onko kukaan katunut/harmitellut jälkeenpäin lapsen nimivalintaa?

Vaihdoin nimeni kun täytin 12v.

Et mitenkään kehtaisi kertoa, minkä nimen vaihdoit? Ja mihin nimeen? Ihan vaan mielenkiinnosta, että kuinka hurja se alkuperäinen nimi oli, minkä halusit pois ja mikä oli 12-vuotiaan unelmanimi :D ?

itse nimiin olen tosi tyytyväinen mutta jättäisin sen väliviivan pois ja laittaisin nimet ihan vaan peräkkäin. kutsutaan poikaa pelkästään ensimmäisellä nimellä enkä missään virallisissakaan asioissa ikinä muista ilmoittaa koko etunimeä *häpeää*

Eli Taru oli kastenimi ja Tara on nyt. Äitini alkoi aikanaan puhua sitä, että kun hän olisi antanut minulle Tara nimen, jos vaan olisi sen muistanut mun kastajaisten aikaan.

Ihastuin ensi kuulemalta Tara-nimeen, ja eräänä päivänä sitten päätin käydä sen vaihtamassa.



Olen puoliksi Pohjois-Irlantilainen :0)



Terkkuja tutuille!

Ois ihan outoa jos lapseni oisivat jonkun toisen nimisiä.

Kummatkin nimet ovat hyviä! Hitusen enemmän tykkään Tarusta kuin Tarasta.



Jotenkin hassusti ajattelin, että nimen muutos olisi hyvin radikaali, tyyliin Kerttu -> Sandra :D



Haluaisitko nyt olla mieluummin Taru vai joku ihan muu? Käytätkö Tara-nimeä kuitenkin?



3

mutta nimet kivoja eikä kovin yleisiä, suomalaisia kuitenkin. Oman nimeni olisin joskus halunnut vaihtaa toiseen samankaltaiseen nimeen. Nyt se nimi tavallaan kulkee mukanani, koska annoin sen vauvalleni joka kuoli kohtuun ja jonka hautasimme. Hautakivessä on nyt tuo rakastamani nimi...

Meilläkin on Taru, (maailman ihanin nimi!!!) mutta hän ilmoitti nyt olevansa Anni ja ikää 3,5v..

mutta olen myöhemmin jälkeenpäin kovasti ihmetellyt, miksi en pitänyt poikaa omalla nimelläni, vaan hänellä annettiin miehen sukunimi. Olin silloin siinä uskossa, että menemme vielä joskus naimisiin ja oltaisiin koko perhe samalla nimellä, mutta näin ei tule käymään. Jos vaan voisin, niin tämän asian muuttaisin. Ja kai sen ehkä voisi muuttaakin, mutta perheriitaa välttääkseni jätän sen tekemättä.

ollut ihan mainio nimi myös sulle, joka vaihdoit.

En ole katunut valintaamme.

Etunimeen olen täysin tyytyväinen. Toinen nimi on oma toinen nimeni, koska emme keksineet parempaakaan toista nimeä. Myöhemmin keksin ihanan toisen nimen, mutta nyt en ole varma viitsiikö/kehtaako sitä vaihtaa...

koko nimi on perhana vieköön kaiverrettu kastelahjoihin!!

nyt Petriina. Ja sinä Tara, yhden tyttäreni toinen nimi on Tara. Kuopuksen toiseksi nimeksi haluaisin Bambiina.

Tara asunut Eurajoella?

Nimi ei edes lähtenyt mummusta, vaan siitä, että oli kiva nimi ja se, että oli mummun nimi, ei ollut este... Nyt kuitenkin välillä sukulaisten kesken tuntuu, että kuitenkin se oman tytön nimi muistuttaa liikaa siitä mummusta. Kuitenkaan en voisi kuvitellakaan tytölle mitään muuta nimeä!!!

lähes jokaisen ystävän lapsen nimeä. Kun kauniitakin nimiä olisi..

Vierailija:

lähes jokaisen ystävän lapsen nimeä. Kun kauniitakin nimiä olisi..

...joskus harmittaa, kun ulkomaalaiset eivät oikein osaa ääntää näitä konsonantteja aina oikein, siis onko yksi vai kaksi samaa konsonanttia peräkkäin. Lasteni nimet ovat Vesa ja Hanna. (Terveisiä tutuille.) Ulkomaalaiset lausuvat ne usein " Vessa" ja " Hana" (varmaan ajattelevat että nimi on Hannah, mutta h ei kuulu siellä lopussa). Ihan oikeasti! Silloin tulee kyllä mieleen että kylläpä on yhteensopivat nimet tullu valittua.

Siis ihan virallinen nimeni on Tara, eli en tuota Tarua voisikaan enää käyttää :0). Taru ******* ei ole enää olemassakaan vaan Tara *******.



Joku kysyi Eurajoestako se oli? En ole asunut Eurajoella. SYnnyin Helsingissä, nyt asun pienellä paikkakunnalla keski-suomessa.



Mun kolmas nimeni on myös irlantilainen, samoin sukunimeni. (tai no, on kaksoisnimi, mutta oma sukunimeni siinä väliviivan edessä on siis irlantilainen.)



terv. 2

Eipä kyllä mullekaan olis koskaan tullut mieleen, että miten ulkomaalaiset lausuu Vesan ja Hannan!! =D Toisaalta aika hauskaa...