LOKAkuisten torstai

Meilläkin oli vauvan suhteen eilen hiljainen päivä, vasta illalla myöhään tuli hieman potkuja. Sanoin vielä ääneen vauvalle, että tuus nyt antaa äitille joku merkki, niin *tumps* sieltä hetkikohta tulikin. :)



Töissä on ollut rasittavaa, ja olen stressaantunut. Nyt pitäisi olla ilon ja onnen aikaa.



1. Oletteko jo laittaneet vauvansängyn tekstiilit? Jos olette, tuliko tai tuleeko teille sivuverhot sängynpäätyyn, ja jos tulee, teettekö itse vai ostitteko valmiina? Mistä kangas, mitä kangasta, paljon maksoi jne.?



2. Onko teillä vauvalle oma huone vai tuleeko hän nukkumaan teidän kanssanne makuuhuoneessa pidempäänkin?



Omat vastaukset:



1. Ei vielä, neuvoja toivon.

2. Meillä hän tulee olemaan makkarissa, kun asumme kaksiossa.



Patovahti 25+4

Ihan ekaksi kysymykset, ennenkuin unohtuvat.



1. En ole laittanut, itseasiassa pinnasänky on vieläkin kuopuksen käytössä, vaikka on tässä jo pari kuukautta pitänyt tyttö opettaa isompaan sänkyyn. *laiska* Mutta, en laita mitään ylimääräisiä katoksia tai hörselöitä. Pínnasuoja ja petivaatteet riittää.



2. Meidän makuuhuoneeseen tulee pinnis ja sitten sukupuolesta riippuen katsotaan mihin ja milloin siirtyy nukkumaan. Ja riippuu tietty siitäkin, että millainen nukkuja vauveli on.



Lupicaialle yhä jaksuja ja terkkuja! Ehkä kyseessä olikin (onneksi!) vain väärä hälytys.



(.) Vauva myllää ja maha on valtava. Selkä vaivaa koko ajan enemmän, mutta kestetään, eihän tässä olen kuin " vain" 3-4kk enää.



Muuta: Meillä on taas miehen kans sukset ristissä ja paljon. Me ollaan ihan taatusti riidelty tämän minun neljännen raskauden aikana enemmän kuin viimesen 4v aikana yhteensä. Kohta en enää jaksa, eilen jo sanoin että taidan kerätä vaatteet yms ja lähtee muksujen kans ettimään omaa asuntoa. Tuntuu päivä päivältä enempi siltä, että me ollaan eri planeetoilta. En tiedä mitä tässä vuosien varrella on tapahtunut, mutta jotain pahaa kuitenkin. Ehkä se menee niin, että mies ei oo muuttunu, vaan sillä on koko ajan, kaikki nämä vuodet, ne omat juttunsa. Ja sitten minä muutun, venyn ja paukun perheen mukaan. Kai PITÄIS olla selvää, että elämä ON erilaista vastarakastuneena nuorena parina kuin kolmen lapsen vanhempina jne????? Yks oikeen hyvä riidanaiheuttaja eilenki oli tämmönen, että kun mies lähtee johonki (ihan mihin tahansa) niin puolilla kerroista lähtee yksin, puolella kertaa ottaa yhden lapsen mukaansa. Joskus äärimmäisen harvoin saattaa ottaa kaksiki, muttei koskaan kaikkia kolmea. MUTTA, sitten olettaa että minä esim. hoidan kaikki kauppareissut ja kyläilyreissut kaikkien kolmen kans. Se ei oo IKINÄ Käyny kaupassa yksin kolmen lapsen kans ja SILTI sillä on pokkaa sanoa, että minä turhaan valitan tai että mikä siinä nyt voi niin vaikeaa olla?! Eilen meinas todella itku päästä, kun kannoin tosi kipeällä selällä kauppakassia ja rimpuilevaa 1v 5kk:n ikäistä ja siinä samalla yritin vahtia tuota isompaa tyttöä, jolla on " kiva" taipumus karkailla kaupassa. Mutta, eihän nyt VOI olettaa, että mies enää rankan 8t työpäivän jälkeen viittis kauppaan lähtee, kun vielä harrastuksetki odotti..



