Korona-epidemia paljastaa mitkä kaikki asiat elämässä ovat TURHIA

Pidän omituisena ajatusta että elämän tarkoituksen muodostaa ulkopuoliset ihmiset tai tapahtumat. Ihminen itse antaa merkityksen omalle elämälleen, oli se elämä millainen vain. Eksyneet etsivät tarkoitusta ympäriltä, sitä ei voi sieltä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ulkonäköön liittyvä on turhaa. Kaikki mitä tehdään että annettaisiin itsestä jonkunlainen kuva toisille on turhaa. Oikeastaan kaikki paitsi ruoka ja vessapaperi on turhaa.

Niin hengissäpysymisen kannalta nuo on olennaisia (paitsi wc-paperin voi helposti korvata). Ulkonäöllä viestitetään omasta persoonallisuudesta toisille ihmisille ja houkutellaan esimerkiksi itselle sopivaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on sellainen harhakuva että ollakseen onnellinen pitää olla koko ajan jossain ja tehdä jotakin.

Ja joillakin on harhakuva että kaikki ihmiset on samanlaisia ja saa onnellisuutta samoista asioista. Mutta oikeesti toiset tykkää enemmän olla omissa oloissaan ja kotona ja toiset tykkää olla menossa.

Nojaa. Toki itsekin tykkään nähdä kavereita, käydä ravintoloissa ja harrastuksissa. Mutta koen, että kun elämän ydin on kunnossa, koti, perhe, ystävät, tasapaino, ei tarvitse koko ajan suorittaa arkea ja olla mennossa johonkin. Meitä on moneen junaan. Itseä aivan hengästyttää välillä kun joillain on elämä aamusta iltaan tunti tunnilta täynnä, tuntuu kuin pakenisivat jotain.

Tavallaan pakenenkin. Pakenen sitä arkea joka hyvin paljon sisältää suorittamista matkoille ja tapahtumiin. Niissä ei tarvitse suorittaa yhtään mitään. Saa vaihtelua.

Katsotaan mikä burn out iskee ennen kuin tämä korona on ohi.

Eri

Mun mielestä olis ainakin ollut ihan jees päästä hammaslääkäriin, lääkäriin ja terapiaan. Noita asioita voi siirtää mutta ei mielellään ikuisesti. Ei mielestäni turhia.

Näin on. Kun tästä päästään, aion alkaa tekemään asioita, käymään siellä, käymäään täällä. Matkustan enemmän kuin aikaisemmin. Olen iloinen, että on pystynyt matkustamaan suhteellisen paljon jo, mutta paljon on myös näkemättä.

Lopetan pelaamisen ja sohvalla makoilun. Sekä elämässä on muutakin, kun kuntoilu. Avaan mahdollisuuden myös Suomen matkailulle. TOivotaan, että kesällä täältä Helsingistä pääsee käymään vaikka Turussa :)

Vierailija kirjoitti:

Turhaa:

- Monesti viikossa kaupassa käynti bussilla. Kotiinkuljetuksella tulee iso satsi pidemmäksi aikaa!

- Nettishoppailu. Mulla on oikeesti jo kaikki mitä tarviin, kaikki muu on tekosyyn varjolla ostettua.

- Tulevasta stressaaminen. Kaikki suunnitelmat voivat heittää päivässä häränpyllyä.

Ja nämä tajusit vasta koronan myötä? Ihmiset selvästi elää hyvin eri tavoilla.

Olen huomannut olevani itse täysin turha kaikille muille paitsi miehelleni ja aikuiselle lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Kun tästä päästään, aion alkaa tekemään asioita, käymään siellä, käymäään täällä. Matkustan enemmän kuin aikaisemmin. Olen iloinen, että on pystynyt matkustamaan suhteellisen paljon jo, mutta paljon on myös näkemättä.

Lopetan pelaamisen ja sohvalla makoilun. Sekä elämässä on muutakin, kun kuntoilu. Avaan mahdollisuuden myös Suomen matkailulle. TOivotaan, että kesällä täältä Helsingistä pääsee käymään vaikka Turussa :)

Myös minä ajattelen niin, että vaikka jo viimeisten parin vuoden aikana olen ymmärtänyt elämän rajallisuuden läheisen poismenon ja parin ystävän sairastumisen takia, niin tämän jälkeen haluan entistä intohimoisemmin tehdä asioita NYT enkä siirtää niitä tulevaisuuteen. Matkustaa, käydä konserteissa, nauttia hyvistä elokuvista, käydä teatterissa, retkeillä, lähteä puolison kanssa moottoripyörällä Suomen rajojen ulkopuolelle jne. Olen ollut liian arka. Olen pelännyt, että työnantaja paheksuu kun otan palkatonta vapaata (vaikka itse parhaiten oman työtilanteeni tiedän); että ei jää säästöön tarpeeksi rahaa; että ajamme kolarin moottoripyörällä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän toki siihen että pysyy hengissä tarvita kuin ruokaa, ehkä lääkkeitä, pari vaatekertaa ja neljä seinää ja katto. Eri asia sitten jos haluaa että elämässä on jotain merkitystä ja syytä olla hengissä, iloa ja itsensä toteuttamista. Siihen tarvii sit jotain muutakin.

