Lue keskustelun säännöt.
Mikä näissä poikkeusajan oloissa on edes oikeasti varsinaisesti vialla?
30.03.2020 |
Tällaista hiljaista elämää. Kulutus rajoittuu elintarvikkeisiin ja välttämättömiin asioihin. Lentoliikenne vähentynyt rajusti, samoin holtiton liikkuminen paikasta toiseen. Yhä useampi ehtii olla kotona ja harrastaa. Mielenterveys paranee, kun opettelee olemaan paikoillaan, eikä ota painetta siitä, että pitäisi jatkuvasti suorittaa.
Ainoat isot ongelmat varmaan ihmisten kärsimys ja miten saadaan tuet riittämään, mutta eihän tässä elämäntyylissä varsinaisesti ole mitään vikana. Kaupungissakin siedettävää asua, kun ei ole jatkuvasti ihmisiä haittona joka paikassa. Teinilaumat hajaantuneet. Huumeiden välitys ja rikollisuus vähentyneet.
Miksi ihminen ottaa niin raskaasti tämän kaiken?
Kommentit (46)
Olisi aikaa harrastaa, mutta harrastusten pariin ei pääse, kun kokoontumiset kielletty. Muutenkin kädestä suuhun elävät yleishyödylliset seurat on aivan hätää kärsimässä, vuokria ei pystytä maksamaan, joten toiminta loppuu. Työttömyys ja lomautukset luovat epävarmuuden ilmapiiriä, kuten myös huoli omaisista. Pelko sulkee ihmisiä neljän seinän sisään. Onko rikollisuus todella vähentynyt vai muuttanut muotoaan (esim "koronatarkastajien" vierailut vanhusten luona). Olisko tässä alkajaisiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että monen talous tulee kaatumaan.
Se, että missään ei sais käydä kun joku paheksuu ja voit saada pelottavan taudin.
Kaikki uutisointi on negatiivista.
Saa pelätä koska tauti osuu oman ja perheen kohdalle.
Lasten kilpaurheilu tauolla.
Muuten ok
Se kun ei pääse hammaslääkäriin, varmaan terveysasemakin on kiinni, koitappa saada aika lastenvalvojalle niin sitäkään ei saa kun ei ole kuin yksi ihminen töissä vastaamassa 400 000 ihmisen asioista. Käytännössä eletään kokonaan ilman sosiaali -ja terveyssektorin palveluita. Muuten ei tässä mitään ongelmaa ole, jos terveenä pysyy. Jos johonkin sairastut vakavasti niin kuole kotiisi.
Ja kyllä, rikollisuus tulee lisääntymään, mitä kauemmin tämä jatkuu, ja mitä syvempään lamaan Suomi menee. Perheväkivalta, juopottelu jne.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kotona 24/7.
Kuin kesä"loma" mutta lunta :(
Jos olisin lapseton niin nauttisin täysillä tästä. Kirjoja lukisin tuntikaupalla, tilaisinnruokaa kotiin, Netflixi maraton jne.
Huh onneksi ei ole lapsia eikä koskaan tule olemaan ❤️
N20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on muuttunut ainostaan se, että ryhmäliikuntatunnit ja salitreenit kerran viikossa ovat pois ohjelmasta. Treenaan samat kotona, salitreenit jvain ää vähän yksipuolisemmaksi, kun on vain pieniä painoja ja pari kahvakuulaa. Ulkona syömisen sijaan haetaan noutoruokaa, sitä on harrastettu pari kertaa kuukaudessa. Sekään ei kamalasti hetkauta. Muuten elämä aika normaalia. Muualla asuvien läheisten luona käyntiä on siirretty, mutta joskus niitä on jouduttu siirtämään muistakin syistä. Ei se omaan elämään vaikuta, enemmän heidän elämään - lähinnä käyntimme on apua arjessa, mutta nyt siellä sitten on tuttuja lomautettuna ja he ovat käyneet auttamassa. Tällaista vanhempaa porukkaa, joka ei suostu ottamaan kotihoitoa, kun omasta mielestään pärjäävät.
Huvittaa kun sellaiset eristäytyneet kotihiiret kirjoittelee someen että mikä tässä muka on muuttunut?
