Voitko myöntää, että jäit parisuhteeseen rahan takia?
Onko palstalaisissa ketään, joka voi myöntää anonyymisti (joskus) jääneensä toiminattomaan parisuhteeseen rahan takia?
Minulla on nimittäin rehellisesti sanottuna sellainen tilanne. Olen tyytymätön tähän epätasa-arvoiseen parisuhteeseen (avoliitto), miehen pomottelevat tai muuten vttumaiset piirteet syövät itsetuntoani, ja arkikin takkuilee esimerkiksi siinä, etteivät kotityöt jakaudu tasaisesti.
Olen kuitenkin köyhä. Mies ei ole. Saan nauttia näistä parisuhdesuhde-eduista, kuten ilmaisesta ruosta ja omakotitaloasumisesta, jossa maksan vain pienen osan juoksevista kuluista oikeastaan muodon vuoksi.
Koen olevani turvassa, vaikka arjessa tunnenkin toisinaan just päin vastoin turvattomuutta. Taloudellinen hyöty on niin valtava, että hyödyn suunnattomasti siitä että hyödyn.
Saa ”kivittää”, tiedän itsekin että tässä ei ole mitään järkeä. Tällaisen elämän kuitenkin hiljalleen omaksuin ja tähän sopeuduin. Onko ketään muuta?
Kommentit (22)
Juu mutta niin päin että en pysty eroamaan koska siitä olisi miehelle taloudellisia seurauksia ja koen olevani myös tietyssä mielessä olevani kiitollisuudenvelassa.
En voi uskoa, että ap olisi aito ihminen. Kenellekään ei voi tuoda turvallisuuden tunnetta olemalla riippuvainen ihmisestä, jota ei rakasta.
En. Äitini opetti että juuri tuosta syystä en saa ikinä olla riippuvainen miehestä.
Ei minua pidättelisi mikään, edes raha, jos haluaisin lähteä.
Eihän tuossa ole yhtään mitään järkeä. Mikä halvattu siinä rahassa on niin tärkeää, että suostutte kynnysmatoiksi ? En vaan käsitä. Ei kai mies ilmaista piikaa pihalle laitakkaan, ennen kuin löytää uuden ja paremman piian.
Oikeasti myyt itsesi rahasta?
Kyllä raha varmasti vaikuttaa kaikissa tilanteissa ja suhteissa, mutta jos oikeasti muuten olet onneton, niin on kyllä surullista tuhlata ainoa elämä siihen. Rahalla kun ei onnellisuutta osteta, vain yksittäisiä iloa tuovia asioita/kokemuksia.
Itse olen kaltaisessasi tilanteessa, mutta ei minulle raha enää siinä tilanteessa merkitse, jos parisuhde on onneton. Onnellisuus on minulle ykkösasia elämässä, parisuhde suurin siihen vaikuttava tekijä.
Ei. Ei tulisi edes mieleen että voisin harkita tuollaista. En ole ikinä käsittänyt, miten joku myy vapautensa. Raha on tärkeää minullekin, mutta sen pitää ehdottomasti olla omaa.
Vierailija kirjoitti:
En. Äitini opetti että juuri tuosta syystä en saa ikinä olla riippuvainen miehestä.
Kaikkeen sopeutuu. Vaikka olisi rahallisesti riippuvainen miehestä, ei se tarkoita ettei silti voisi lähteä ja selvitä yksin. Kulurakennetta voi aina muuttaa. Elintason tiputtaminen on vaikeampaa kuin nostaminen, mutta asenne ratkaisee.
En ikinä voisi uhrata ainoaa elämääni tyytymällä huonoon suhteeseen. Hyvä parisuhde ja aito rakkaus on mulle tärkeintä elämässä. Rahalla ei saa mitään mikä korvaisi sen. Olen mieluummin rutiköyhä sen oikean kanssa, kuin rikas jonkun random tyypin kanssa jota vaan on siedettävä etujen vuoksi.
