Surettaa niin paljon kun anoppi kuoli ja jäi näkemättä neljän lapsenlapsen kasvu. Olis ollut niin iloisia aikoja edessä.

Omat lapseni olivat 3,5 ja 2, kun äiti kuoli, yllättäen, aivoinfarktiin. Vanhempi muistaa hautajaiset. Nuorempi ei luonnollisesti mitään.

Voit kertoa anopistasi hauskoja tarinoita lapsille.

Muistot on rakkainta mitä onkaan. Nyt mietin että vaikka lapseni nimi muistuttaa anopista, olisinko voinut parempaa.

Niin se on. Valitettavasti isojakin menetyksiä voi sattua peräkkäin joillekin jo huonon alunkin päälle ja toisilla on ainainen sunnuntai näissä ja äiti ja äidinäitikin  elää jonnekin likemmäs sataa.

On hyvin kaunista että osaat arvostaa ja kerrot mukavia asioita edellisestä polvesta, lapset saavat siitä todella paljon rakennuspalikoita. Sellaiset asiat kuin mistä sukulainen oli ja millaisia vaatteita ja asioita arvosti ja milllaisia sanontoja käytti on lapsille yllättävän paljon mielenkiintoa ja mielikuvitusta lisääva juttu syvyyssuunnassa kun omaa identiteettiä luodaan.

Tsemppiä teille, olet hyvä äiti!

Vierailija kirjoitti:

Niin se on. Valitettavasti isojakin menetyksiä voi sattua peräkkäin joillekin jo huonon alunkin päälle ja toisilla on ainainen sunnuntai näissä ja äiti ja äidinäitikin  elää jonnekin likemmäs sataa.

On hyvin kaunista että osaat arvostaa ja kerrot mukavia asioita edellisestä polvesta, lapset saavat siitä todella paljon rakennuspalikoita. Sellaiset asiat kuin mistä sukulainen oli ja millaisia vaatteita ja asioita arvosti ja milllaisia sanontoja käytti on lapsille yllättävän paljon mielenkiintoa ja mielikuvitusta lisääva juttu syvyyssuunnassa kun omaa identiteettiä luodaan.

Tsemppiä teille, olet hyvä äiti!

tein sellaisen äidinäidin ja äidin perheen keskeisen murresanakirjasen itse. Ja piirsin kaikki heidän käyttämät toimet tauluiksi . Myös eläimet, jotka antoivat maitoa jne. ja muut kulkuvälineetkin. Tässä olisi nyt coronan ajaksi tekemistä vaikka sinnekin:)

Sua surettaa vain potentiaalisen ilmaisen lapsenvahdin menetys.