Mikä näissä poikkeusajan oloissa on edes oikeasti varsinaisesti vialla?

Kyllä maailmassa rahaa riittää ja jos alkaa loppua niin sitä vain painatetaan lisää

Elämäntilateeni on ollut viimeiset neljä vuotta poikkeustilassa ja olen saanut olla henkisessä karanteenissa sen ajan. Saatan vaikuttaa julmalta, mutta suorastaan hykertelen että tervetuloa vain samaan helvettiin kokemaan täsmälleen ne samat asiat kuin minä olen jo kokenut. Ihan sairastumisia ja lheisen kuolemaa myöten saati sitten taloudellinen tilanne yms.

On hämmästyttävää, miten minulle niin tekoreippaasti kannustusta jakaneet henkilöt tärisevät nyt kotinurkissaan pelkäämässä aivan kaikkea. Tai marisemassa arjen raskaudesta lasten ja läheisten kanssa. Että kas kummaa, mitä elämäni onkaan!

 Ideahan on nimenomaan nyt olla se reipas ja luova ja mennä elämässä eteenpäin. Vastoinkäymisistä huolimatta jokainen selviää, jos tahtoo selvitä. NIin minäkin olen selvinnyt ja selviän niillä eväillä edelleenkin.

Marmatuksen ja kauhistelun määrä on suhteessa sen suuruista kuin on ihmisillä muuta vastoinkäymistä ollut elämässään. Jos ei edes kovaa kuumetta, niin onhan kaikki aivan kamalaa.

Jos ei ajatella yhteiskunnallisia seurauksia eikä koronauhkaa, niin arkeani tämä ei ole muuttanut mitenkään. Normaalistikin elämäni on lähinnä töitä, kotona oleskelua ja ulkoilua. En ole mikään sosiaalinen perhonen. Nyt on vielä ollut se lisänautinto, että mitään stressaavia ja pakottavia kissanristiäiskutsuja ei tule tai ainakin niistä voi kieltäytyä vedoten siihen, etten halua ottaa riskiä ja tartuttaa potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Se kun ei pääse hammaslääkäriin, varmaan terveysasemakin on kiinni, koitappa saada aika lastenvalvojalle niin sitäkään ei saa kun ei ole kuin yksi ihminen töissä vastaamassa 400 000 ihmisen asioista. Käytännössä eletään kokonaan ilman sosiaali -ja terveyssektorin palveluita. Muuten ei tässä mitään ongelmaa ole, jos terveenä pysyy. Jos johonkin sairastut vakavasti niin kuole kotiisi.

Juuri tämä. Hetken näyttää olevan asiat ihan ok, mutta pinnan alla ongelmat kumuloituu hurjaa vauhtia kun koronapelossa on laitettu sosiaali- ja terveyspuolella vähän kaikki kiinni toistaiseksi. Jo minimissään olevat palvelut vain ilmoittelee että just nyt ei pysty kun on levinnyt joku outo mentaliteetti että poikkeusoloilla voi perustella suunnilleen mitä vain. Niitä ruuhkia ei saada ikinä purettua vaan osa vaan jätetään odottelemaan parempia aikoja. Ja uusia traumoja syntyy alkoloistiperheissä, väkivaltaisissa parisuhteissa yms kun on normaalia olla eristyksissä. Voisin esim itse olla tällä hetkellä täysin deekiksellä, missä vain kauhusuhteessa tai mitä vaan koska kukaan ei ole näkemässä, riittäisi kun valehtelisi johonkin kerran viikossa tulevaan viestiin.

