Muita, joiden päivät korona täyttää

Jep alkaa oleen jo henkinen että fyysinen väsy.

Itsellä oli tuo vaihe helmikuun alussa. Aloitin varautumisen ja eristäydyin pikkuhijaa ja muut pyöritteli silmiään "paniikille." Nyt olen siinä tilassa, että katson uutisotsikot muutaman kerran päivässä ja luen vain kiinnostavimmat asiat. Muut ajat yritän elän niin normaliisti, kun tässä tilanteessa pystyy.

Kannattaa rajata reilusti sekä uutisvälineiden että somen käyttöä nyt. Joka paikassa puhutaan koronasta koko ajan, ei sitä kestä kukaan.

Itse katson uutiset 2 kertaa päivässä, kerran aamulla herättyä ja kerran illalla. AV:tä tulee käytettyä vähän liikaa, mutta olen vähentänyt. En myöskään seuraa Facebookia enää silmä kovana, koska käytännössä jokainen päivitys viittaa jotenkin koronaan. ("viihdettä kun kaikki ovat karanteenissa kotona", "yritetään tänäkin aikana muistaa että... jne")

Ei tarvitse lukea joka ikistä salaliittoteoriaa ja kauhuskenaariota. Tosiasia on, ettei kukaan vielä tiedä, miten paljon Suomessa kuolee ihmisiä koronaan. Kukaan ei tiedä, saako itse koronan ja jos saa, onko se lievä vai vaikea. Sitä epätietoisuutta on vaan pakko sietää nyt. Senkään takia ei pidä lukea kaikkien mielipiteitä, ihmiset puhuvat mitä sattuu.

Katselen sarjoja ja Youtube-videoita, ei mitään pandemiaan liittyvää, hyväntuulen juttuja jotka oikeasti rentouttavat.

Ainakin tunti ennen nukkumaanmenoa ilman koronauutisia, kuuntelen äänikirjaa.

Muista, ettei ahdistus estä taudin saamista eikä edistä paranemista. Ota rohkeasti sellaista aikaa, että et ajattele koko asiaa.

Siltä vaan ei voi välttyä jos lueskelee internettiä pitkin päivää.

Sinähän voit alottaa päiväs kaivamalla jotaki positiivisiä uutisia esim. 

https://www.goodnewsnetwork.org/10-positive-updates-on-the-covid-19-out…

Nyt on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. En pysty unohtamaan sitä, ettei ole normaali arkipäivä.

Aloita joku pitkään tekemättä ollut projekti joka vie ajatukset pois koronasta. Itse alan nyt taas opetella ohjelmointia

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuo vaihe helmikuun alussa. Aloitin varautumisen ja eristäydyin pikkuhijaa ja muut pyöritteli silmiään "paniikille." Nyt olen siinä tilassa, että katson uutisotsikot muutaman kerran päivässä ja luen vain kiinnostavimmat asiat. Muut ajat yritän elän niin normaliisti, kun tässä tilanteessa pystyy.

Mä uskallan pistää "paremmaksi": itse olen ollut vapaaehtoisessa karanteenissa vuodenvaihteesta asti, ennen kuin muu maailma tiesi koronasta. Ystäväni asuu Wuhanissa ja hän kertoi mulle tilanteesta rehellisesti. Sanoi että SARS on tullut takaisin, mutta leviämistahti on paljon nopeampi. Tajusin heti että se tulee tännekin ja ei mennyt kuin muutama viikko kun eka tapaus diagnosoitiin. 

Slayer soimaan, pari kaljaa.

Tv kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuo vaihe helmikuun alussa. Aloitin varautumisen ja eristäydyin pikkuhijaa ja muut pyöritteli silmiään "paniikille." Nyt olen siinä tilassa, että katson uutisotsikot muutaman kerran päivässä ja luen vain kiinnostavimmat asiat. Muut ajat yritän elän niin normaliisti, kun tässä tilanteessa pystyy.

