Lapsiperheet laitetaan nyt koville, mutta se ei kiinnosta ketään
Onko täällä muita lapsiperheellisiä jotka miettii, että kun tämä on ohi, näkee miten vähän meistä todella välitettiin?
Yhtäkkiä meidät on määrätty hoitamaan päiväkoti-ikäiset lapset kotona, ja katsomaan että kouluikäiset lapset oppii kotona kaiken sen, mitä lukujärjestys tältä keväältä vaatii. Yhtäkkiä on taas tehtävä viisi ateriaa per päivä (kuten loma-aikana), ja se maksaa. Jotkut joutuvat vieläpä maksamaan päiväkotimaksuja, jos heidän yksityinen päiväkoti ei annakaan yhtään helpotusta.
Harrastuksista on maksettu, mutta rahalle ei saakaan yhtäkkiä vastinetta. Ja äkkiä ainoa paikka johon lasten kanssa voi mennä, on luonto. Ja luontoa yhtään väheksymättä, äkillinen muutos arjessa ON stressaavaa.
Osalla meistä on katkolla esim. fysioterapia, tai joillain ihan psykoterapia. Ja moni muu asia. Ja sitten on me, joilla ei yhtäkkiä ole yhtään ihmiskontaktia oman perheen lisäksi. Läheiset ei soita kuulumisia, muita kuin omiaan. Kukaan ei tsemppaa, kukaan ei välitä. Korkeintaan saa kuulla, että itse olet lapsesi tehnyt.
Puhumattakaan nyt lomautuksille tai työttömyyskassaan joutuvista. Kuka välittää heidän jaksamisestaan? Koko arki on ainakin minulla ollut aina yksin kannettavana, mutta nyt vasta yksinäiseltä tuntuukin. Koko ajan on puhe, että suojelkaa vanhuksia ja riskiryhmäläisiä ja tukekaa pienyrittäjiä. Kysyn vain, että millä rahalla? Millä voimilla minä menen kysymään naapurin mummolta että tarviiko hän apua, kun minua ei tässä arjessa auta kukaan?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
AP ei ilmeisestikään ymmärrä, miten paljon valtio tukee lapsiperheitä Suomessa noin maailmanmittakaavassa.
Se myös kyttää noin miljoona kertaa enemmän kuin yksikään muu maa. Huolihysteria on voimissaan.
Ja me maksamme puolet tuloistamme veroa.
Älkää jaksako valittaa, kaikki on samassa veneessä nyt!
Voi jessus miten avuttomia ihmiset on kun se oman perheen hoitaminenkin on noin saakelin rankkaa, miten helkkarissa te tulisitte toimeen jossain toisessa maassa missä ei paapota samalla tavalla kuin täällä.
Pullomössöjä ja se ikävä kyllä näkyy teidän kakaroissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän te kestäisitte sodan?
Varmaan tosi huonosti kuten kaikki ihmiset, jotkut jopa kuolee tai loukkaantuu tai traumatisoituu. Mutta miten se tähän liittyy? Mistään asiasta mikä ei oo yhtä paha kuin sota ei saa valittaa?
Sota on myös poikkeustila. Isukki saattaa olla rintamalla, ei näy muutamaan kuukauteen tai vuoteen, ei tule isukin palkka tilille. Saattaa jopa kuolla. Äityli joutuu ihan yksin huolehtimaan lapsistaan samalla kun tekee töitä kaksivuorossa ammustehtaalla. Ei ole psyko- tai fysioterapiat auki, ei koulut eikä koulun keittiöt.
"Ja sitten on me, joilla ei yhtäkkiä ole yhtään ihmiskontaktia oman perheen lisäksi."
Kehtaatkin valittaa. Monet esimerkiksi sinkut ASUVAT YKSIN. Sinulla on se perhe. Moni on senkin osan ajasta YKSIN.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on kyllä pahinta. Kyllä tässä joutuu nyt kaikki joustamaan, on lapsia tai ei. Nyt kun on totuttu liian hyvään ja kaikki ollut itsestäänselvyyttä, niin hirveää valitusta. Yritetään nyt päästä yli itsesäälissä vellomisesta ja mietitään miten hyvin meillä vielä ainakin tässä hetkessä asiat lopulta on. Mitäs jos nämä ovat viimeisiä aikoja rakkaidemme kanssa, löytyiskö sitä kautta enemmän kiitollisuutta? Tässä suojellaan lopulta meitä kaikkia, ihan sitä sinunkin perhettäsi. Oliko sodan aikana ihmisillä helppoa? Ei varmasti, mutta sisukkaasti kuitenkin yrittivät.
Ääni tälle!
Olet ilmeisesti ihan toimintakykyinen ihminen, miksi et pystyisi omaa perhettäsi hoitamaan? Auta armias jos sun panosta tarvittaisiin vielä tämän yhteiskunnan hyväksi, ei tulis mitään!
Itselläni ei ole lapsia, mutta lapsiperheille soisi kaiken tuen tässä tilanteessa.