Itsellä ei ole mitään ongelmaa, tämähän on kuitenkin väliaikaista (2-6 kk). Ja jos menee pidempään niin ei haittaa. Minulla on yksi lapsi (teini) joka osaa sopeutua myös yllättävän hyvin. Ei valitusta eikä kitinöitä kummaltakaan. Se mikä ottaa päähän on ihmisten välinpitämättömyys taudista, monet "uhmaavat" suosituksia ihan huvikseen. Osa sitten sairastuu ja makaa letkuissa kuormittaen terveydenhuoltoa omalla tyhmyydellään. En olisi koskaan uskonut kuinka typeriä ihmiset voivat olla. Ehkä tuokin tapa reagoida on jokin psykologinen defenssi. Samoin itkuvirret menetetyistä matkarahoista ja harrasteista ovat lähinnä noloja...juu miten isoja juttuja ovatkaan sotien, nälänhädän ja saastuneen juomaveden sekä lapsikaupan rinnalla. Hohhoijaa. Mutta ehkä tästä opitaankin jotain vähäksi aikaa, siis arvostamaan tavallista ja turvallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

No siksi varmaan, hyvä hölmö, että rajoitukset tulivat täysin yhtäkkiä. Lisäksi lapset joutuivat jäämään kotiin, jos vanhemman pitää tehdä töitä kotona, niin siitä on keskittymisraiha kaukana. Samalla pitää loihtia lapsille ruokaa kesken kaiken, vaikka ois omassa hommasa miten hyvä flow tahansa.

Lisäksi seei ole todellakaan mikään pieni juttu, että tuhannet pienyrittäjät ykskaks menettivät kaiken toimeentulonsa. Ihmettelisitkö itse edelleen, mikä tässä on vialla, jos sinulta katoaisi ilmoittamatta puolen vuoden tulot? Mutta joutuisit maksamaan työantajallesi vuokraa ja muita sivukuluja koko ajan? Sellainen tilannehan pienyrittäjillä on. Että tulonhankkiminen ei ainoastaan loppunut, vaan sen vaatimat menot juoksevat koko ajan.

Itselläni ei ole mitään yllä mainituista tilanteista, mutta minun on taas muista syistä päästävä esim? Uudellemaalle silloin kuin haluan. Jos se olisi estettynä useamman kuukauden niin menee kyllä hieman vaikeaksi. Lisäksi pörssienn romahtaminen oli huono asia. Kolmanneksi itseä ainakin huolettaa, miten valtio ja kunnat selviytyvät tämän jälkeen normaalien palveluiden järjestämisestä, kun heille tulee tästä aivan hirveä ylimääräinen lasku.

Lisäksi itse saa pelätä sitä, miten kuormittavaa työstä vielä tulee, kun ei tiedä, miten työkaverit pysyvät terveinä tai pystyykö pitämään lomaa.

Kyllä itseä huolestuttaa nimenomaan yhteiskunnan kannalta, mutta sinua ap ei sitten vissiin toisten ihmisten ahdinko hetkauta tippaakaan.

Me olimme joka tapauksessa taantumaan menossa, eikä hallituksen vappusataset ja hoitajamitoitukset, joita ei millään olisi pystynyt toteuttamaan olisi yhtään sitä olisi jarruttanut. Itse näen tässä mahdollisuuden, koska tämä tuleva lama ei ole rakenteellinen lama ja ei todennäköisesti kestä vuosikausia.

Toisaalta kannattaa nyt levätä tulevia ponnistuksia varten, eihän vielä tiedä selviääkö hengissäkään. Jos murehtii etukäteen tuntematonta, niin joutuu murehtimaan kerran turhaan tai aiheesta kahdesti.

Nyt meillä nähdään myös yhteiskunnallisesti, miten monet turhat hallintohimmelit voi jättää välistä ja aikaa ja henkilökuntaa jää ehkä oikeisiin töihin samalla taloudellisella satsauksella.

Rauhoitu nyt ja ota päivä kerrallaan. Tulemme ehkä myös hetkeksi huomaamaan, mikä on tarpeellista. Hyvä niin.

Olen tätä katastrofia seurannut aika aktiivisesti alusta lähtien ja silti ei ihan vielä ole sisäistänyt, mitä on tapahtunut. Valoa näen vain siinä, että kyseessä ei ole sota ja pienen puutteen ja liikkumisrajoitusten lisäksi ei tarvitse pelätä bo mmeja tai vastaavaa.

