Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinua harmittaa tässä koronakriisissä eniten?
Kommentit (441)
Kuka elättää jatkossa kaikki työttömät, sairaat ja syrjäytyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei etene riittävän rajusti ja nopeasti Suomessa. Haluaisin kunnon kaaoksen, ja inhimillisen epätoivon, ja romahduksen.
Uskon sen että haluaisit. Jos kuitenkin joutuisit itse kaaoksen ja inhimillisen epätoivon keskelle, voi olla että mieli muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka elättää jatkossa kaikki työttömät, sairaat ja syrjäytyneet?
Työttömät pääsee töihin, kun koronaan kuolee niitä korvaamattomia, jotka levittävät tautia sairaina työpaikoilla.
Se että joudutaan etelä-Euroopan lepsuilijoiden maksumiehiksi, kun ovat jo valmiiksi olleet pahasti ylivelkaantuneita.
-Yksinäisyys
-Masennus
-Liikaa oman pään sisällä ja huonoja ajatuksia
-Läheisyyden kaipuu tekee kipeää
-Kauhean vihainen ja ärtynyt koko ajan, mitä mahtaakaan olla edessä kuukauden kuluttua, ei kestä ajatella edes niin pitkälle
-Pitäisi kauheasti olla sitkeä ja jaksaa, niinhän muutkin tekee :(
-Pelottaa omien ja toisten töiden puolesta, ihmisten elämät koetuksella vaikka asiat olis kunnossa, saati sitten jos valmiiks hankala tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti eniten harmittaa tähän mennessä se, että mitä todennäköisimmin menetän ensi kesän ensimmäisen oman alan työpaikan. Eikä ole myöskään varmaa, että nykyinen kassaduunikaan pysyy alla. Tällä hetkellä myös mielenterveys on eristyksen vuoksi kovilla, vaikken mikää hirveän sosiaalinen tavallisesti olekaan. Juttelu kavereille saa hetkeksi vaimenemaan ahdistuksen sisälläni. Minulla paha hoitamaton OCD, joka oikein elää näistä hetkistä kun on aikaa ajatella.
Tietysti jos läheisiä kuolee tai vammautuu tämän vuoksi niin olisihan se kaikkein kamalinta. Pelkään myös äidin työpaikan puolesta.
Pelottaa, miten pulassa ollaan pian työpaikalla. Hoitaja olen. Vielä enemmän harmittaa se, miten huolissaan iäkkäät vanhempani ovat siitä, että sairastun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti eniten harmittaa tähän mennessä se, että mitä todennäköisimmin menetän ensi kesän ensimmäisen oman alan työpaikan. Eikä ole myöskään varmaa, että nykyinen kassaduunikaan pysyy alla. Tällä hetkellä myös mielenterveys on eristyksen vuoksi kovilla, vaikken mikää hirveän sosiaalinen tavallisesti olekaan. Juttelu kavereille saa hetkeksi vaimenemaan ahdistuksen sisälläni. Minulla paha hoitamaton OCD, joka oikein elää näistä hetkistä kun on aikaa ajatella.
Tietysti jos läheisiä kuolee tai vammautuu tämän vuoksi niin olisihan se kaikkein kamalinta. Pelkään myös äidin työpaikan puolesta.
Musta tuntuu, että nää rajoitukset ovat lapsiperheiden lisäksi pahat etenkin nuorille ihmisille ja muille, joilla on jokin elämän käännekohta menossa. On kahden eri elämänvaiheen välillä, elämä ei etene ja kaikki on epävarmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei tiedä milloin on taas hyvä aika matkustaa ja reissuja saisi ilmaiseksi siirtää.
Koronan piti olla lottovoitto? (vielä tammi-helmikuussa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kai kamala mutta toivon et kaikki karanteerit purettaisiin, ne sairastuuu ketkä sairastuu, ne kuolee ketkä kuolee ne saa immuniteetin jotka sairastuu mutta ei kuole. Voitaisiin palata normaaliin elämään eikä tuu ihan kauhee lama ja olisi tietenkin kauheaa jos joku läheinen menestyisi (omaa kuolemaa en pelkää) mutta mitä elämää tämäkään on ja kokoajan vaan pahenee.
Se kun tässä maassa on kaikki aina joko täysin kiellettyä tai ehdottoman pakollista tai molempia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon kai kamala mutta toivon et kaikki karanteerit purettaisiin, ne sairastuuu ketkä sairastuu, ne kuolee ketkä kuolee ne saa immuniteetin jotka sairastuu mutta ei kuole. Voitaisiin palata normaaliin elämään eikä tuu ihan kauhee lama ja olisi tietenkin kauheaa jos joku läheinen menestyisi (omaa kuolemaa en pelkää) mutta mitä elämää tämäkään on ja kokoajan vaan pahenee.
Mitä normaalia elämää se olisi, kun ihmisiä kuolisi varmaan kaduille, kun sairaalat olisi niin täynnä?
Ei harmita oikeastaan mikään, mutta on antanut ymmärrystä, mitä edelliset sukupolvet ovat joutuneet kestämään edellisen poikkeustilan aikana, joka kesti yli 5v ja koko ajan oli läsnä kuolemanpelko, kuoleeko itse vai läheinen.
Ja silti, erityisesti naiset pysyivät toimintakykyisenä, hoiti vanhukset ja lapset, rintamalle ruuat ja vaatteet, ammukset jne.
Jotenkin syyllistävä olo, kun tulee valitettua pienestä esim. ettei pääse harrastuksiin.
Vessapaperi on loppu ja kalsarini likaantuvat takaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita oikeastaan mikään, mutta on antanut ymmärrystä, mitä edelliset sukupolvet ovat joutuneet kestämään edellisen poikkeustilan aikana, joka kesti yli 5v ja koko ajan oli läsnä kuolemanpelko, kuoleeko itse vai läheinen.
Ja silti, erityisesti naiset pysyivät toimintakykyisenä, hoiti vanhukset ja lapset, rintamalle ruuat ja vaatteet, ammukset jne.
Jotenkin syyllistävä olo, kun tulee valitettua pienestä esim. ettei pääse harrastuksiin.
Mitenniin erityisesti naiset? Miesten rintamallaoloko ei ole erityistä mutta kotona oleminen ja saksalaisten kanssa vehtaaminen on?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asiat hyvin.
Mulla on varaa tilata ruokaa ja tarvikkeita kotiin ja haen hiljalleen töitä, mutta pandemian takia työ- ja elinkeinovirasto ei painosta. Palasin viime viikolla Suomeen maasta jossa asuin 5 v, mutta elämäntilanne oli niin avoin, että pystyin jättämään työt vain sanomalla, että "lopetan nyt".
Kävelen ja ulkoilen paljon päivittäin, se harmittaisi, mikäli joutuisi pysymään sisällä.
Oho, tulipas tämä sinun pakko palata Suomeen -ajatus yllättävän samalla hetkellä kuin koronapandemia.
Sun pallit on sun omalla vastuulla. Pura energiat omaan käteesi.