Monilla se on yksi tekijä joka vaikuttaa suhteessa pysymiseen, muttei täysin ainoa.
Oletko sitten pohjimmiltasi onnellinen elämässäsi? Eikö sinua harmita elää rakkaudettomassa (?) liitossa? Jättäisitkö miehesi, jos rakastut johonkin toiseen?
Ei, en alkanut suhteeseen, vaikka olisin päässyt ryysyistä rikkauksiin. Minulle henkinen ja fyysinen (en halua seksiä) vapaus on tärkeämpää.
En piittaa rahasta tai omaisuudesta sillä lailla, että sen vuoksi kärsisin tai antaisin lasteni kärsiä. Ero tuli kalliiksi, vaikka suhteellisen sopuisasti erottiinkin ja olisi voinut tulla vielä kalliimmaksikin. Kuitenkin, sillä oli selvästi merkittäviä haittavaikutuksia elintasooni sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, osa toimeentulostani meni ikiajoiksi. Näen asian niin, että raha olisi ollut turhaa jos sillä olisin myynyt terveyteni, mielenterveyteni tai jopa henkeni.
Palstamamma elättää aina miehen - ei toisinpäin!
En rahan takia haluaisi elää onnettomassa parisuhteessa. Jos jään huonoon parisuhteeseen, se merkitsee sitä että en pääse rakentamaan omaa elämääni enkä myöskään löydä uutta parisuhdetta. Huono parisuhde on kuin kivi kengässä, se hiertää ja vaikuttaa sekä payykkiseen että ajan myötä fyysiseenkin hyvinvointiin.
Jos olisin jonkun kanssa vain rahan takia, tuntuisi kuin heittäisin elämäni hukkaan. Luulen että vain ihminen joka ei ole koskaan kokenut intohimoista rakastumista ja syvää rakkautta voi edes harkita tuollaista.
Sinnitelin pitkään avioliitossa ja yksi syy oli raha. Tärkeämpiäkin syitä oli, kuten lapset, joiden perhettä en halunnut tuhota kevyistä syistä. Yhtenä päivänä syyt erota kuitenkin painoivat vaakakupissa enemmän kuin syyt pysyä yhdessä.
Kyse ei ollut elintasosta tai siitä, että minulla ei olisi omia tuloja, en vaan halunnut muuttaa kotikaupunginosasta pois. Hinnat ovat nousseet ihan hulluna, joten nyt kun erosin, minulla oli varaa vain hyvin pieneen asuntoon. Onneksi tämä edes löytyi, lasten ei tarvinnut vaihtaa kouluja ja harrastuksia ja minä sain pysyä "kotona":
Exäni jäi kiinni salarakkaasta. Hän olisi halunnut jatkaa meidän parisuhdetta, koska ei halunnut menettää omakotitaloamme ja jakaa omaisuuttamme. Kyllä, tärkein olisi ollut ok-talo ja autotalli. Sanoin, että talo menee myyntiin mietitään sitten asiaa uudelleen, että onko suhteellamme enää edellytyksiä jatkua.
Siihen loppui miehen kiinnostus elvyttää ja paikata parisuhdettamme - hän olisi siis jäänyt suhteeseen hienon talomme takia.
Elämä on ihan liian lyhyt tuollaiseen paskaan. Minä ainakin pärjäisin työttömyyskorvauksellakin vallan mainiosti, en asuisi omakotitalossa enkä saisi ilmaista ruokaa, mutta en minä nyt niin kalliisti syö ettenkö saisi työttömänä ruokaa ostettua, ja omakotitalo ei todellakaan korvaa sitä että mulla ei ole enää itsetuntoa.
En, enkä edes huolinut mitään avioerossa vaikka olisin saanut halutessani. Otin tavarani ja sanoin, sen on nyt tervemenoa, kiitos ja näkemiin.