Mikä näissä poikkeusajan oloissa on edes oikeasti varsinaisesti vialla?

Vierailija kirjoitti:

Elämäntilateeni on ollut viimeiset neljä vuotta poikkeustilassa ja olen saanut olla henkisessä karanteenissa sen ajan. Saatan vaikuttaa julmalta, mutta suorastaan hykertelen että tervetuloa vain samaan helvettiin kokemaan täsmälleen ne samat asiat kuin minä olen jo kokenut. Ihan sairastumisia ja lheisen kuolemaa myöten saati sitten taloudellinen tilanne yms.

On hämmästyttävää, miten minulle niin tekoreippaasti kannustusta jakaneet henkilöt tärisevät nyt kotinurkissaan pelkäämässä aivan kaikkea. Tai marisemassa arjen raskaudesta lasten ja läheisten kanssa. Että kas kummaa, mitä elämäni onkaan!

 Ideahan on nimenomaan nyt olla se reipas ja luova ja mennä elämässä eteenpäin. Vastoinkäymisistä huolimatta jokainen selviää, jos tahtoo selvitä. NIin minäkin olen selvinnyt ja selviän niillä eväillä edelleenkin.

Marmatuksen ja kauhistelun määrä on suhteessa sen suuruista kuin on ihmisillä muuta vastoinkäymistä ollut elämässään. Jos ei edes kovaa kuumetta, niin onhan kaikki aivan kamalaa.

Oot kyllä karmea.

Todennäköisesti nuo "tekopirteät" vielä nähneet sussa jonkun toivonpilkahduksen että yrittivät hyvällä vielä piristää, mutta hukkaan meni sekin.

Tulee vaan mieleen, et todennäköisesti olet helvettisi aivan itse rakentanut.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole mitään ongelmaa, tämähän on kuitenkin väliaikaista (2-6 kk). Ja jos menee pidempään niin ei haittaa. Minulla on yksi lapsi (teini) joka osaa sopeutua myös yllättävän hyvin. Ei valitusta eikä kitinöitä kummaltakaan. Se mikä ottaa päähän on ihmisten välinpitämättömyys taudista, monet "uhmaavat" suosituksia ihan huvikseen. Osa sitten sairastuu ja makaa letkuissa kuormittaen terveydenhuoltoa omalla tyhmyydellään. En olisi koskaan uskonut kuinka typeriä ihmiset voivat olla. Ehkä tuokin tapa reagoida on jokin psykologinen defenssi. Samoin itkuvirret menetetyistä matkarahoista ja harrasteista ovat lähinnä noloja...juu miten isoja juttuja ovatkaan sotien, nälänhädän ja saastuneen juomaveden sekä lapsikaupan rinnalla. Hohhoijaa. Mutta ehkä tästä opitaankin jotain vähäksi aikaa, siis arvostamaan tavallista ja turvallista elämää.

Sinua ei siis ikinä harmita elämässäsi mikään nälänhätää ja lapsikauppaa pienempi ongelma tai vastoinkäyminen?

Osalla ei ole elämä muuttunut lainkaan ja osalla taas ei ole entisestä elämästä mitään jäljellä. Esimerkiksi meidän elämä heitti kerralla häränpyllyä ja aikamoinen sokki tämä alku on ollut. Yhtäkkiä piti ottaa haltuun koululaisen lukuisat ohjelmistot ym. Meillä sujuu ihan hyvin, koska opettaja ei tykitä jatkuvalla syötöllä tehtäviä ja on tavoitettavissa, mutta on opettajia, jotka vain lähettävät tehtävälistan Wilmaan. Meillä ei ole mitään kotitoimistoa eikä tilaa rakentaa sellaista, joten kaikki toiminta tapahtuu keittiön pöydän ääressä.