No joo, oikee valivali taas. Mykkäkoulua pidin sitten eilisen illan eikä nytkään vaihdettu sanaakaan ennenku mies lähti töihin. Ihan oikeesti, puhun tänään sen VIIMEISEN kerran miehelle asioista ja jos se ei oikeesti kykene yhtään muuttamaan suhtautumistaan niin sitten mun on just sama alkaa yksinhuoltajaksi, sellainen kun jo periaatteessa olen.



Huomenna minun äiti on tulossa illalla hoitamaan lapsia, kun ollaan lähdössä miehen kans tuulettumaan. Ei vaan oikeen just nyt innosta sekään.



Mukavaa päivää teille kaikille muille toivottaa Mianni 23+5

Kävin äsken IRC galleriassa, haulla nuppulainen. Eilen nukkui pois 5-vuotias poika, luin sieltä päiväkirjasta. Itketti. Nyt en viitsi valitella mitään omia juttuja vähään aikaan, kuten työstressiäni. :(

Voi Mianni..Tosi kurjalta kuulostaa, mutta jos nyt annat ajan kulua niin jospa se elämä siitä suttaantuu..Toivotaan niin!Meillä oli miehen kanssa suuri kriisi alku vuodesta. Oltiin erossakin jonkun aikaa, mutta nyt siis ollaan onnellisesti taas yhdessä. Taisi tuo erossaoloaika opettaa meille molemmille jotakin, niin hyvältä on tuntunut taas. Välillä oikein mahan pohjassa kutkuttaa kun tietää että mies tulossa kotiin, hassua ;)

Ollaan 7 vuotta oltu yhdessä ja monenlaista mahtuu tuohon aikaan.



Mutta minusta ainakin tuntuu että nyt raskaana mieli on niin herkillä pienistäkin, että sitä kimpaantuu joskus ihan pienimmistäkin. Jotenkin noille miehille pitäisi rautalangasta vääntää asiat ja siltikään ei aina mene jakeluun.

Otat nyt MIANNI levon kannalta sen teidän vapaaillan ja yrität vielä kerran jutella vakavasti miehesi kanssa. Luulisi säikäyttävän tosiaan jos erolla uhkaisit ja pistävän ajattelemaan. Voimia sulle!!



Me leivottiin eilen pojan kanssa sämpylöitä ja leipää.Oli niin hyviä sämpylät, että söin varmaan 5kpl. =O Yöllä sitten maha olikin ihan kipeä :/

Tänään näyttäis vähän aurinkoisemmalta, jos sitä vaikka ulos lähtisi :)

Illalla oli kyllä NIIN syksyisen näköistä, että huh..



Kysymyksiin:

Me ei laiteta sänkyyn mitään muuta kun reunapehmusteet ja petivaatteet. Jos jostain löytäisin vielä sellaisen lokerikon johon saa vaippoja ym..niin sellaisen hankkisin siihen reunaan.

Vauva nukkuu meidän vieressä häkkisängyssä(hope so;), mutta kattoo nyt miten tuo tulee onnistumaan kun esikoinen vieläkin joka yö kömpii omasta huoneestaan meidän väliin..



Mutta nyt lopetan tän sepostuksen ja alan aamuhommiin.



Mukavaa päivää!



Terkuin,

Camelot&Touhu 24

Mäkin olen nyt taas innostunut palstailemaan oikein päivittäin;)



Olen ihan rätti väsynyt, mustat silmäpussit jne. Esikoinen nukkuin tod. levottomasti viime yönä, kolmen maissa kömpi meidän makkariin ja väliin, mutta sitten hetken päästä rupes kitisemään, otti tyynynsä ja käveli omaan sänkyynsä ja nukkuin taas pari tuntia ja taas meidän väliin jne. En tiedä, näkikö neiti pahaa unta. JOka tapauksessa itsellä jäi unet tosi minimiin. Vielä kun se nukahtaminen on alkanut käydä vaikeaksi meikäläisellä. Muistin just illalla, että oli muuten sama homma esikoista odottaessa eli kiva juttu jos loput 3kk valvotaan pari tuntia joka ilta pyörien sängyssä.