Kyllä jotkut ihmiset ovat eläväisiä, sosiaalisia ja aktiivisia. Ilmeisesti se on paheksuttava piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset peruttu. Muuten olen yksinasuva, enkä ole edes työelämässä tällä hetkellä, joten senkin puolesta on t o d e l l a yksinäistä, kun sosiaalinen elämä on siellä harrastuksissa. Ystävät ovat kaikonneet. Kaupassa käyn pikimmiten, siinäpä se. Televisio auki koko päivän, jotta selviää tästä järjissään.
Lapseton ja terve ei ymmärrä, missä on vika, kun itsellä jäänyt vain jumpat väliin. Miten voi olla niin vaikea ymmärtää toisten tilanteita edes vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kotona 24/7.
Kuin kesä"loma" mutta lunta :(
Jos olisin lapseton niin nauttisin täysillä tästä. Kirjoja lukisin tuntikaupalla, tilaisinnruokaa kotiin, Netflixi maraton jne.Huh onneksi ei ole lapsia eikä koskaan tule olemaan ❤️
N20
Noin ajatteli suurperheenäiti-sukulainen kaksikymppisenä.
No siksi varmaan, hyvä hölmö, että rajoitukset tulivat täysin yhtäkkiä. Lisäksi lapset joutuivat jäämään kotiin, jos vanhemman pitää tehdä töitä kotona, niin siitä on keskittymisraiha kaukana. Samalla pitää loihtia lapsille ruokaa kesken kaiken, vaikka ois omassa hommasa miten hyvä flow tahansa.
Lisäksi seei ole todellakaan mikään pieni juttu, että tuhannet pienyrittäjät ykskaks menettivät kaiken toimeentulonsa. Ihmettelisitkö itse edelleen, mikä tässä on vialla, jos sinulta katoaisi ilmoittamatta puolen vuoden tulot? Mutta joutuisit maksamaan työantajallesi vuokraa ja muita sivukuluja koko ajan? Sellainen tilannehan pienyrittäjillä on. Että tulonhankkiminen ei ainoastaan loppunut, vaan sen vaatimat menot juoksevat koko ajan.
Itselläni ei ole mitään yllä mainituista tilanteista, mutta minun on taas muista syistä päästävä esim? Uudellemaalle silloin kuin haluan. Jos se olisi estettynä useamman kuukauden niin menee kyllä hieman vaikeaksi. Lisäksi pörssienn romahtaminen oli huono asia. Kolmanneksi itseä ainakin huolettaa, miten valtio ja kunnat selviytyvät tämän jälkeen normaalien palveluiden järjestämisestä, kun heille tulee tästä aivan hirveä ylimääräinen lasku.
Lisäksi itse saa pelätä sitä, miten kuormittavaa työstä vielä tulee, kun ei tiedä, miten työkaverit pysyvät terveinä tai pystyykö pitämään lomaa.
Kyllä itseä huolestuttaa nimenomaan yhteiskunnan kannalta, mutta sinua ap ei sitten vissiin toisten ihmisten ahdinko hetkauta tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei oteta lukuun ihmisten sairastumisia, kuolemia, taloutta, jonkinlaista pientä notkahdusta sosiaalisessa elämässä jne näitä ikäviä juttuja, niin henkilökohtaiset olosuhteet ovat oikein hyvät, jopa erinomaiset.
En koe elämänlaatuni heikentyneen mitenkään dramaattisesti.
Tiet ovat auki, apteekit, kaupoissa ei ole ruuhkaa, kesä tekee tuloaan, luonto alkaa heräillä jne Tietenkin asia voi muuttua todella nopeasti, mutta niin se voi "normaalielämässäkin" tehdä.
Kuulostaa ehkä oudolta, mutta voisin jopa väittää nauttivani monella eri tasolla tilanteesta, toki tiedostan ongelmat sekä tulevat ongelmat.