Toisaalta aika tuntuu sittenkin kuluvan nopeasti ja vaikka on ollut suhteellisen vilkas sosiaalinen elämä, niin ei paljon tule yhteyksiä pidettyä.

Koetan ottaa tämän vitsauksen rauhallisesti. Ei ole oikeasti hätää, kun on asunto ja tarpeeksi ruokaa, vaikkei ihan kaikkea mihin on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun sellaiset eristäytyneet kotihiiret kirjoittelee someen että mikä tässä muka on muuttunut?

Kyllä jotkut ihmiset ovat eläväisiä, sosiaalisia ja aktiivisia. Ilmeisesti se on paheksuttava piirre.

Hienosti itse paheksuit kotona viihtyviä eristäytyneiksi kotihiiriksi.

Monihan jo vastasikin. Itseäni ei hetkauta suuntaan eikä toiseen - arki ei juuri ole muuttunut, mitä nyt joutava luuhaaminen esim kaupoissa vähentynyt. Asun Lapissa ja kaikki harrastukset liittyvät koko perheellä luontoon ja niitä kaikkia on voinut harrastaa normaaliin tapaan: on käyty kävelyllä metsäteillä, hiihdetty, pilkitty, paistettu makkaraa ja leikitty pihalla jne.

Etätöitä ollaan tehty miehen kanssa molemmat jo useampi vuosi.

Mutta sääli on pienyrittäjiä kohtaan, joilla meni elanto.

Toisaalta on hyvä, että nyt loppui kerrasta ympäristökuormitus joutavan lentämisen osalta ja varmasti mm palaverikäytännöt mietitään jatkossakin monessa firmassa uusiksi - vähenee varmasti ”tyhjä” työmatkailukin. Höpöhöpö hommat kuten bloggarit, lifestylegurut sun muut joutikin loppua.

Sellaiset ihmiset joiden mielestä nyt on NIIN mukavaa viihtyisivät varmaan hyvin Pohjois-Koreassa. Siellähän kaikki on kielletty, mikä ei ole erikseen sallittu. Rajat on kiinni, kaikki on köyhiä ja työ on ihmisen ainoa ilo. Kannattaa varmaan harkita sinne muuttamista, heti kun se taas on sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Monihan jo vastasikin. Itseäni ei hetkauta suuntaan eikä toiseen - arki ei juuri ole muuttunut, mitä nyt joutava luuhaaminen esim kaupoissa vähentynyt. Asun Lapissa ja kaikki harrastukset liittyvät koko perheellä luontoon ja niitä kaikkia on voinut harrastaa normaaliin tapaan: on käyty kävelyllä metsäteillä, hiihdetty, pilkitty, paistettu makkaraa ja leikitty pihalla jne.

Etätöitä ollaan tehty miehen kanssa molemmat jo useampi vuosi.

Mutta sääli on pienyrittäjiä kohtaan, joilla meni elanto.

Toisaalta on hyvä, että nyt loppui kerrasta ympäristökuormitus joutavan lentämisen osalta ja varmasti mm palaverikäytännöt mietitään jatkossakin monessa firmassa uusiksi - vähenee varmasti ”tyhjä” työmatkailukin. Höpöhöpö hommat kuten bloggarit, lifestylegurut sun muut joutikin loppua.

Tubettajilla ym. somettajilla on päinvastoin hyvät markkinat, kun työskentelevät jo valmiiksi itsenäisesti kotoa ja yleisö on kotona seuraamassa.

Tämä on (Ranskan prseidentin mukaan) sota koronavirusta vastaan. Jos olisi aseellinen sota ja pommit putoaisivat, tuskin kukaan valittaisi, millaisissa olosuhteissa joutuu elämään. Siihen nähden asiat ovat hyvin. Minä ainakin koen, että saan (ei pidä) olla kotona turvassa samanaikaisesti, kun toiset ovat etulinjassa ja ottavat sairastumisen riskin: lääkärit, hoitajat, välinehuoltajat, siivoojat, kaupankassat, linja-auto- ja taksikuljettajat, poliisit jne. Moneltakaan heistä ei kysytä, haluaisivatko mieluummin olla kotona tai haluavatko ottaa suuremman riskin sairastua kuin etätyöläiset ja muut kotonaolijat. Kunnioituksena heille pysyn mielelläni kotona.

