Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miten saan miehen uskaltamaan yrittämään vielä kerran?
31.03.2020 |
selkeästi kemiaa meidän välillä, mutta mies sanoo, että on pettynyt rakkaudessa niin usein, että haluaa elää loppuikänsä erakkona, silti tulee, kun pyydän, flirttaa, kännipäissään puhunut aivan muuta kuin selvin päin, tepsiikö tässä nyt mikään muu kuin aika?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä käyttäydyn noin kun en ole oikeasti kiinnostunut mutta en haluaisi päästää toista menemään kun ei ole ketään parempaakaan.
Tässä on se totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle on parasta olla yksin, hän ei kaipaa taas uutta pettymystä joka epäilemättä olisit
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Hyvä kysymys. Minä olen samanlainen mies ja samanlaiset kokemukset. Rakastunut ja ero tuntunut liian pahalle. Luottanut toiseen ja saanut kokea tulleensa petetyksi.
juuri tämä on tilanne... miten siinä voisi toista auttaa?
Aika ei ainakaan ole auttanut, kun olen nyt 5 vuotta ollut sinkkuna.
no tämäkin täsmää aika hyvin... en ole mikään kovin suora toimija (enkä roikkuja, vaikka nämä rouvat tässä ympärillä kovasti kotkottavat), mutta pitäisikö jotenkin uskaltaa enemmän? ollaan hyvät ystävät ja todellakin kemiaa on, saan hänet kiinni pitkistä katseista ja avuttomasta hymystä, mutta sitten en itse uskalla enkä myöskään halua painostaa...
Ehkä sitten ei varmaan halua tuota enempää, kokee olevansa onnellinen juuri nyt ja ei halua sitä asiaa rikkoa suhteella, joka pistäs taas koko elämän ihan sekaisin. Mulla on lapsia ja olen kokenut, että heillekin tämä nykyinen elämä käy parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Hyvä kysymys. Minä olen samanlainen mies ja samanlaiset kokemukset. Rakastunut ja ero tuntunut liian pahalle. Luottanut toiseen ja saanut kokea tulleensa petetyksi.
juuri tämä on tilanne... miten siinä voisi toista auttaa?
Aika ei ainakaan ole auttanut, kun olen nyt 5 vuotta ollut sinkkuna.
no tämäkin täsmää aika hyvin... en ole mikään kovin suora toimija (enkä roikkuja, vaikka nämä rouvat tässä ympärillä kovasti kotkottavat), mutta pitäisikö jotenkin uskaltaa enemmän? ollaan hyvät ystävät ja todellakin kemiaa on, saan hänet kiinni pitkistä katseista ja avuttomasta hymystä, mutta sitten en itse uskalla enkä myöskään halua painostaa...
Ehkä sitten ei varmaan halua tuota enempää, kokee olevansa onnellinen juuri nyt ja ei halua sitä asiaa rikkoa suhteella, joka pistäs taas koko elämän ihan sekaisin. Mulla on lapsia ja olen kokenut, että heillekin tämä nykyinen elämä käy parhaiten.
Siis edelleen M44 sulle vastas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole riittävän kiinnostava. Sori, mutta näin se menee.
jos tuo vain olisi noin, olisin jo perääntynyt, mutta en usko että tästä on kyse
Kukapa mies voisi vastustaa kaltaistasi jumalatarta, kyllä kyllä.
Ota suklaata ja koira, kyllä se siitä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkä aika miehen erosta?
tarkkaan en tiedä, 4-5 vuotta ehkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Hyvä kysymys. Minä olen samanlainen mies ja samanlaiset kokemukset. Rakastunut ja ero tuntunut liian pahalle. Luottanut toiseen ja saanut kokea tulleensa petetyksi.
juuri tämä on tilanne... miten siinä voisi toista auttaa?
Aika ei ainakaan ole auttanut, kun olen nyt 5 vuotta ollut sinkkuna.
no tämäkin täsmää aika hyvin... en ole mikään kovin suora toimija (enkä roikkuja, vaikka nämä rouvat tässä ympärillä kovasti kotkottavat), mutta pitäisikö jotenkin uskaltaa enemmän? ollaan hyvät ystävät ja todellakin kemiaa on, saan hänet kiinni pitkistä katseista ja avuttomasta hymystä, mutta sitten en itse uskalla enkä myöskään halua painostaa...