KYSYMYKSET:

Pelkät reunapehmusteet ja liinavaatteet meillä. Esikoisen vanhat kaikki, esikoinen sai viikko sitten uuden sängyn, ja patjan ja petivaatteet.



Meillä on ollut tarkoituksena siirtää vauva nopeasti esikoisen kanssa samaan huoneeseen, etenkin jos tulokas on myös tyttö. Olen huono nukkumaan vauvan tuhistessa ja tutkitusti vauva ei saa traumoja vaikka nukkuukin eri huoneessa. Mutta imetyksen takia kuitenkin siirretään pinnis varmaan meidän makkariin ensimmäisiksi viikoiksi. Kun rytmi muodostuu, siirto omaan huoneesen on helpompaa. Mutta kyllä täytyy myöntää että kun esikoinen siirretiin omaan huoneeseen 9kk iässä ja vielä kun tyttö menee aina nukkumaan viimeistään yhdeksältä niin on ollut ihanaa miehen kanssa viettää omaa aikaa omassa huoneessa jossa on telkku jne. Tuntuu vaikealta luopua siitä, koska meille se on tehnyt niin hyvää etenkin kahden raskaan rakennusvuoden jälkeen jolloin yhteinen aika oli täysin kortilla.



Mua väsyttää ja pitäisi lähteä tytön kanssa ulos... EIlen olikin taas virtaa iltaan saakka ja nut ei yhtään...



Palataan myöhemmin asialle! Aurinkoist apäivää kaikille lokamasuile!

Nazu ja vaavi2 26+3 (vai 4)? Ei pysy laskuissa kuten ekan aikana

Ihan ekka Miannille. Elä nyt ihmeessä tee mitään hätiköityjä päätöksiä. Jo lastenki takia teijän kannattaa yrittää keskustella kuin kaksi aikuista. Teillä ei kuitenkaa tunnu olevan mitää alkoholi tai väkivaltajuttuja, jotka olis jo ihan eri kaliiberia? Luulis että erimielisyyksiä ja muita juttuja sais puhuttua selväksi. Mutta se vaatii molempien täydellisen osallistumisen...Ja sun pitää ihan suoraan vaan sanoa miehelle, että miten se kuvittelee sun selviävän kaupassa 3 lapsen ja mahan kanssa, jos ite ei selviä ku yhen tai korkeintaan kahen lapsen kanssa. Muuten se ei voi tietää nuita sun ajatuksia- miehet on niin yksinkertasia ettei niihin tehoa mitkään vihjeet vaan pelkkä suora puhe. Mutta tsemiä- teillähän on hyvä tilaisuus puhua asioista nyt ku pääsette vapaalle. Koita jaksella!



Vauvalle tulee tod. näk vaan pinnasänkyyn reunapehmuste ja makuuvehkeet. Ei mitään verhoja tms. Mikähän se toinen kysymys oli? Unohin jo... hyvä minä :)



Masusssa vauva jyllää ja voi toivottavasti hyvin. Supistuksia edelleen tulee mutta alkuvkosta saan ne tulokset näytteistä joten sinne asti ootettava onko jossai joku vika vaiko ei.



Tyttö huutaa jaloissa joten täytyy lähtä hoitamaan häntä.



Jääsydän rv 22+2

Elämä on julmaa :( Voi kunpa sitä osaisi olla napisematta ihan kaikesta turhanpäiväsestä ;(



Tulen myöhemmin uudelleen, jospa vaikka olisi mieliala toinen.



T.Je_Ni 26+4

1) .. piti tulla tänne kyselemään teidän muiden osalta, että mitens paljon te vielä kävelette, pyöräilette tai muuten teette jotain harrastatte jotain urheilun tapaista (joko vanhempien lasten kanssa rattailla, pyöräillen tms tai sitten ihan itsekseen)?