Tällä hetkellä olen kuin kameli keitaalla veden äärellä tankkaamassa ja odottamassa tulevaa matkaa läpi autiomaan. Ihan mielenkiintoista nähdä onko enää jollain ehkä lyhyelläkin aikavälillä edes hengissä. Mukavan elämänmakuinen kevät
Ei kai näissä sinänsä mitään olekaan vialla, mutta ongelma on siinä, millainen yhteiskunta oli kuukausi sitten. Ihmiset elättivät itsensä käymällä töissä ja yrittäjyydellä. Suuri joukko ihmisiä jäi työttömäksi tai lomautettiin kerralla, eikä kukaan voi tehdä kotoa käsin oikein mitään, kun kaikki on kielletty. Kannattaa ehkä miettiä, mistä se sinunkin elinkeinosi muodostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esimerkiksi se että kulttuuritapahtumien järjestäminen liveyleisölle on laitonta. Aika monen leipä on siitä toiminnasta kuitenkin kiinni ja monien hyvinvointikin pidemmällä aikavälillä.
Kaikki.
Mä en voi tehdä mitään mitä teen normaalisti.
Tykkään kävellä ihmisvilinässä kaupungilla, poiketa kahvilaan, shoppailla jotakin.
Käydä museoissa ja tapahtumissa. Käydä salilla, uimassa, kirjastossa .
Edes kirkkoon ei pääse.
Mulla on kotona suunnattoman tylsää. Katselen vaan ikkunasta ulos ja odotan, että aika kuluu.
Nyt ei edes tee mieli tehdä mitään. En pysty keskittymään mihinkään. Suklaakaan ei tunnu enää herkulle.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kun sellaiset eristäytyneet kotihiiret kirjoittelee someen että mikä tässä muka on muuttunut?
Kyllä jotkut ihmiset ovat eläväisiä, sosiaalisia ja aktiivisia. Ilmeisesti se on paheksuttava piirre.
Mä olen just tuollainen kotihiiri jolla ei ole muuttunut paljon mikään, silti vtuttaa tämä tilanne. Tykkään, että on mahdollisuuksia käydä paikoissa (vaikka en kävisikään) ja tavata ihmisiä (vaikka en tapaisikaan). Oman työn puolesta olen myös huolissani ja yleisestä (talous)kehityksestä.
Se on sellainen harha mikä vielä on kun ihmiset puhaltaa yhteen hiileen, pyörii virtuaalisesti omissa piireissään, katsoo aiemmin tehtyä viihdettä, meemejä ja pelkkiä koronauutisia. Hetken riittää puskurirahatkin ihmisillä, yrityksillä ja valtioilla. Jos tätä jatkuu pitkään ja menisi ulos katselemaan miltä maailma näyttää 50 % työttömyysasteella muutaman vuoden jälkeen niin siitä on hygge kaukana.
Ei voi hyggeillä ilolla kun on pakko.
Kun se ei enää olekaan oma vapaa valinta.
Ja lisäksi pelottaa koko ajan, että jos kuitenkin saa sen taudin jostakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kun sellaiset eristäytyneet kotihiiret kirjoittelee someen että mikä tässä muka on muuttunut?
Kyllä jotkut ihmiset ovat eläväisiä, sosiaalisia ja aktiivisia. Ilmeisesti se on paheksuttava piirre.
Mä olen just tuollainen kotihiiri jolla ei ole muuttunut paljon mikään, silti vtuttaa tämä tilanne. Tykkään, että on mahdollisuuksia käydä paikoissa (vaikka en kävisikään) ja tavata ihmisiä (vaikka en tapaisikaan). Oman työn puolesta olen myös huolissani ja yleisestä (talous)kehityksestä.
Nimenomaan, itsekään en käy paljon missään, mutta sen tiedostaminen, että kukaan ei saa eikä pysty käymään missään ahdistaa yllättävän paljon. Olisin paljon tyytyväisempi, jos muut saisivat elää niin kuin ovat tottuneet. Luo masentunutta ilmapiiriä tällainen, vaikka ymmärrän syyt tilanteelle toki hyvin. Lisäksi hirvittää valtiontalouden tuleva tilanne. Miten kyetään pitämään esim. tieverkkoa kunnossa, tai lasten henkisiä (masennus tai muut huolet) palveluja.
Lapset kotona 24/7.
Kuin kesä"loma" mutta lunta :(
Jos olisin lapseton niin nauttisin täysillä tästä. Kirjoja lukisin tuntikaupalla, tilaisinnruokaa kotiin, Netflixi maraton jne.