Pitää varmaan alkaa hymyillä vähemmän ja opetella oleen tylympi, että ihmiset ottaa vakavammin
Olen jo kohta nelikymppinen nainen, mutta hyvin ystävällinen, hymyilen paljon ja lähes koko ajan, yritän sanoa ihmisille kohteliaisuuksia, muistan hyvät käytöstavat, en vastaa "tuleen tulella", yritän pitää hyvää tunnelmaa yllä... ja kyllä, onnistun siinä. Mä olen se, josta tykätään, joka ei ärsytä ketään, mua luonnehditaan kiltiksi ja mukavaksi.
Mutta kukaan ei ota mua tosissaan. Palavereissa, töissä, taloyhtiön kokouksissa, missä tahansa, mun ideat ja ajatukset sivuutetaan ja kysytään joltain muulta (siltä tylyltä ja epäystävälliseltä) ja vaikka olisin ehdottanut täysin samaa, kukaan ei muista sitä.
Taitojani ja tietojani epäillään. Vaikken ole antanut aihetta. Uskoakseni vain tämä ystävällisyys ja hienovaraisuus saa minut vaikuttamaan ...tyhmältä?
Kommentit (2)
Kuin minun kynästäni!
Sitten hämmästytään, kun annetaan palautekin yhtä rauhallisesti.
Oli myös aikoinaan aika, jolloin sain asioita läpi kiukkuamalla puhelimessa. Silloin tajusin kuinka helposti asiat toimivat oikein ja heti, kun vain suuttuu.
Tuo ei ole kuitenkaan oikea tapa. Mutta tuo on kohdallani kyllä huomattu. Rauhallisemmat saavat odotella ja heidät sivuutetaan kiireellisimpien hermojen tieltä.
Hermostuminen kertoo ihmisille, että nyt riittää jo ja siihen reagoidaan pikimmiten vakavasti. Hermostunut ihminen on kaukana hymyilevästä ja hymyilevä liitetään tyytyväiseen.
Ei saa. Ainaki ite haluisin et ihmiset olis tollasia, kyllästynyt tylyihin suomalaisiin ja itse en sellasia edes kuuntele. XD