Eri asia on perheet, joissa on alkoholismia, hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa ym. Joutuu olemaan jatkuvasti samojen seinien sisällä, eikä kukaan ulkopuolinen tiedä mitä kauheuksia tapahtuu, eikä minnekään pääse pakoon edes työ- tai koulupäiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntilateeni on ollut viimeiset neljä vuotta poikkeustilassa ja olen saanut olla henkisessä karanteenissa sen ajan. Saatan vaikuttaa julmalta, mutta suorastaan hykertelen että tervetuloa vain samaan helvettiin kokemaan täsmälleen ne samat asiat kuin minä olen jo kokenut. Ihan sairastumisia ja lheisen kuolemaa myöten saati sitten taloudellinen tilanne yms.

On hämmästyttävää, miten minulle niin tekoreippaasti kannustusta jakaneet henkilöt tärisevät nyt kotinurkissaan pelkäämässä aivan kaikkea. Tai marisemassa arjen raskaudesta lasten ja läheisten kanssa. Että kas kummaa, mitä elämäni onkaan!

 Ideahan on nimenomaan nyt olla se reipas ja luova ja mennä elämässä eteenpäin. Vastoinkäymisistä huolimatta jokainen selviää, jos tahtoo selvitä. NIin minäkin olen selvinnyt ja selviän niillä eväillä edelleenkin.

Marmatuksen ja kauhistelun määrä on suhteessa sen suuruista kuin on ihmisillä muuta vastoinkäymistä ollut elämässään. Jos ei edes kovaa kuumetta, niin onhan kaikki aivan kamalaa.

Komppi tälle, kieltämättä. Silloin kun vain minun elämä on ollut kaaosta, painajaista ja rajoitettua, niin sitä piti vaan kuulemma kestää, jaksaa ja voimaantua. Samat vähättelijät/kannustajat on nyt ihan itku kurkussa ja sormi suussa, kun oma elämä ei olekaan enää ihan helppoa, mukavaa ja turvallista. Siinä huomaavat, miten helppoa se pärjääminen on!

Kyllä mua ainakin kyrsii ettei pääse matkustelemaan.

Ehdottomasti parasta tässä on, että ei tarvitse mennä kenenkään juhliin tai kyläilemään sunnuntaisin. Olen introvertti ja viihdyn paljon yksin, väsyn herkästi jopa viestittelystä.

Huonoa tässä on tuleva tilanne, kuinka moni joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, kuinka moni menettää läheisiään, kuinka ihminen ottaa taas tilaa luonnolta, kuinka päästöt kasvavat ja ilmansaasteet lisääntyvät...

Vierailija kirjoitti:

No siksi varmaan, hyvä hölmö, että rajoitukset tulivat täysin yhtäkkiä. Lisäksi lapset joutuivat jäämään kotiin, jos vanhemman pitää tehdä töitä kotona, niin siitä on keskittymisraiha kaukana. Samalla pitää loihtia lapsille ruokaa kesken kaiken, vaikka ois omassa hommasa miten hyvä flow tahansa.

Lisäksi seei ole todellakaan mikään pieni juttu, että tuhannet pienyrittäjät ykskaks menettivät kaiken toimeentulonsa. Ihmettelisitkö itse edelleen, mikä tässä on vialla, jos sinulta katoaisi ilmoittamatta puolen vuoden tulot? Mutta joutuisit maksamaan työantajallesi vuokraa ja muita sivukuluja koko ajan? Sellainen tilannehan pienyrittäjillä on. Että tulonhankkiminen ei ainoastaan loppunut, vaan sen vaatimat menot juoksevat koko ajan.