Edelliset vastaajat toivat hyvin esille eri näkökulmia. Uskon, että tästä akuutista vaiheesta selvitään eli seuraavasta parista kuukaudesta. Mutta en usko, että tässä "palataan normaaliin". Ensinnäkin tartunnat varmasti roihahtavat uudelleen, kun näitä rajoituksia aletaan purkaa ja pahimmassa tapauksessa kaikki alkaa alusta. Sen lisäksi näen isona ongelmana sen, että koko sote-sektori on aivan pysähdyksissä nyt. Itselläni odottaa hammaslääkärin, fysioterapeutin ja suuhygientistin ajat jossakin tulevaisuudessa. Näihin piti päästä nyt kevään aikana. Sen lisäksi pitäisi lastenvalvojalla käydä sopimassa asioita, jonka lisäksi pitäisi avieron ositus tehdä. Valtion ja kuntien talous on melko varmasti kuralla tämän jälkeen ja uskon, että erinnäisiä leikkauksia ja heikennyksiä perustellaan juuri koronaviruksen vuoksi, oli ne sitten tarpeen tai ei.

No jos ei huomioida sairastuneiden kärsimystä ja yrittäjien ahdinkoa jne, niin henkilökohtaisesti itseäni tämä ei haittaa. Salikäynnit jäi mutta ulkona (ei liiku juuri muita) ja kotona voi treenata. Harrastuksia jatkan kotona sekä teen etätöitä. Perhettä ja läheisiä ois kiva nähdä mut on meillä puhelimet, myöhemmin sitten. Tuntuu että kerrankin on aikaa puuhata enemmän kaikkea kun ei mene työmatkaan ja valmistautumiseen aikaa. Kotona myös hiljaista työpaikan meluun nähden.

Ihan jopa mukavaa elämää nyt, en valita. Asiat vois olla huonomminkin niin hyvä että on rajoitukset ettei puoli Suomea taistele yhtä aikaa hengestään. Me ollaan kuitenkin suomalaisia niin ei yks karanteeni pitäis tuntua missään, ruokaa ja lääkkeitäkin saa ja ajankulua löytyy.

se, että ihan oikeasti tamperea ja helsinki on lopettanut lääkkeiden antamnisen avohoidosssa oleville mielenterveys sekä päihdepotilaille . Viis siitä vaikka ihminen  on luokiteltu viranomaisten toimesta toisedn terveydelle ja hengelle vaaraksi jäädessään ilman lääkkeitä ja ollut pakkohoidossa useita kertoja kun meinaa riistää itseltään hengen tai satruttaaa muita. Se ei oo enään mikään leikin asia se ja nyt kun mä tuo meen käyään ja jos en saa lääkkeitä mitä ilman en poärjäää, niin kyllä se tuylee näkyy. niin mun ku muittenkin kohalla. 3 tutuista lähtenyt jo lataamoon ,2 kuollut ,toinen teki itsemurhan, ja aamulehestä voitte luk,ea että ne avohoidot on oikeasti lopetettu. kohta saattaa sattuua. muitakin kun avohoitopotilaita. 

Aika outoa, jos on tyytyväinen elämään nyt.

Eikö ap:lla ole ketään läheisiä kuten vanhempia ja sisaruksia ja isovanhempia, joista hän olisi huolissaan, jos ei ole itsestään?

Miten ihmiset edelleen käyvät vapaasti kaupoissa? Me tilaamme ruuat nykyään kotiin kerran viikossa, kaupasta voi saada helpommin tartunnan.

Lapset eivät pääse kylään kavereille, eikä isovanhemmille. Vanhempani ovat neljän seinän sisällä pienessä kerrostaloasunnossa ja näkevät öisin unia kuolemasta. On kauheaa, ettemme voi tavata ollenkaan.

Harrastuksiin ei pääse, mutta se nyt on pieni murhe. Isompi murhe on, että mies jäi koronan takia työttömäksi minimipäivärahalla ja minun pitää alkaa elättää koko perhettä yksin. Onneksi minulla on parin vuoden määräaikainen työ, mutta se loppuu varmaan silloin parin vuoden päästä myös. Toivottavasti lamasta oltaisiin pääsemässä silloin jo vähän ylöspäin. Joka tapauksessa Suomeen ja moneen maahan on tulossa paha ja pitkä työttömyys.