Lue keskustelun säännöt.
Sh tai lääkäri perheessäsi?
26.03.2020 |
Eli mitä te muut teette tällä hetkellä, te joilla on perheessä sairaanhoitaja ja/tai lääkäri?
Pysyttekö kaukana toisistanne kotona, vai elätte ihan kuten normaalistikin?
Meillä ollaan nyt jo toista kertaa karanteenissa.
Mies ei ole infektiopolilla töissä, mutta hoitaa tavallisia flunssapotilaita päivittäin (kun ei olea karanteenissa) ja nyt jo toisen kerran löytyikin flunssapotilaalta myöhemmin korona.
Tämä tuntuu ihan uhkapeliltä, kun eivät ns. tavalliset lääkärit suojaudu mitenkään vastaanotollaan, toisin kuin infektiopolien lääkärit.
Itseäni pelottaa.
Onko täällä keyään muuta samassa tilanteessa olevia?
Jos on, mitä olette tehneet?
Jos ei ole, mitä tekisitte tössä tilanteessa?
Kommentit (19)
Ap lisää vielä, että myös yksi 20-v. kotona asuva nuori mukana kuviossa, ja meillä vanhemmilla molemmilla perussairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sairaalassa ole töissä muuta henkilökuntaa kuin vain sairaanhoitajat ja lääkärit?
Varmasti on, mutta ei varmaan ihan suorassa potilaskontaktissa päivittäin.
Toivotan kuitenkin kaikki lämmöllä mukaan tähän keskusteluun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sairaalassa ole töissä muuta henkilökuntaa kuin vain sairaanhoitajat ja lääkärit?
Varmasti on, mutta ei varmaan ihan suorassa potilaskontaktissa päivittäin.
Toivotan kuitenkin kaikki lämmöllä mukaan tähän keskusteluun!
Jaa-a, kyllä me röntgenhoitajat ollaan kosketuksissa lukuisiin potilaita päivittäin. Tänäänkin seulontamammografiakuvia ottaessani olin erittäin läheisessä kontaktissa useiden asiakkaiden kanssa.
Olen lääkäri ei-Uudellamaalla, en hoida lähtökohtaisesti ainakaan vielä koronapotilaita. Pidän perheenjäseniin nyt enemmän etäisyyttä, nukutaan kukin omassa huoneessa, en pussaile. Käsiä pestään ja desitetään koko ajan kotona kaikki. Maskit varalle ja jos tulee infektio-oireita jollekin, kaikille maskit päälle ja sairastunut eristetään (on toinen asunto siihen käytettävissä). Jos tulee selviä altistumisia, varmaan sitten jo tuonne toiseen asuntoon karanteeniin. Meillä tosiaan on hyvät mahdollisuudet kotonakin eristäytymiseen ja toinen asuntokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laboratoriohoitaja ja otan näytteitä erittäin lähikontaktissa. Siinä saa kaikki pärskeet ja varsinkin nielunäytteenotossa yskäsytkin päin naamaa.
Olen kuitenkin suojattu ja kotiin tullessani jätän vaatteet eteiseen ja menen suoraan suihkuun. Ihan normaalisti asun kotona ja nukun miehen kanssa samassa sängyssä.
Mitä muutakaan tässä voi..
Kiitos paljon teille kommenteistanne.
Ajattelin itse tyhmyyttäni, että röntgen- ja laboratoriohoitajat ovat myös sairaanhoitajia aina, mutta näin ei ilmeisesti ole.
En siis todellakaan tarkoittanut mitenkään väheksyä teitä tai työnne luonnetta tällä hetkellä, en vain tiennyt mikä koulutuksenne on.
Me asumme siis Uudellamaalla, siksi näitä tapauksia on ehtinyt tulla jo eteen tämän verran, enkä näe että ne tästä ainakaan vähenisivät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te itse tai puolisot suhtautuu tähän? Pelkäättekö kuolemaa? Meillä mies on aivan paniikissa, tekee jo perinnönjakoa. Valvoo öitä. Ja tämä on sentään selvinnyt kaikki vastoinkäymiset rauhassa konkurssista lähtien ja nyt meinaa psyyke pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkäri ei-Uudellamaalla, en hoida lähtökohtaisesti ainakaan vielä koronapotilaita. Pidän perheenjäseniin nyt enemmän etäisyyttä, nukutaan kukin omassa huoneessa, en pussaile. Käsiä pestään ja desitetään koko ajan kotona kaikki. Maskit varalle ja jos tulee infektio-oireita jollekin, kaikille maskit päälle ja sairastunut eristetään (on toinen asunto siihen käytettävissä). Jos tulee selviä altistumisia, varmaan sitten jo tuonne toiseen asuntoon karanteeniin. Meillä tosiaan on hyvät mahdollisuudet kotonakin eristäytymiseen ja toinen asuntokin.