Itselläni ei ole mitään yllä mainituista tilanteista, mutta minun on taas muista syistä päästävä esim? Uudellemaalle silloin kuin haluan. Jos se olisi estettynä useamman kuukauden niin menee kyllä hieman vaikeaksi. Lisäksi pörssienn romahtaminen oli huono asia. Kolmanneksi itseä ainakin huolettaa, miten valtio ja kunnat selviytyvät tämän jälkeen normaalien palveluiden järjestämisestä, kun heille tulee tästä aivan hirveä ylimääräinen lasku.

Lisäksi itse saa pelätä sitä, miten kuormittavaa työstä vielä tulee, kun ei tiedä, miten työkaverit pysyvät terveinä tai pystyykö pitämään lomaa.

Kyllä itseä huolestuttaa nimenomaan yhteiskunnan kannalta, mutta sinua ap ei sitten vissiin toisten ihmisten ahdinko hetkauta tippaakaan.

Miten niin rajoitukset tulivat täysin yhtäkkiä? Onhan tuosta viruksesta ja sen  leviämisestä tiedetty jo useampi kuukausi ja nähty, millaisiin toimenpiteisiin eri maissa on ryhdytty.

Minusta on kammottavaa kun toiset kehuu tätä hyväksi.

Minusta se ei ole yhtään hyvä, että joutuu pelkäämään normaalia elämistä.

Kaupassa käyntiä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kotona 24/7.

Kuin kesä"loma" mutta lunta :(

Jos olisin lapseton niin nauttisin täysillä tästä. Kirjoja lukisin tuntikaupalla, tilaisinnruokaa kotiin, Netflixi maraton jne.

Huh onneksi ei ole lapsia eikä koskaan tule olemaan ❤️

N20

Noin ajatteli suurperheenäiti-sukulainen kaksikymppisenä.

Joo, en mäkään ota 20 v velaa tosissaan. Osa jää lapsettomaksi, mutta moni myös muuttaa mielensä. Ei voi tietää...

Aloittaja kuulostaa etätyöskentelijältä, jolle koko tilanne on lähinnä tervetullut tauko arkeen. 

Me, jotka jumitamme kotona esim. mielenterveysongelmien ja/tai rahatilanteen surkeuden vuoksi, emme näe mitään toivottavaa tässä, että elinpiirimme kutistuu entisestään. Ei meillä ennenkään ollut varaa mihinkään oopperaan mennä, mutta tykkäsimme joskus poiketa tarjouskahville kahvilaan ja katsella ihmisvirtaa ulkopuolella. Ja alennusmyynneissä oli kiva käydä etsimässä löytöjä. Jne. 

Pelko, yksipuolinen uutisointi ja kiellot kaikkialla eivät "ihan" ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monihan jo vastasikin. Itseäni ei hetkauta suuntaan eikä toiseen - arki ei juuri ole muuttunut, mitä nyt joutava luuhaaminen esim kaupoissa vähentynyt. Asun Lapissa ja kaikki harrastukset liittyvät koko perheellä luontoon ja niitä kaikkia on voinut harrastaa normaaliin tapaan: on käyty kävelyllä metsäteillä, hiihdetty, pilkitty, paistettu makkaraa ja leikitty pihalla jne.

Etätöitä ollaan tehty miehen kanssa molemmat jo useampi vuosi.

Mutta sääli on pienyrittäjiä kohtaan, joilla meni elanto.

Toisaalta on hyvä, että nyt loppui kerrasta ympäristökuormitus joutavan lentämisen osalta ja varmasti mm palaverikäytännöt mietitään jatkossakin monessa firmassa uusiksi - vähenee varmasti ”tyhjä” työmatkailukin. Höpöhöpö hommat kuten bloggarit, lifestylegurut sun muut joutikin loppua.

Tubettajilla ym. somettajilla on päinvastoin hyvät markkinat, kun työskentelevät jo valmiiksi itsenäisesti kotoa ja yleisö on kotona seuraamassa.

Niillä vaan taitaa vähän ajan päästä tulot tippua kun mainostaminen loppuu. Se kun maksaa pirusti ja jos firmalla ei ole kauheesti tuloja, niin ei ole kyllä mainostustakaan.