Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheet laitetaan nyt koville, mutta se ei kiinnosta ketään
25.03.2020 |
Onko täällä muita lapsiperheellisiä jotka miettii, että kun tämä on ohi, näkee miten vähän meistä todella välitettiin?
Yhtäkkiä meidät on määrätty hoitamaan päiväkoti-ikäiset lapset kotona, ja katsomaan että kouluikäiset lapset oppii kotona kaiken sen, mitä lukujärjestys tältä keväältä vaatii. Yhtäkkiä on taas tehtävä viisi ateriaa per päivä (kuten loma-aikana), ja se maksaa. Jotkut joutuvat vieläpä maksamaan päiväkotimaksuja, jos heidän yksityinen päiväkoti ei annakaan yhtään helpotusta.
Harrastuksista on maksettu, mutta rahalle ei saakaan yhtäkkiä vastinetta. Ja äkkiä ainoa paikka johon lasten kanssa voi mennä, on luonto. Ja luontoa yhtään väheksymättä, äkillinen muutos arjessa ON stressaavaa.
Osalla meistä on katkolla esim. fysioterapia, tai joillain ihan psykoterapia. Ja moni muu asia. Ja sitten on me, joilla ei yhtäkkiä ole yhtään ihmiskontaktia oman perheen lisäksi. Läheiset ei soita kuulumisia, muita kuin omiaan. Kukaan ei tsemppaa, kukaan ei välitä. Korkeintaan saa kuulla, että itse olet lapsesi tehnyt.
Puhumattakaan nyt lomautuksille tai työttömyyskassaan joutuvista. Kuka välittää heidän jaksamisestaan? Koko arki on ainakin minulla ollut aina yksin kannettavana, mutta nyt vasta yksinäiseltä tuntuukin. Koko ajan on puhe, että suojelkaa vanhuksia ja riskiryhmäläisiä ja tukekaa pienyrittäjiä. Kysyn vain, että millä rahalla? Millä voimilla minä menen kysymään naapurin mummolta että tarviiko hän apua, kun minua ei tässä arjessa auta kukaan?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole lapsia, mutta lapsiperheille soisi kaiken tuen tässä tilanteessa.
Mutta olen myös realisti. Koska Suomi on nihilistinen yhteiskunta, niin arvatenkin konkreettinen tuki valuu niille, joille on eniten aikaa nillittää ja tihrustaa feikki-itkua.
Siis lapsettomille, työttömille, syrjäytyneille luusereille, jotka eivät ole koskaan tuottaneet mitään muuta kuin suolistokaasuja ja satunnaisia katkeria yleisönosastokirjoituksia Hesariin siitä, kuinka lapsiperheet vievät marginaalisen pienen osan heidän työttömyystuestaan.
En nillitä enkä itke, en kirjoittele yleisönosastoille, enkä saa työttömyystukea, olen töissä ja lapseton. En ole "luuseri" mikä se liekin. Kaiken maksan yksin ilman tukia, enkä valita. Nyt vaan huolettaa säilyykö työ kun lomautukset alkoivat.
Tyhmää yleistystä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitähän ap nyt odottaa yhteiskunnan tekevän perheensä hyväksi? Ihan jotain konkreettisia asioita?
Siis ketä tästä nyt sitten pitäisi syyttää ap? Syyllistä selvästi haet tässä. Kenen vika tämä sitten on? Olisiko vaikka se jumppa joka söi Kiinassa lepakon sopiva syyllinen?
Ei kukaan taho, ole laittanut lapsiperheitä,sen kummemmin,kuin muitakaan tiukoille.Maailman tilanne,se nyt vaan on pelottava.Vai syytätkö eläkeläisiä,kun itse joudut kerrankin ,lapsistasi huollehtimaan?En siedä tälläistä asettelua,joka on sairaalloisen vihamielistä ja lietsotaan vihaa eri ikäsien välillä.Joskus sinäkin olet vanhus!!!Mitä paapomista taas jäit paitsi??????
Olen työtön 100 prosenttinen yksinhuoltaja. Kyllä, ruokamenot lisääntyy kun lapsi on kotikoulussa, täytyy vaan tehdä edullisempia ruokia mitä syödään useampi päivä. Onneksi olen lama-ajan nuori, osaan venyttää penniä tai nykyisin senttiä. Ei muuta kuin uunipuuroa muhimaan uuniin, on muuten hyvää ja maha tulee täyteen, itse voi tehdä mehukeitot. On paljon edullisia ruokaohjeita Marttojen sivuilta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän te kestäisitte sodan?