Tämä kuulostaa varsin turvalliselle linjalle, paitsi että miten esim. kaikki pinnat kotonanne, ovenkahvat, hanojen kahvat jne.
Vai onko teillä useampi ulko-ovi, joita käytätte, ja useampi keittiö?
Meillä kyllä usrampi wc, mutta vain yksi keittiö.
Entä miten puolisosi suhtautuu asiaan?
Minulla se ongelma, että mies tulee 'iholle' väkisinkin, ei kestä yhtään olla ilman läheisyyttä.
Ja unohtaa usein käydä suihkussa töiden jälkeen. En usko että täysin tahallaan, mutta laiskuuttaan ja osittain myös oikeasti unohtaen, koska "enhän mä koskaan aiemminkaan".
Ap
Olen sairaanhoitaja psykiatrian polilla, ja potilaat ovat varmasti keskimäärin pöpöttömämpiä kuin Prisman kassalla. Meillä ei ole kotona erityisiä varotoimenpiteitä, kotiin tullessa pesen kädet huolella. Harmittaa kun työnantaja on linjannut että meidän toiminta jatkuu entiseen tapaan, vaikka ison osan työstä voisi tehdä etänäkin (siis vaikka siellä työpaikalla mutta ilman potilaskontaktia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen töitä niin infektiopolilla, kuin tavallisellakin vastaanotolla ja melko normaalisti kotona elelemme. Reilummat suojaukset infektiopotilaiden kanssa ja kaikkiin suhtaudumme kuin kyseessä olisi koronatapaus. Muissa potilaskontakteissa hengityssuojain ja hanskat.
Enemmän pelottaa kaupassakäynti kuin työn riskit.
Vierailija kirjoitti:
me kuollaan kaikki. apua.
Oma pelkoni ei ole tätä luokkaa, rauhoitu ihmeessä sinäkin.
Mutta kovasti on kieltämättä tullut näitä asioita nyt mietittyä.
Etenkin kun mies itse ei oikein tee mitään asian eteen, niin tuntuu että minun on vähitellen pakko tehdä jotain.
Karanteenissa kyllä koko perhe pysymme, ei pelkoa siitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljetan työkseni koronanäytteitä (toki muitakin), elän ihan tavallista elämää tälläkin hetkellä. Mies käy töissä eri paikassa, ei halua etätöihin.
Äitini on myös tekemisissä koronapotilaiden kanssa, mutta ihan ovat isäni kanssa saman katon alla eikä kumpikaan mieti koronaa sen kummemmin.
Meillä mies lähihoitaja ja minä sairaanhoitaja. Molemmilla työn puolesta iso riski saada tartunta. Kotiin tullessa huolehdimme hyvin käsienpesun, ei sen kummempaa. En stressaa mahdollisesta tartunnasta. Jossakin vaiheessa todennäköisesti jompi kumpi tuo taudin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten te itse tai puolisot suhtautuu tähän? Pelkäättekö kuolemaa? Meillä mies on aivan paniikissa, tekee jo perinnönjakoa. Valvoo öitä. Ja tämä on sentään selvinnyt kaikki vastoinkäymiset rauhassa konkurssista lähtien ja nyt meinaa psyyke pettää.
Mulla se ongelma tosiaan, ettei mies tee oikein mitään välttääkseen tartuntaa, tai sen levittämistä, muuta luin pysyy tietysti nyt karanteenissa, ei ole edes ulkona kävelemässä käynyt, siinä missä itse saatan keskellä yötä vähän omaa pihapiiriä kiertää, kun en kestä täysin olla raikkassa ilmassa kävelemättä.
En pelkää itse niinkään kuolemaa, vaikken sitä toki toivo, vaan enemmän tuskallista sairastumista, sitä etten saisi henkeä, ja kuolisin pitkään kärsien.
Mulla on siis astma, samoin meidän pojalla, siksi hengenahdistus on tuttua.
Enkä tarkoita pelotella muita!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähihoitaja ja minä sairaanhoitaja. Molemmilla työn puolesta iso riski saada tartunta. Kotiin tullessa huolehdimme hyvin käsienpesun, ei sen kummempaa. En stressaa mahdollisesta tartunnasta. Jossakin vaiheessa todennäköisesti jompi kumpi tuo taudin kotiin.
No tätä olen ajatellut, että stressaanko turhaa asiasta.
Olisiko jopa parempi sairastaa tauti nyt mahdollisimman pian ja saada immuniteetti, kuin pelätä pitempään?
Meillä tosiaan tuo astma, ja miehellä ylipaino + verenpainetauti pistävät mua miettimään enemmän asiaa.
Eikö sairaalassa ole töissä muuta henkilökuntaa kuin vain sairaanhoitajat ja lääkärit?