.
Eikö musiikkia tehdä juurikin kuuntelijoille, eikä toisille muusikoille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hans Zimmer ei osaa lukea nuotteja ollenkaan ja saanut useita Oscareita parhaasta soundtrackista, kun ehdokkaana on ollut kymmeniä muita teoreettisen koulutuksen saaneita akateemisia muusikoita. Ensimmäinen Oscar tuli jo vuonna 1995 elokuvasta Leijonakuningas.
Jos Hans Zimmer ei osaa lukea nuotteja niin ei varmaan osannut Beethovenkaan. Ihan telepatialla välittävät sinfoniaorkesterille tiedon, mitä kukakin tekee?
Varhaisimmat soundtrackit oli syntetisaattorin soittimilla soitettuja ja hän opasti orkesteria tekemään näistä instrumentti kerrallaan oikean kappaleen.
Heh. Laulamalla vai viheltämälläkö hän näytti stemmat sinfoniaorkesterille? Ja ulkomuistista ilmeisesti?
Jos noin suvereeni lahjakkuus olisi valinnut alakseen vaikkapa kirjallisuuden, hänen ei olisi tarvinnut opetella ollenkaan lukemaan tai kirjoittamaan. Sen kuin olisi kertonut kirjansa ulkomuistista.
Edelleenkään se nuottien lukeminen ja kirjoittaminen ei ole sen vaikeampi taito kuin luku- tai kirjoitustaito ylipäätään. Tästä syystä nykypäivänä on erittäin harvinaista törmätä muusikkoon, joka ei olisi tuota perustaitoa erittäin kilpaillulla alallaan hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea uskoa, että ilman nuotinlukutaito voisi säveltää orkesterille kappaleita.
Loppupeleissä nuottien kirjoittaminen taitaa olla helpoin ja mekaanisin homma.
Vaikeinta on löytää omaperäinen mielenkiintoinen kappale päänsä sisältä.
Nuottien kirjoittaminen on vähän kuin sanelusta kirjoittaisi. Vaikeus on muissa jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki äänitaide ei ole musiikkia. Ja jokaisella kuulijalla on oikeus ihan itse päättäää, mikä äänitaide miellyttää häntä, ja mikä ei.
Musiikin teorian osaajien soitto on aina jäykkää ja pönöttävää, nähty ja kuultu, nuottiorjia. Todelliset osaajat soittavat sydämensä pohjasta vapaina kuin laulavat taivaan linnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Onhan näitä, kuten se sokea elokuvaohjaaja.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia asiantuntijoita koko keskustelu täynnä.
Onko kenelläkään tähän keskusteluun kirjoittaneista todellista musiikkitieteellistä koulutusta? Aivan. Ei ole.
Ilman sitä suurin osa musiikin ilmiöistä jää teiltä huomaamatta, puhumattakaan siitä, että pystyisitte niitä analysoimaan.
-Huomasitko, miten d toimi tuossa raamisävelenä?
-Tunnistitko tuossa selvän salzerilaisen prolongaatiomuodon?
-Aukeaisiko tämä sävelteos paremmin jos sen temaattista materiaalia tarkasteltaisiin sen tonaalista liikettä artikuloivana tekijänä?Niin. Ilman asianmukaista koulutusta musiikkia ja sen säveltäjiä sekä esittäjiä arvottava ihminen rinnastuu syöttötuolissa istuvaan vauvaan, jonka suuhun huoltaja työntää ruokaa. "Nam, maistuu hyvältä koska maistuu hyvältä." "Yäk, maistuu pahalta koska en pidä tästä."
Kuvittele tilanne, jossa nämä vauvat kiistelevät siitä, mikä purkkiruoka on yliarvostettua. Tai no, ei tarvitse kuvitella. Näet sen tässä keskustelussa
Tässä ajatuksessa on varmastikin se ongelma, että kuunneltuaan vuosien varrella erilaista musiikkia lakkaa ihminen myös olemasta tuollainen tyhjä taulu ja huolimatta siitä, että kuuntelija ei osaa ilmaista havaintojaan musiikin teorian kielellä, hän saattaa tehdä musiikista havaintoja siinä, minkä genren ne tuovat mieleen "tässä kuuluu suomalainen kansanmusiikki", "tässä on samanlainen saundi kuin northern soulissa", "tämä musiikintekijä on selvästi finnhitsinsä nuorena kuunnellut".
Joo, vuosien aikana musiikin teoriaa osaamattomallekin voi kehittyä kyky tehdä karkeita, banaaleja esteettisiä havaintoja musiikista. Musiikin teoriaa osaava onkin sitten jo ihan eri tasolla.
Eikö snobbailusi nyt vähän syö tuota omaa sanomaasi?