Meillä ei ole tänään ollut autoa käytössä ja lähdettiin käymään vakuutusyhtiössä ja kirjastossa pyörällä (edestakainen matka n. 7km). mentiin hissukseen ja käveltiin välillä, tyttö siis pyörän istuimessa. Matka meni yllättävän hyvin ja toki vatsa kovettui välillä, mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin. Melkein yhtä lailla kovettuu jos ajaa autolla vähänkään pidemmän matkan.



2) Toiseksi, olettekos ottaneet vauvalle vakuutuksen, siis sen syntymättömän vauvan vakuutuksen? Me otettiin, kun esikoisellekin otettiin. rahaa ei olisi ollut yhtään ylimääräistä, mutta siitä ei voi säästää kun molemmilla pitää olla sama turva meidän mielestämme. Jostain lehdestä luin kirjastossa justiin, kun joku äiti perusteli vakuutuksen ottamatta jättämistä sillä, että jos lapsi ei sairasta normaalia enempää, niin vakuutus tulee moninkertaisesti kalliimaksi ja aina pitää uskoa, ettei oma lapsi sairasta tai sairastu normaaleja flunssia enempää. Meille päätös oli ekan aikana ihan selvä ja kuinka ollakaan esikoinen ei ole ollut 1,5 v aikana kertaakaan edes kuumeessa. Kahtena päivänä koko aikana hänellä on ollut nuhaa, siinä kaikki. Onhan se törkeän kallista, mutta jos lapsi sairastuu johonkin vakavaan, niin on edes jokin turveportti taloudellisesti saada parasta mahdollista hoitoa. Näin me uskomme, mutta onko se niin?

Olen koko päivän miettinyt tätä meidän parisuhdetta ja yrittänyt oikein aikuismaisesti etsiä ensin vikoja itsestäni, perusteluja miehen käyttäytymiselle jne jne. Ja sitten iltapäivästä olin jo suunnitellut kuinka tämän illan käyttäisin rauhalliseen, ei syyllistävään jutteluun miehen kans niin, että yritettäs todella selvittää kaikki ne asiat, mitkä hiertää.

Niin, arvatkaapas miten kävi, kun mies pääsi töistä. Se tietää tasan tarkkaan miksi oon suuttunut (eli siksi, kun sen kaikki menot ja asiat menee minun ja lasten edelle nykyisin ja se, kun se ei yhtään auta esim. kotitöissä). No, oltiin just tulossa lasten kans ulkoilureissulta samoihin aikoihin kun mies oli päässy töistä. Se oliki tullu ehkä varttia aiemmin, koska ajoi autolla meitä vastaan, yks kaverinsa kyytissä. Aukasi ikkunan ja kysyi, missä on oltu. Vastasin, että reissussa. Hän sanoi; no, minäkin lähden tästä reissuun ja kaasutti tiehensä. Ei kertonut minne menee ja millon tulee. Ja minä oon täällä nyt 30min itkeny omaa pahaa oloani. Ihan oikeesti en enää jaksa vaan taidan ihan tosi alkaa puuhaamaan sitä eroa. Jospa se sitten joskus tajuaa, mitä menettää ja ehkä voidaan sitten aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta tämmöstä en enää vaan jaksa, en henkisesti enkä kohta fyysisestikään.



Jääsydän vai kukahan se oli; ei meillä mitään väkivaltaa tai alkoholismia ole, ihan vaan suuria näkemyseroja siitä, mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä esim lasten merkitys elämässä on jne. ja ylipäätään ollaan vaan niin erilaisia ihmisinä, että ois pitänyt jo vuosia, vuosia aiemmin tajuta nämä tulossa olevat hankaluudet. Ollaan oltu yhdessä reilu 9v.



Oli jotain kysymyksiäkin, mutta en nyt jaksa niihin vastailla, ehkä sitten myöhemmin. sen verran vaan, että paljon kävelen, pyöräily ei tunnu enää mukavalta. Ja vakuutusta ei oo otettu kellekään lapsista.