Mä uskallan pistää "paremmaksi": itse olen ollut vapaaehtoisessa karanteenissa vuodenvaihteesta asti, ennen kuin muu maailma tiesi koronasta. Ystäväni asuu Wuhanissa ja hän kertoi mulle tilanteesta rehellisesti. Sanoi että SARS on tullut takaisin, mutta leviämistahti on paljon nopeampi. Tajusin heti että se tulee tännekin ja ei mennyt kuin muutama viikko kun eka tapaus diagnosoitiin. 

Eikä mennyt kuin muutama viikko ennen kuin keksit tämän sadun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuo vaihe helmikuun alussa. Aloitin varautumisen ja eristäydyin pikkuhijaa ja muut pyöritteli silmiään "paniikille." Nyt olen siinä tilassa, että katson uutisotsikot muutaman kerran päivässä ja luen vain kiinnostavimmat asiat. Muut ajat yritän elän niin normaliisti, kun tässä tilanteessa pystyy.

Mä uskallan pistää "paremmaksi": itse olen ollut vapaaehtoisessa karanteenissa vuodenvaihteesta asti, ennen kuin muu maailma tiesi koronasta. Ystäväni asuu Wuhanissa ja hän kertoi mulle tilanteesta rehellisesti. Sanoi että SARS on tullut takaisin, mutta leviämistahti on paljon nopeampi. Tajusin heti että se tulee tännekin ja ei mennyt kuin muutama viikko kun eka tapaus diagnosoitiin. 

Eikä mennyt kuin muutama viikko ennen kuin keksit tämän sadun.

Ihan sama onko satua vai ei, mä itse olen pitänyt maskia ja kertakäyttökäsineitä kaupassa käydessäni jo tammikuun lopusta lähtien. Sain paljon naureskelua ja tuijotuksia osakseni. Mutta: kuinka viisas olinkaan! 

Saisin varmaan karenssin, kun aktiivisesti jaan informaatiota ja käännöksiä ulkomaan medioista. Stressi ja kiire painaa, vaikka mitään palkkaa en saa. Olen yrittänyt lopettaa, kun ei ole minun asiani (köyhyysrajan alapuolella elävänä) hoitaa kovalla palkalla olevien hommia. Kirjastokirjat jää lukematta ja muut hommat tekemättä.

Täällä sama juttu! Ainoa, mikä auttaa, on modeemin johdon vetäminen seinästä. Mulla on ihan tavallinen puhelin, jossa ei ole nettiä niin wifin puutos vapauttaa uutisista :) Kuitenkin olen seurannut tilannetta niin tiiviisti jo sieltä tammikuulta, että oikeasti riittäisi, kun katsoisi vaikka kymppiuutiset niin kuulisi, että onko tullut uusia rajoituksia. Tietoa mulla on taudista kaikki, mitä tarvin. Olen myös tehnyt kaikkeni varoittaakseni ihmisiä ja yrittänyt vaikuttaa siihen, että täällä valittaisiin strategiaksi taudin pysäyttäminen. Se menee nyt sillä omalla painollaan, mua ei enää tarvita. Voisi oikeasti alkaa panostamaan omiin projekteihin, tässä on yritystoiminnan suunnittelua ja kurssihommia ja kirjoittamistöitä, jotka ovat kaikki olleet koronan takia jäissä. Ei sen takia, etteikö niille yhä olisi tilausta, vaan sen takia, että mun aivot ovat olleet ihan täysin varattuna koronalle. 

Vierailija kirjoitti:

Saisin varmaan karenssin, kun aktiivisesti jaan informaatiota ja käännöksiä ulkomaan medioista. Stressi ja kiire painaa, vaikka mitään palkkaa en saa. Olen yrittänyt lopettaa, kun ei ole minun asiani (köyhyysrajan alapuolella elävänä) hoitaa kovalla palkalla olevien hommia. Kirjastokirjat jää lukematta ja muut hommat tekemättä.

Ei kerrota työkkärille. 

Mä uskon, että tällä työllä, mitä ollaan tehty, on merkitystä. Meitä on tosi paljon, jotka olemme yrittäneet vaikuttaa asioiden kulkuun. Ensin se tuntui siltä, kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, mutta nyt tuntuu siltä, että pyörä on lähtenyt pyörimään ja tässä ollaan menossa taudin pysäyttämistä ja voittamista kohden. Ehkä me voitais nyt hellittää :)