Mutta olen myös realisti. Koska Suomi on nihilistinen yhteiskunta, niin arvatenkin konkreettinen tuki valuu niille, joille on eniten aikaa nillittää ja tihrustaa feikki-itkua.
Siis lapsettomille, työttömille, syrjäytyneille luusereille, jotka eivät ole koskaan tuottaneet mitään muuta kuin suolistokaasuja ja satunnaisia katkeria yleisönosastokirjoituksia Hesariin siitä, kuinka lapsiperheet vievät marginaalisen pienen osan heidän työttömyystuestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän te kestäisitte sodan?
Varmaan tosi huonosti kuten kaikki ihmiset, jotkut jopa kuolee tai loukkaantuu tai traumatisoituu. Mutta miten se tähän liittyy? Mistään asiasta mikä ei oo yhtä paha kuin sota ei saa valittaa?
Sota on myös poikkeustila. Isukki saattaa olla rintamalla, ei näy muutamaan kuukauteen tai vuoteen, ei tule isukin palkka tilille. Saattaa jopa kuolla. Äityli joutuu ihan yksin huolehtimaan lapsistaan samalla kun tekee töitä kaksivuorossa ammustehtaalla. Ei ole psyko- tai fysioterapiat auki, ei koulut eikä koulun keittiöt.
joo mut ei tarvinnu sota-aikana sentään auttaa lapsia koulunkäynnissä. Viis sodassa kuolevista ja haavakoista jos ei tarvii äikän kirjaa avata.
Lisääntyminen on oma valinta, kanna vastuu valinnoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten avuttomia ihmiset on kun se oman perheen hoitaminenkin on noin saakelin rankkaa, miten helkkarissa te tulisitte toimeen jossain toisessa maassa missä ei paapota samalla tavalla kuin täällä.
Pullomössöjä ja se ikävä kyllä näkyy teidän kakaroissa.
tämän se sosialidemokratia on saanut aikaan
Vierailija kirjoitti:
Tämän jälkeen aion kyllä tuoda lapseni kaikkialle: hienoihin ravintoilin, teatteriin, tapahtumiin. Kuljetaan julkisilla silloin kuin huvittaa, vallataan uimahallit ja kuntoilupaikat, hiihtoladut ja ihan kaikki.
Ollaan kaupassa koko perhe, varataan kaksi hotellihuonetta per perhe, ja lennetään Maderaille ja Kanarialle ja kaikkialle mihin lystätään. Ihan koska meilläkin on tämän jälkeen oikeus kokea ja elää kuten muillakin.
Ja vauvojen äitejä kehotan imettämään missä jaluatte ja liikkumaan missä haluatte. Tämä maa on myös meidän.
No en ihmettele, mulkuilla kun on mulkkujen vinkeet.
Minua kiinnostaa missä tilassa vanhukset ovat hoitolaitoksissa nyt kun perhe ei pääse katsomaan ja he ovat täysin hoitajien armoilla. Espanjassa näitä kuolleita ja lähes kuolleita kävi armeija pelastamassa.
Jos olisitte kaikki olleet nopeampia eristäytymään omatoimisesti, jäisi myös meidän perheen eristäytymisaika lyhyemmäksi. Nyt joudumme kärsimään muiden mukana kauan. Onko ollut pakko matkustaa tietoisena tautiriskin kasvamisesta, kun rajat eivät ole kiinni, jatkaa perheen ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja ja oleilla ruuhkaisissa paikoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän te kestäisitte sodan?
Ei tämä ole sotaan verrattavissa oleva tilanne. Mutta varmaan hyvin. Silloin olisi eri vaarat, mutta sentään sosiaalinen kanssakäyminen ei olisi kiellettyä. Ja moni voisi kokea olevansa hyödyllinen, toisin kuin nyt, jolloin pidetään pelkkänä paarialuokkana (itse olen kotiäiti vaikka se ei unelmani ollutkaan koskaan. Aina ei voi voittaa).
Pahintahan nyt tietysti on kun äitylit joutuvat koulukirjat lapsilleen avaamaan
Kyllä tässä on kaikki muutkin kovilla. En ymmärrä mitä lapsiperheet nyt haluaisivat? Siis jotain sellaista että se olisi mahdollista järjestää aika jolloin sosiaalisia kontakteja on vältettävä? Eikö nyt ole pääasia että perheenne säilyy elossa? Ja taas kerran palataan siihen että on ollut ihan jokaisen oma päätös perustaa perhe. Nyt kun pitäisi muutama kuukausi olla sen oman perheen kanssa ja ottaa vastuuta koulaistenkin kasvatuksesta niin itketään että meistä ei yhteiskunta välitä. Samalla kun yhteiskunta tekee päätöksiä ja rajoituksia joilla teidät yritetään pitää elossa.
Sinua kiinnostaa. Mitä ajattelit tehdä lapsiperheiden eteen?
Mitäs muuta AP oli vailla, kuin mahdollisuutta valittaa?
Sota-aikana riitti että piti lapset hengissä, noin suurin piirtein. Kukaan ei kytännyt vartin välein, että onko varmasti class roomissa, ulkoileeko myös välitunnit ja saako ravintoympyrän ruuat.