Koronan aikana perhe-elämästä tulee entistä tiiviimpää, yksinäisyydestä entistä yksinäisempää

Niinpä, ei ole kiva olla koko ajan yksin. :(

Viihdyn yksin loistavasti. Ja itse asiassa olen nyt ollut enemmän yhteydessä perheeseen ja ystäviin kuin ennen koronaa kun soittelemme tiheämmin. Mutta tilanne on varmasti eri jos ei viihdy omassa seurassaan ja kaipaa rinnalle jotakuta.

Tämähän on kuin Taivaan lahja, kun oikein luvan kanssa joutuu jättämään väliin sosiaaliset velvoitteet ja saa pelata kotona pleikkaa!

Harva ihminen on niin itseriittoinen, että viihtyy pelkästään yksin pitempää aikaa. Varsinkin kun se ei ole vapaaehtoinen valinta.

Olen elänyt yksin noin kymmenen vuotta ja sinällään tämä tilanne ei ole uusi ja vaikea. Viihdyn kyllä yksin. Mutta kuitenkin monilla, varsinkin muilla kuin nuorilla, on ystäviä ja tuttavia tms. joita kuitenkin tapaa kasvokkain.

Puhelimella tai jollain nykyisillä jutuilla pidetty kanssakäyminen ei siihen riitä tai korvaa henkilökohtaista kontaktia. Myös monella on suhde, jossa tavataan, säännöllisesti tai ainakin sillointällöin.

Itse kaipaan toisen, eli miesystäväni, läheisyyttä, vaikka ihan kädestä pitämistä tms. Luulen, että moni muukin kun aikaa vielä kuluu.

Tietysti ne, joilla ei ole ollut minkäänlaista läheisyyttä kenenkään ihmisen kanssa ennen tätä tilannetta eivät sitä niin kaipaa nytkään.

Kyllä kaipaan myös ystäviäni, mukava kahvihetki polveilevien ja mieltä keventävien juttujen kera on henkireikä.

Pahin on lasten ja lastenlasten tapaamattomuus näinä aikoina.

Eli on eri tilanteissa ja erilaisia yksinäisiä. Toiset ovat todella erakkoja ja toiset ovat sosiaalisempia ja tästä riippuu paljon miten tämä tilanne rasittaa tai ahdistaa.

Vaikka joku täällä sanoo ettei haittaa lainkaan niin toisia kyllä haittaa. Luulen niin.