Ei tämä ole sotaan verrattavissa oleva tilanne. Mutta varmaan hyvin. Silloin olisi eri vaarat, mutta sentään sosiaalinen kanssakäyminen ei olisi kiellettyä. Ja moni voisi kokea olevansa hyödyllinen, toisin kuin nyt, jolloin pidetään pelkkänä paarialuokkana (itse olen kotiäiti vaikka se ei unelmani ollutkaan koskaan. Aina ei voi voittaa).
Pahintahan nyt tietysti on kun äitylit joutuvat koulukirjat lapsilleen avaamaan
Kun ei millään jaksais kun se häiritsee somettamista ja on muutenkin hankalaa kun itseltä jäi koulut käymättä...näinhän se monella menee.
Kyllä tässä kaikki suomalaiset joutuu joustamaan ja koville. En valittaisi. Joillakin asiat on vielä huonommin. Kaikkien elämä on muuttunut.
Poikkeustila kuitenkin. Ei sota-aikanakaan helppoa ollut. Tämä on se meidän sota-aika. Ei valiteta tyhjästä.
Kotikoulusta on ihan turha ottaa stressiä. Se on vain tämä 2 kk, ei se kenenkään loppuelämää ja uraa pilaa, vaikka ei niin täydellisesti opiskeltaisikaan. Perhe ei tarvitse 5 ateriaa/pv kotioloissa. Valmisruuillakin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä muista ei puhutakaan kuin lapsiperheistä, miten he paistavat yhdessä Pipsa Possun kuralätäkköä iltapalaksi ja tekevät yhdessä lukujärjestystä miten perheen etätyöt ja etäkoulut sujuvat, välitunteilevat yhdessä metsässä jne.
Maassa sattuu olemaan miljoona yksin asuvaa, jotka eivät näe silmätysten ketään päiviin eli ahdistaa se meitäkin, jostain syystä ymmärrän kyllä lapsiperheitäkin, enkä siksi aio yrmiä heitä taudin häivyttyäkään. Yhdessä selvitään!
Ap puhuu totta. Ja ketju osoittaa suomalaisten asenteen lapsiperheitä kohtaan.
Älkää lisääntykö ihmiset hyvät, siinä joutuu moni tosi koville ja yksin jätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön 100 prosenttinen yksinhuoltaja. Kyllä, ruokamenot lisääntyy kun lapsi on kotikoulussa, täytyy vaan tehdä edullisempia ruokia mitä syödään useampi päivä. Onneksi olen lama-ajan nuori, osaan venyttää penniä tai nykyisin senttiä. Ei muuta kuin uunipuuroa muhimaan uuniin, on muuten hyvää ja maha tulee täyteen, itse voi tehdä mehukeitot. On paljon edullisia ruokaohjeita Marttojen sivuilta löytyy.
Kiitos resptivinkistä❤️
Voi kauheeta. Joutuu ihan itse ottamaan vastuuta perheestään ja lapsistaan.
Enää ei kaikkea voikaan sälyttää yhteiskunnan ja kolmannen sektorin harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan sitten outo kun ainoa hyvä puoli tässä asiassa on se, että saan kerrankin olla lasteni kanssa. Ilman töitä, päiväkotia ja koulua.
Olen samoilla linjoilla. Vaikea käsittää, miksi niin moni on ihan helisemässä. Kiireetön puuhastelu perheen kesken on ihan parasta. :) Itsellä on ollut yllättävän helppoa sopeutua koronan aiheuttamiin muutoksiin arjessa. Ehkä koska ajattelin pitkään jääväni VeLaksi, mutta mieleni muuttui jokunen vuosi sitten. Lasten hankkiminen oli siis pitkään ja hartaasti harkittu päätös, ja nyt tuntuu todella mukavalta kun pystyy kunnolla viettämään aikaa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän te kestäisitte sodan?
Varmaan tosi huonosti kuten kaikki ihmiset, jotkut jopa kuolee tai loukkaantuu tai traumatisoituu. Mutta miten se tähän liittyy? Mistään asiasta mikä ei oo yhtä paha kuin sota ei saa valittaa?
Sota on myös poikkeustila. Isukki saattaa olla rintamalla, ei näy muutamaan kuukauteen tai vuoteen, ei tule isukin palkka tilille. Saattaa jopa kuolla. Äityli joutuu ihan yksin huolehtimaan lapsistaan samalla kun tekee töitä kaksivuorossa ammustehtaalla. Ei ole psyko- tai fysioterapiat auki, ei koulut eikä koulun keittiöt.
joo mut ei tarvinnu sota-aikana sentään auttaa lapsia koulunkäynnissä. Viis sodassa kuolevista ja haavakoista jos ei tarvii äikän kirjaa avata.
Moni vanhempi ymmärsi väärin:
https://www.hs.fi/elama/art-2000006452383.html?utm_campaign=tf-HS&utm_t…
Onko jäänyt joiltakin lukematta tämä ohje. Ei tarvitse opettaa edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan sitten outo kun ainoa hyvä puoli tässä asiassa on se, että saan kerrankin olla lasteni kanssa. Ilman töitä, päiväkotia ja koulua.
