Kummalla puolelle Uudenmaan rajaa haluat jäädä jos eristys jatkuu viisi vuotta
mikä on täysin mahdollista jos rokotetta ei löydy.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolella. Ei ole usein tarvetta sisäpuolelle, nekin tarpeet voi tyydyttää muilla keinoilla.
Mitä ihmettä siellä sisäpuolella on sellaista, että sun pitää keksiä korvaavia keinoja???
Jos kyseessä olisi viisi vuotta ja rajan ylittämisestä seuraisi vankilaan meno tai rajalle ampuminen tai 100000 euron sakko niin valitsisin muun Suomen. Uusimaalla asun mutta kotoisin olen muualta.
Uudellemaalle jään tietenkin. En käy koskaan ulkopuolella muutenkaan, ei siellä ole minulle mitään.
Ihmiset ovat maalla aivan kammottavia, en mistään hinnasta asuisi heidän keskuudessaan.
Olisi vaikea kysymys, koska meistä toisen työ on Uudellamaalla ja toisen sen ulkopuolella. Eli jomman kumman pitäisi luopua töistään, paitsi jos saa matkustaa töitä varten. Tosin jos tilanne jatkuu, molemmat tai kumpikin varmasti alkaisi tekemään huomattavan osan töistään etänä.
Todennäköisesti jäätäisiin Uudenmaan ulkopuolelle ihan siksi, että koti on nyt sillä puolella. Muuten ei oikeastaan olisi mitään väliä.
Mutta ei tuo oikeasti viittä vuotta jatku nykyisellään. Jos epidemia jatkuisi noin pitkään, tilanne olisi levinnyt jo joka paikkaan ja joko rajoituksia ei nähtäisi järkeväksi pitää tai sitten rajoituksia olisi vielä paljon enemmän, jotta homma saataisiin pysymään hallussa. Jos noin kauan kestäisi, todennäköisesti tultaisiin tekemään Etelä-Korean tyyppistä tarkkaa sairastuneiden ja altistuneiden kartoitusta ja eristämistä, jotta tartuntojen määrä saadaan alle yhden per sairastunut, joka pidemmän päälle tukahduttaa koko epidemian ja samalla taas muu yhteiskunta voisi toimia vähän normaalimmin. Paljonhan se vaatisi resursseja, mutta todennäköisesti kuitenkin vähemmän kuin nykyinen malli. Nyt siihen ei vaan vielä ole resursseja ja organisaatioita, eikä ilmeisesti vielä halujakaan.
Eli helpointa vaan pysyä kotonaan.
Uudenmaan sisäpuolelle.
Olen syntynyt 60 luvulla Helsingissä ja asunut koko aikuiselämäni läntisellä-uudellamaalla.
Täällä on meidän talo ja tila, vapaa-ajanasuntomme on ulkomailla ja sinne ei nyt pääse.
Muualla suomessa emme juurikaan käy, joten minua ei rajojen kiinni laitto haittaa.
Vanhempani ja appivanhemmat on kaikki kuolleet, samoin koko muu suku, eli ei siellä rajan toisella puolella ole meille ketään, jota edes pitäisi tavata.
Aikuiset lapsemme ja lapsenlapsemmekin asuvat uudellamaalla, joten täällä pysymme.