Miksi nuitten miesten idioottien pitää olla nuin lapsellisia ja yksinkertasia :( Ihan typeriä... ne ei sitte ollenkaan osaa asettua muitten asemaan. Tee Mianni niinku parhaaksi näät, mutta toivon silti sydämestäni että saatte asiat ratkottua parhain päin ilman eroa! Se on kuitenki NIIIIIN iso asia, eikä kenellekkää helppo. Mutta enpä osaa muuta sanoa..jaksamista ihan hirveesti!!! Jospa se sinunkii ukko säikähtää kun tajuaa että oot ihan tosissas muuttamas pois jos ei asiat täydellisesti muutu.

ja pitkästä aikaa heit kaikille! Voi että ku oikein vihaksi pisti tuo Miannin mies. Itte taidan useasti turhastakin valittaa tuon mieheni suhteen. Minun mies loppujen lopuksi on aika unelma mies..ottaa minut huomioon ja esikoiselle on mitä mainioin isä ja järjestää aikaa niin että minäkin saan pitää ns. vapaani..ja silti minä välillä jaksan valittaa. Minun serkulla muuten on aika samanlainen tilanne ja tämä serkun mies vielä perustelee tekemisiään ja tekemättä jättämisiään sillä, että hän käy palkallisessa työssä ja tuo leivän kotiin (serkulla neljä lasta)..no toivottavasti miehesi pian avaa silmänsä ja huomaa mitä tekee ja jos ei avaa niin teet sellaisen ratkaisun mikä sinusta tuntuu parhaalta. Jos yhdessä on paha olla ei minusta ole mitään syytä jatkaa, ei edes lasten vuoksi. Tottakait ennen lopullista eroa on hyvä tehdä kaikki mahdollinen ja käydä esim pari terapiassa tms..



Lupicialle myös voimia,toivottavasti vauva pysyy masussa vielä useamman kuukauden..



Sitten omaan napaan: Vauva potkii minkä kerkiää. Jazzit alkaa illalla ysin aikaan ja loppuu vasta yhden aikaan yöllä-aikasta aktiivinen on tämä kaiffari. Paino on mulla noussu sen 9kg, esikoisesta nous koko raskauden aikana 24 kg joten en ota kauheeta stressiä tuosta painon noususuta (tai yritän olla ottamatta, niinku joku muukin kirjoitti että on ollut syömishäiriöihin taipuvainen niin olen minäkin ollut ja sen vuoksi pyrin ottamaan rennosti painon nousun). Makeaa tullut kyllä syötyä ja osan painon noususta laitan sen piikkiin että lopetin tupakan polton raskauden alussa ja tuli syötyä karkkia silloin aivan luvattomia määriä. Maanantaina kävin lääkäri neuvolassa ja kaikki oli oikein hyvin. Pääsen vielä yhteen ylimääräisen ultraan viikolla 36 koska sf mitta oli normaalia isompi jo nyt (eipä kyllä ollut silti kun sentin liian iso (siis oli sitä kokoa mitä pitäis olla vasta viikolla 26 ja mulla oli viikolla 25)..mutta enpä valita.kiva tietää että näen asukin vielä ennen synnytystä.



Päivän galluppiin: Mitään vuodevaate juttuja en ole vielä edes miettinyt ja tuleva vauva tulee nukkumaan meidän kanssa makkarissa, esikoiselle ois tarkotus laittaa nyt kesällä " oma huone" mutta saa nähä raaskinko..



kivaa illan jatkoa kaikille!



T:opokas ja uppis 25 plus jotain

MIANNI:

Kyllä nyt on niin, että miehesi tarvitsee jonkun kunnollisen herätyksen.

Niin että ne silmät todella aukeaa, miten tosissasi olet.

Luulen että meillä naisilla on usein liikaakin tapana motkottaa pienimmistäkin ja suuremmistakin asioista niin miehet miettii että samapa tuo kun kuitenkin tulee motkotusta...

Mutta jotain muutosta teidän tilanteeseen on löydyttävä, jotten ihan uuvahda kokonaan..

On suuri päätös myös se, että todella ottaa niin suuren askeleen että pistää kimpsut kasaan ja lähtee lasten kanssa pois. Hätiköityjä päätöksiä ei siis kannata tehdä.