Ehkä sitten ei varmaan halua tuota enempää, kokee olevansa onnellinen juuri nyt ja ei halua sitä asiaa rikkoa suhteella, joka pistäs taas koko elämän ihan sekaisin. Mulla on lapsia ja olen kokenut, että heillekin tämä nykyinen elämä käy parhaiten.
Siis edelleen M44 sulle vastas.
joo, ymmärrän... harmittaa vain kun toisaalta näen, että tullaan todella hyvin toimeen, paljon yhteistä ja on puhunut myös siitä, että nykyinen elämäntilanne tuntuu pahalta
Ei ole oikeasti kiinnostunut, mutta pitää sua varalla kunnes vastaan tulee jotain kiinnostavampaa. Nyyhkytarinan on keksinyt sumuttaakseen sinua. Ystävyyteen on turha vedota, nainen ei voi olla miehelle oikea ystävä, jotain taka-ajatuksia on miehellä aina. Unohda siis koko juttu ja siirry eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä oikeasti kiinnosta, jokin mättää. Tiedän kun olin tekemisissä juuri tuollaisen kanssa ja hölmönä uskoin ja yritin (ehkä sisimmässäni tiesin totuuden mutten vaan halunnut päästää irti). Sitä paitsi vaikka sitä kiinnostaisikin jollain tasolla niin jos hän kuitenkin sanoo sulle että ei halua ja haluaa elää erakkona jne. niin sun on uskottava mitä toinen sanoo, et voi päättää toisen puolesta ja pakottaa ja tällänen käytös muuten tekee susta vielä luotaantyöntävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä oikeasti kiinnosta, jokin mättää. Tiedän kun olin tekemisissä juuri tuollaisen kanssa ja hölmönä uskoin ja yritin (ehkä sisimmässäni tiesin totuuden mutten vaan halunnut päästää irti). Sitä paitsi vaikka sitä kiinnostaisikin jollain tasolla niin jos hän kuitenkin sanoo sulle että ei halua ja haluaa elää erakkona jne. niin sun on uskottava mitä toinen sanoo, et voi päättää toisen puolesta ja pakottaa ja tällänen käytös muuten tekee susta vielä luotaantyöntävän.
me ollaan tekemisissä työasioissa melko paljon, joten ei tässä ole mistään minun käytöksestäni kyse, nämä ovat asioita, jotka ovat tulleet keskusteluissa esille, en minä ole pakottanut häntä kertaakaan yhtään mihinkään :) nämä aspektit tästä keskustelusta voidaan nyt jättää pois, ajan ja palstatilan hukkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tuollaisella miehellä teet?
Aloittaja tarvitsee häntä oman egonsa jatkeeksi, kuinka on suhteessa parempi ihminen. Voi purkaa omia paineitaan ja hakea sympatiaa tyttökavereilta, kun voi haukkua miestään heille.
Yes! Otetaan se sitoutumiskammoinen mies ja sitten voidaan kertoa kaikille kuinka tämä ei kosi, vetkuttelee lasten hankintaan, ei kirjoita rakkausrunoja, jne...
No mutta kun se on vain luonteeltaan sellainen jörö, ei osaa oikein puhua tunteistaan ja pahasti pettynyt rakkaudessa aiemmin! Ja sitten yhtäkkiä vaihtaakin naista lennosta, kirjoittelee someen pusipusimussujuttuja, menee heti naimisiin ja lapsi tulille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä oikeasti kiinnosta, jokin mättää. Tiedän kun olin tekemisissä juuri tuollaisen kanssa ja hölmönä uskoin ja yritin (ehkä sisimmässäni tiesin totuuden mutten vaan halunnut päästää irti). Sitä paitsi vaikka sitä kiinnostaisikin jollain tasolla niin jos hän kuitenkin sanoo sulle että ei halua ja haluaa elää erakkona jne. niin sun on uskottava mitä toinen sanoo, et voi päättää toisen puolesta ja pakottaa ja tällänen käytös muuten tekee susta vielä luotaantyöntävän.
me ollaan tekemisissä työasioissa melko paljon, joten ei tässä ole mistään minun käytöksestäni kyse, nämä ovat asioita, jotka ovat tulleet keskusteluissa esille, en minä ole pakottanut häntä kertaakaan yhtään mihinkään :) nämä aspektit tästä keskustelusta voidaan nyt jättää pois, ajan ja palstatilan hukkaa
Sinähän itse kysyit aloituksessa ”miten saan miehen yrittämään vielä kerran?” Ja sitten suoraan kerroit miehen sanoneen haluavansa elää loppuikänsä erakkona. Kertomasi mukaan et kuitenkaan anna hänen olla vaan yrität väkisin saada jotain välillenne? Jos hän haluaisi jotain tosissaan niin sun ei tarvitsisi yrittää... noh, ehkä opit sitten kantapään kautta.