Jännä miten eri tavalla ajatellaan. Mulle tuo turvallinen koti ja tasainen arki nimenomaan tuo sitä merkitystä ja iloa. Kun on kokenut paljon kamalampaa, ei mikään ole niin mahtavaa, kuin turvallisuus. En kaipaa vaihtuvia maisemia, uusia tavaroita ja massaa ihmisiä ympärilleni.

Minä olen joutunut rajun rikoksen uhriksi ja turvallinen arki ja etenkin kotona olo oman perheen kanssa on parasta. Ilmeisesti tuon ”valmennuksen” vuoksi pystyn ottamaan tämän systemaattisesti ja rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Julkkikset urheilijat laulajat turhia.

Maanviljelijät, hoitajat, lääkärit, rekkamiehet, ambulanssikuskit tärkeitä.

Bikinifitness ja belfiet ovat turhia.

Minäkin haluaisin vielä matkustella enemmän. En ole kovin montaa kertaa elämässä matkustellut. Haluaisin nähdä vielä kauniita paikkoja.

Ja tykkään kauniista mekoista. Ei minulla ole hirveästi vaatteita, ei ole mitään ylimääräistä kun olen aika tarkka sen suhteen. Mutta en kaipaa huonolaatuisia vaatteita.

Tavarapaljous ahdistaa, kun sit kämppä menee helpommin kaaokseksi. Olen parin vuoden aikana tehnyt järkeviä ostospäätöksiä, en osta juurikaan ylimääräistä kun ei tarvitse tavaroita silti mahdottoman paljoa olla.

Kivat esineet ja vaatteet tuovat iloa, ei niistä halua kokonaan luopua mutta ei niitä toki hirveästi tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän toki siihen että pysyy hengissä tarvita kuin ruokaa, ehkä lääkkeitä, pari vaatekertaa ja neljä seinää ja katto. Eri asia sitten jos haluaa että elämässä on jotain merkitystä ja syytä olla hengissä, iloa ja itsensä toteuttamista. Siihen tarvii sit jotain muutakin.

Jännä miten eri tavalla ajatellaan. Mulle tuo turvallinen koti ja tasainen arki nimenomaan tuo sitä merkitystä ja iloa. Kun on kokenut paljon kamalampaa, ei mikään ole niin mahtavaa, kuin turvallisuus. En kaipaa vaihtuvia maisemia, uusia tavaroita ja massaa ihmisiä ympärilleni.

Minä olen joutunut rajun rikoksen uhriksi ja turvallinen arki ja etenkin kotona olo oman perheen kanssa on parasta. Ilmeisesti tuon ”valmennuksen” vuoksi pystyn ottamaan tämän systemaattisesti ja rauhallisesti.

Olen eri kuin nuo jolle vastasit, mutta minäkin olen kokenut elämässäni kovia (raju raiskaus, itsemurhayritys, erittäin läheisen ihmisen äkillinen kuolema) ja saan nimenomaan elämääni merkitystä siitä että jaksan ja saan yhä elää itselleni mieluista, rohkeaa ja vilkasta elämää johon kuuluu maailman näkemistä, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia joihin perehtyminen saa sydämen lepattamaan. Ihmiset ovat niin erilaisia, ettei kukaan voi ympäripyöreästi sanoa että ”sitten kun on kokenut X, niin...”

Minulle koronaepidemia on vain alleviivannut miten paljon rakastankaan elämääni, läheisiäni ja harrastuksiani. Ikävöin kaikkia ystäviäni ihan hirveästi, ja ikävöin harrastuksiani niin paljon että harkitsin jo tosissani laittavan 1500+ euroa likoon jotta saisin kotiini/pihalle asennettua tarvittavat välineet toista harrastustani varten :D

Ei tässä toki mitään hätää näinkään ole, asun sielunkumppanini kanssa ja jo valmiiksi syvä henkinen yhteytemme on vain syventynyt tämän kaiken myötä entisestään. On oikeastaan aika kivaa olla kahdestaan apokalyptisissä fiiliksissä, semmoinen jännä tunnelma ilmassa ollut ainakin ekat pari viikkoa (asumme maassa jossa kotikaranteeni on jo kolmatta viikkoa voimassa).

Toisaalta empaatikkona on myös päiviä jolloin en voi muuta kuin itkeä kun ajattelen kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat tähän odottamatta kuolleet, niitä joiden läheinen on kuollut, niitä joilla on tälläkin hetkellä rakastettu ihminen hengityskoneessa taistelemassa hengestään. Ja yksin asuvat ihmiset, jotka kokevat totaalisen eristäytymisen maailmasta erityisen rankkana. No nyt rupesin taas itkemään, voi hitto :D

Kaikki muu paitsi pyllyn pyyhkiminen vessapaperilla on turhaa.