Olen samoilla linjoilla. Vaikea käsittää, miksi niin moni on ihan helisemässä. Kiireetön puuhastelu perheen kesken on ihan parasta. :) Itsellä on ollut yllättävän helppoa sopeutua koronan aiheuttamiin muutoksiin arjessa. Ehkä koska ajattelin pitkään jääväni VeLaksi, mutta mieleni muuttui jokunen vuosi sitten. Lasten hankkiminen oli siis pitkään ja hartaasti harkittu päätös, ja nyt tuntuu todella mukavalta kun pystyy kunnolla viettämään aikaa lasten kanssa.
En minä ainakaan saa olla kotona nyt.
Ota pää pois perseestä ja mieti, kuinka kovilla YKSIN kotikaranteeneissaan olevat vanhukset on. Ei saa käydä missään eikä kukaan saa käydä kylässä, ja sinä valitat kun pitää huolehtia omista lapsista.
Kuulostaa pikemminkin siltä että teitä HALUTAAN auttaa.
Juu, ei pääse edes TAPAAMAAN LAPSIA. Oliko se mun VIKA kun uuvahdin, ja lapset sijoitettiin. Varmasti jonkun sellaisen mielestä, joka ei traumatisoidu mistään(olen kokenut elämäni aikana paljon ikävää, esimerkiksi fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa ja on sattunut paljon ikäviä sattumuksia ihan tuntemattomienkin ihmisten kanssa).. Lisäksi hoidin yh:na poikaani kokoajan peläten väkivaltaisen exän uusia ideoita hallita elämäämme, ja lisäksi äitini sairastui ja olin yhtäkkiä myös hänen vastuuhenkilö vähän kaikkeen, kuten kaupassa asiointiin, useille tk-käynneille, apteekkiasiat ja lääkejaot, ja se Alzheimerin vierestä katsominen syö myös kohtuullisesti voimavaroja puhumattakaan sellaisesta rankasta menosta, mitä toi ennen aikojaan syntyneen kuopus, jota kaitsettiin sairaalassa päivittäin neljä kuukautta ja aina oli vain osa perheestä kasassa, rankkaa, sanoisin! Lisäksi synnytyksestä toipuminen vei pari kuukautta hätäsektiohaavan tulehtuessa, mutta sitten ihmeen kaupalla arki asettui, tai niin mä luulin, kun en osannut enkä ymmärtänyt hakea terapia/keskusteluapua ulkopuolelta ja se kaikki johti siihen, että uupumukseni myötä lapset sijoitettiin ja ovatkin tätänykyä ihanassa perheessä, mutta näkeminen ei onnistu tämän coronan vuoksi, kyllä se juu syö. Ja rankasti syökin. Ja oma terveydenhoito on jokseenkin hidasta, mutta ehkä mulla on toivoa. Voimia kaikille, niitä ei varmaan kenelläkään elämässä liikaa ole, ja toivottavasti maailma ja elämä vielä muuttuu ihan kaikkien kannalta parempaan suuntaan ❤️
Ihmisillä on tapana valittaa, mutta se ei sulje pois sitä asiaa, että toinen kokee olonsa kurjaksi. AP selvästi kokee, että hänestä ja hänen pahasta olostaan ei välitä ketään. Tämä on hyvin ikävä tilanne, mutta on odotettavissa, ettei tämä kestä kuin muutaman viikon, ehkä pari kuukautta niin asiat alkavat vähitellen palautua normaaliksi. Voit ajatella tätä vaikka sinä loma-aikana, jossa lapsillasi on harrastuksena opiskelu. Kun oikea loma tulee, jos se normaalina tulee, voit silloin laittaa lapsesi päiväkotiin tai vaikka lähettää kesäleirille hetkeksi pois silmistä.
Vähintä mitä vois tehdä niin kaikille perheille ketkä pitää nyt koululaiset/pk-ikäiset kotona pitäisi jakaa ruokaseteleitä, vaikka 20e/muksu/kk edes auttaisi..moni täällä haukkuu kun äideillä ei oo jaksamista tehdä ruokia, mutta moni joutuu nyt miettimään mistä tämän tekee..täällä ruoka-apuja saa vaan toimeentulotuen asiakas..toimerntulotuki on ruuhkautunut ja ihmuset tarvii sitä ruokarahaa nyt..meilläkin ponnahti just 4 muksua kotiin ja multa meni työ..että joo..etuuskäsittelyt on jumissa ja rahaa tulee joskus
Voi voi, etnyt viittis enää. Jos et jaksa huolehtia lapsistasi, niin luovu niistä. Anna huostaan.