Toivon todella että saatte miehesi kanssa asiat sovittua ja jotain muutoksia asioihin..Muutoksetkaan ei hetkessä tapahdu..



Voimia ja jaksamisia sinulle vaikeaan tilanteeseen.

Harmittaa sinun puolesta että joudut nyt kaiken raskaushässäkän keskellä miettimään ja murehtimaan tälläisiä :(



Kohta tehiksen pariin =o)



Illan jatkoja!



C

Minä kanssa haluan lähettää virtuaalivoimahalit teille molemmille, ajatuksissa olette olleet vaikka unohdin sen viesteissäni kertoa.

Ymmärrän Mianni murheesi ja pahan olosi, minä en ainakaan jaksaisi edes yhden lapsen kanssa kovin pitkään, jos kaikki pitäisi aina tehdä yksin ja omaa aikaa ei olisi koskaan ja jos kommentit on tuota luokkaa että" mitä valitat, eihän se voi olla niin vaikeaa."



Kyllä munkin miestä on saanut " kouluttaa" siihen, että äitinä oleminen on raskasta työtä, mutta mun miehen asenne juontaa juurensa ihan varmasti anopista joka on ollut ja on sellainen superäiti, etten toista tiedä. Kasvattanut 4 lasta yksin (siis mies on tehnyt aina 3 työtä), on luopunut KAIKISTA menoistaan jo nuorena, luopunut koulutuksestaan, harrastuksistaan, ystävistään jne vain ollakseen täysin kotiäiti. Se on mennyt töihin vasta 2 vuotta sitten kun viimeinen lapsi täytti 18v. Toinen ääripää on mun miehen paras kaveri, joka ei taas ole ikinä kotona sen takia koska viettää railakasta nuoren miehen elämää lapsista huolimatta joten mun mies ei oikein edes tiennyt muunlaista äitiä kuin sellainen joka on aina kotona lasten kanssa ja tekee kaiken lapsiin liittyvän yksin. Onneksi kyse oli meillä vain tästä ja kaksivuotisen rakennusprojektin aiheuttamasta yhteisen ajan puutteesta ja nyt kaikki on loksahtanut kohdalleen.



Mutta siis Mianni, ymmärrystä löytyy ja toivon että jaksat. Itse olen tehnyt elämässäni parhaat päätökset pelkän tunteen, en järjen avulla, mutta sen jokainen tietenkin päättää itse, kumpaa kuuntelee.



Meille palstalaisille voit kuitenkin aina kertoa, miten jaksat ja miltä tuntuu - rehellisesti ja suoraan.



Ja Lupicaia - toivottavasti sinä ja masuasukki jaksatte siellä KYKS:ssä vahvasti ja pääsette pian kotiin.



Hyvää iltaa ja yötä kaikille!

Lueskelin vain pikapikaa muitten kuulumiset. Jaksuja Miannille!



Mulla on alkanut tänään oikein kunnolla supparit. Siitä saakka kun mies tuli kotiin neljältä, niin olen vain makaillut sohvalla. Ei ole supistelut rahoittuneet, useita tulee tunnissa. Onneksi on vain muutama kivulias tullut. Soitin synnärillekin kun rupesi ahdistamaan tämä ja pelottamaankin. Käskivät sieltä ottaa panadolia ja käydä kuumassa suihkussa ja vaan rentoutua. Ei ainakaan vielä ole syytä lähteä näytille, onneksi! Katsotaan nyt miten yö menee.



Ajattelin huomenna soittaa aamulla neuvolaan ja pyytää lääkäriajan, jotta pääsisi näkemään tuon kohdunsuun tilanteen. Esikoisestahan mulla supisteli jatkuvasti ja ihan täysiaikaisena syntyi, joten se tässä rauhoittaa mieltä.



Mitäköhän Lupicaialle kuuluu... Huolestuttaa, kun tänään ei ole tullut viestiä. Toivotaan, että pikkuinen on yhä masussa.



No, nyt tuli vähän omanapainen viesti, mutta ymmärtänette :(



Nyt nukkumaan! Huomiseen,

S-I ja Lumikukka 26+2