Onko teillä mieli muuttunut omakotitaloasumisesta nyt tämän poikkeustilanteen aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koen tällä hetkellä syvää kiitollisuutta omasta talosta ja pihasta. Omalla pihalla saa olla ilman, että tuntee syyllisyyttä ulkonaolosta. Jostakin syystä tunnen kamalaa syyllisyyttä, jos käyn kaupassa tai lenkillä, vaikka en ole edes kipeä.

Mitkä sun vinkit on pihalla oloon?

Mä en oo oikein keksinyt mitä omalla pihalla tekisin nyt tähän aikaan vuodesta.

Liikunta. Minä treenaan omalla pihalla ympäri vuoden. 

Ei ole minun mieli muuttunut. Viihdyn oikein hyvin kerrostaloasunnossani eikä minulla ole mitään intohimoa päästä metsään.

Olen ollut aina sitä mieltä että oli alun perinkin paskaa politiikkaa alkaa puoliväkisin survoa kansaa asumaan kasvukeskuksiin. Nyt epidemian kohdatessa asia vaan korostuu, ihmiset liikkuisivat vähemmän paikkakuntien välillä tartuttamassa jos omissa kunnissa olisi palvelut kohdallaan, ja asuminen kaikilla pieniä kerrostalokoppeja mielekkäämpää, niin ettei olisi tarvetta paeta erikseen mökkeilemään. Ja kyllä, asun melko väljästi ilman naapureita, on ollut lohdullista kun voi ulkoilla yms. normaalisti joutumatta lähikontaktiin kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koen tällä hetkellä syvää kiitollisuutta omasta talosta ja pihasta. Omalla pihalla saa olla ilman, että tuntee syyllisyyttä ulkonaolosta. Jostakin syystä tunnen kamalaa syyllisyyttä, jos käyn kaupassa tai lenkillä, vaikka en ole edes kipeä.

Mitkä sun vinkit on pihalla oloon?

Mä en oo oikein keksinyt mitä omalla pihalla tekisin nyt tähän aikaan vuodesta.

Liikunta. Minä treenaan omalla pihalla ympäri vuoden. 

Hauska :) mä käyn juoksemassa, en osaisi alkaa tuossa pihassa treenailemaan.

Ei ole. Olen vain entistä ahdistuneempi täällä landella ja haluan muuttaa keskustaan mahdollisimman pian. Harmillisesti asuntokauppa hiljeni nyt, kun haluaisin saada tämän myytyä. Mutta toivottavasti ap olet oikeassa!

Olen asunut omakotitalossa ikävuodet 0-19 ja 25-nykyhetki. En ole missään vaiheessa ollut tyytymätön tähän asumismuotoon.

Mieli muuttunut? Ok-taloasuminen maalla on tällä hetkellä kätevää mutta miten se aiheuttaisi mielen muuttumista? Toki jos ajatellaan, että tällainen tilanne jäis pysyväksi tai toistuvaksi niin silloin voisi mieli muuttua.

Kyllä etätyön yleistyminen olis tosi hieno juttu, itselläni työnhakualue laajenisi paljon. Enää ei tarvisi miettiä kannattaako edes hakea töitä yli 100km päästä, jos työmatkaa ei tarvitsisi ajaa joka päivä. Saatikka että tarviiko tässä myydä talo ja muuttaa työn perässä...

Asun tällä hetkellä perimälläni maatilalla Satakunnassa. Metsät ja pellot olleet vuosia vuokralla naapurin isännälle, koska olen itse tehnyt töitä it-alalla Helsingissä. Nyt olen päässyt oikein asumaan tilallani koska työnantaja määrännyt 100% etätyöt, ja ihanaa on! Toivottavasti etätyön salliminen jää voimaan, olisi kamalaa joutua takaisin Helsinkiin kaksioon :(

Ei ole muuttunut. Olen koko ikäni asunut ja viihtynyt kerrostaloissa. Hyvinhän kerrostalostakin pääsee ulkoilemaan ja luonnon keskelle, täälläkin on lyhyen kävelymatkan päässä useita kivoja puistoja ja metsiä. Omaa pihaa en kaipaa, eikä minua huvittaisi sellaisesta huolehtia.

Ei oikeastaan. Olen haaveillut omasta pihasta ja talosta jo pitkään, mutta en halua pois palveluiden ja sosiaalisen piirin ääreltä, joten toistaiseksi asutaan kerrostalossa, jossa onneksi suuret parvekkeet ja metsä ja meri takapihalla. Ehkä joskus varaa vähän isompaan, jossa piha. Maaseudulle en tule koskaan muuttamaan, vaikka rauhasta toki pidänkin. Aina ihmettelen tätä kun ihmiset vaan sanovat että muuta maalle,  eikö teillä ole kaveripiiriä ja harrastuksia? Meillä ne on ainakin suurin syy, miksei muuteta pois pk-seudulta.

Ei. Meillä on upea kerrostaloasunto isolla parvekkeella kaupungin keskustassa. Työmatka 5min pyörällä ja kaikki palvelut ja viihteet vieressä. Puistoja ja rantoja missä voi ulkoilla ja ottaa aurinkoa. En kestäisi elämää jossain lähiössä okt töineen.

En usko suuriin muutoksiin. Mutta samaa mieltä muiden kanssa, että etätyön kasvaminen on se hiljainen muutos joka osaltaan ylläpitää ei-urbaania asumista. Tarvitaan tietysti muutakin. Koska kyllähän urbaanit keskukset tarjoavat muutakin kuin lähityötä. Minulle homma on kyllä selvä. Teen oikeastaan pelkästään etätyötä, olen maanläheinen ajattelultani eikä urbaani kivikaupunki tarjoa mitään vaikka tavallaan ihailen niitä ihmisten yhteistyön saavutuksina. Luen ja katson paljon kaupungeista kertovia kirjoja ja dokumentteja yms.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Meillä on upea kerrostaloasunto isolla parvekkeella kaupungin keskustassa. Työmatka 5min pyörällä ja kaikki palvelut ja viihteet vieressä. Puistoja ja rantoja missä voi ulkoilla ja ottaa aurinkoa. En kestäisi elämää jossain lähiössä okt töineen.

Kiva että viihdyt kotona :) Mä viihdyn myös. Takapihaltä näkyy sekametsää, peltoa ja järvi. Uima-rantaan on 300m. Keskustaan on 2km. Sieltä löytyy ruokakaupat ja juna-asema.  Oma rauha, hiljaisuus, palvelut lähellä. Viihdyn täällä. Ihanaa kun tulee kevät, saa alkaa tekemään pihahommia. Tänä vuonna huolletaan terassia ainakin. Viikonloppuna vois muuten grillata tuossa terassilla! Ihanaa viikonloppua maaseudulle, lähiöön ja kaupungin ydinkeskustaan!

Ei ole mieli muuttunut. Olen edelleen sitä mieltä, että minusta ei olisi omakotitaloasujaksi. En jaksa itse huolehtia kaikesta kunnossapidosta ja remppaamisesta. Ulkoilemaan ja luonnon keskelle pääsee täällä kaupungissakin, eikä kaadu seinät päälle. Ja varsinkaan täällä ei naapurit ole pätkän vertaa kiinnostuneita asioistani.