Eikä nyt oikein tule perusteluja sille, miksi minun pitäisi tietää, miksi syömäni suklaakakku on hyvää, en voi vain nauttia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Analogiasi kusee. Moni huipputarinankertoja ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koska iso osa maailman ihmisistä ei osaa. Kirjoitus on vain yksi tapa taltioida tarinoita. Kuten nuotitus on yksi tapa taltioida musiikkia. Nuotit eivät ole musiikkia, vaan ainoastaan tahroja paperilla!
Mitä jos ap sinä olet vain kuin opetettu apina, joka on ehdollistettu ilahtumaan joka kerta, kun musiikista löytyvät tietyt elementit tai virtuositeetti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musiikin teorian osaajien soitto on aina jäykkää ja pönöttävää, nähty ja kuultu, nuottiorjia. Todelliset osaajat soittavat sydämensä pohjasta vapaina kuin laulavat taivaan linnut.
Joo niin, kissanpolkkaa sydämensä pohjansa? Tai fur Elise alku tililili.
Musiikkihan syntyy korva kuulolla
Eihän musiikin syntymiseen tarvita nuotteja
Onhan niitä tabulatuureja ja jopa muitakin... joiden avulla pystyy opettelee kappaleita
Ja kun nuottejakin lukee niin korviahan siinäkin tarvitaan
Joten soittamiseen tarvitaan lahjakkuutta
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia asiantuntijoita koko keskustelu täynnä.
Onko kenelläkään tähän keskusteluun kirjoittaneista todellista musiikkitieteellistä koulutusta? Aivan. Ei ole.
Ilman sitä suurin osa musiikin ilmiöistä jää teiltä huomaamatta, puhumattakaan siitä, että pystyisitte niitä analysoimaan.
-Huomasitko, miten d toimi tuossa raamisävelenä?
-Tunnistitko tuossa selvän salzerilaisen prolongaatiomuodon?
-Aukeaisiko tämä sävelteos paremmin jos sen temaattista materiaalia tarkasteltaisiin sen tonaalista liikettä artikuloivana tekijänä?Niin. Ilman asianmukaista koulutusta musiikkia ja sen säveltäjiä sekä esittäjiä arvottava ihminen rinnastuu syöttötuolissa istuvaan vauvaan, jonka suuhun huoltaja työntää ruokaa. "Nam, maistuu hyvältä koska maistuu hyvältä." "Yäk, maistuu pahalta koska en pidä tästä."
Kuvittele tilanne, jossa nämä vauvat kiistelevät siitä, mikä purkkiruoka on yliarvostettua. Tai no, ei tarvitse kuvitella. Näet sen tässä keskustelussa
Kylläpä joku onkin tänään kriittinen. Ainahan musiikissa on jonkinlainen subjektiivinen tekijä, joka ei tyhjene musiikin teoriaan. Tonaalisen musiikin piirteitä voidaan riisua pois hyvin pitkälle, ja siltikin jäljelle jäävä tuotos voi olla varsin helposti lähestyttävä ja välittää voimakkaan vaikutelman. Näin on esimerkiksi joidenkin Ornsteinin ja Bartokin sävellysten laita. Se jäljelle jäävä kannatteleva asia on jonkinlainen säveltäjän näkemys. Oikeastaan säveltäjän tulisi olla tunnistettava ollakseen mestari. Ja toisaalta mikään määrä musiikin teorian opiskelua ei auta, jos jokin musiikki ei vain ”kolahda”. Ja kaikki tämmöinen pohdiskelu ei sulje pois objektiivisia ja teoreettisia tapoja lähestyä musiikkia eikä tee tyhjäksi alan koulutusta. Kunhan nyt vain tulin sanomaan, ettei pelkkä teoria riitä eikä aina ole tarpeenkaan. Antaa ihmisten pitää siitä, mistä pitävät.
Muuten, eristyssäännöt eivät kiellä ulkoilua. On mukava sääkin.
AP lähtenyt vääränlaisella näkökulmalla aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Analogiasi kusee. Moni huipputarinankertoja ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koska iso osa maailman ihmisistä ei osaa. Kirjoitus on vain yksi tapa taltioida tarinoita. Kuten nuotitus on yksi tapa taltioida musiikkia. Nuotit eivät ole musiikkia, vaan ainoastaan tahroja paperilla!
Varmasti Afrikassa on hienoja muusikoita ja tarinankertojia. Mutta länsimaisen kirjallisuuden mediumina on kirjoitettu sana, ja länsimaisen musiikin mediumina nuotit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikin teorian osaajien soitto on aina jäykkää ja pönöttävää, nähty ja kuultu, nuottiorjia. Todelliset osaajat soittavat sydämensä pohjasta vapaina kuin laulavat taivaan linnut.
Joo niin, kissanpolkkaa sydämensä pohjansa? Tai fur Elise alku tililili.
Älä unohda Ukko Nooaa d-mollissa.
Miksi niitä pitäisi edes pyrkiä analysoimaan? Etenkin, kun kuulija itse on vain musiikkia kuluttava osapuoli, ei sitä tekevä.