kiitän keskustelusta, tämä oli erittäin avartavaa :) tällä otannalla pääteltynä vastaus on se, että suurin osa meistä naisista on melkoisia rääväsuita ja ilkeilijöitä, joten ei ihme, että mies on varovainen... jatkan omalla sivistyneellä linjallani, annan aikaa ja ystävyyttä :) olen joskus kirjoitellut tälle palstalle vuosia sitten ja järkyttynyt ihmisten käytöstavoista ja oletettavan suuresta pahasta olosta, jota pitää purkaa toisiin.. pysyn nyt tässäkin päätöksessäni ja vältän jatkossakin tätä palstaa, pitikin tulla mieleen käydä esittämässä tämä kysymys tänne - parempaa jatkoa kaikille ja kiitos niistä asiallisista vastauksista, joita onneksi muutama löytyi joukosta :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M44 kirjoitti:
Hyvä kysymys. Minä olen samanlainen mies ja samanlaiset kokemukset. Rakastunut ja ero tuntunut liian pahalle. Luottanut toiseen ja saanut kokea tulleensa petetyksi.
juuri tämä on tilanne... miten siinä voisi toista auttaa?
Aika ei ainakaan ole auttanut, kun olen nyt 5 vuotta ollut sinkkuna.
no tämäkin täsmää aika hyvin... en ole mikään kovin suora toimija (enkä roikkuja, vaikka nämä rouvat tässä ympärillä kovasti kotkottavat), mutta pitäisikö jotenkin uskaltaa enemmän? ollaan hyvät ystävät ja todellakin kemiaa on, saan hänet kiinni pitkistä katseista ja avuttomasta hymystä, mutta sitten en itse uskalla enkä myöskään halua painostaa...
Ehkä sitten ei varmaan halua tuota enempää, kokee olevansa onnellinen juuri nyt ja ei halua sitä asiaa rikkoa suhteella, joka pistäs taas koko elämän ihan sekaisin. Mulla on lapsia ja olen kokenut, että heillekin tämä nykyinen elämä käy parhaiten.
Siis edelleen M44 sulle vastas.
joo, ymmärrän... harmittaa vain kun toisaalta näen, että tullaan todella hyvin toimeen, paljon yhteistä ja on puhunut myös siitä, että nykyinen elämäntilanne tuntuu pahalta
Mutta suosittelen minäkin etsimään vähän helpomman suhteen. Mullakin on kiinnostus löytää suhde, mutta se vaatisi kuoren alle pääsyn ja mahdollisuuden tuntea aitoa välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
kiitän keskustelusta, tämä oli erittäin avartavaa :) tällä otannalla pääteltynä vastaus on se, että suurin osa meistä naisista on melkoisia rääväsuita ja ilkeilijöitä, joten ei ihme, että mies on varovainen... jatkan omalla sivistyneellä linjallani, annan aikaa ja ystävyyttä :) olen joskus kirjoitellut tälle palstalle vuosia sitten ja järkyttynyt ihmisten käytöstavoista ja oletettavan suuresta pahasta olosta, jota pitää purkaa toisiin.. pysyn nyt tässäkin päätöksessäni ja vältän jatkossakin tätä palstaa, pitikin tulla mieleen käydä esittämässä tämä kysymys tänne - parempaa jatkoa kaikille ja kiitos niistä asiallisista vastauksista, joita onneksi muutama löytyi joukosta :)
ap
Vastaus on se, että suurin osa meistä naisista on yksinoloa pelkääviä läheisriippuvaisia, jotka ripustautuvat liian lähelle erehtyneeseen mieheen, vaikka mies yrittää nätisti työntää kauemmas. Sitten kun käy kipeää, haukutaan kaikki miehet sioiksi. Uskoisit hyvällä: kiinnostunut mies tekee sen kyllä selväksi.
Alue: Aihe vapaa
no tämäkin täsmää aika hyvin... en ole mikään kovin suora toimija (enkä roikkuja, vaikka nämä rouvat tässä ympärillä kovasti kotkottavat), mutta pitäisikö jotenkin uskaltaa enemmän? ollaan hyvät ystävät ja todellakin kemiaa on, saan hänet kiinni pitkistä katseista ja avuttomasta hymystä, mutta sitten en itse uskalla enkä myöskään halua painostaa...