G: Huomioiko miehesi sinua erityisesti raskausaikana?
Miten, missä ja milloin? :)
Ja jo toista tai useampaa odottavat; onko tämä huomioiminen / auttaminen / ymmärtäminen yms muuttunut ekan ja muiden raskauksisen välillä?
Kaikenlaiset kokemukset tervetulleita!
Ja tämä kysely siksi, kun itse odotan neljättä ja tuntuu, että miehelle on joka raskaudessa yhtä suurta hepreaa nämä normaalit raskauteen kuuluvat jutut.. ei vaan jaksa ymmärtää, ei.
Kommentit (26)
En lukenut ihan kaikkia vastauksia enkä ihan tiedä, mitä kysymyksellä haetaan ja miten se on mielletty, mutta kai voisin vastata, ettei mieheni huomioi mitenkään erityisesti nyt.
Itse en oikein osaa laskea huomioimiseksi sitä, että hän on mukana ultrakäynneillä ja on muutenkin ajan tasalla raskauteen liittyvistä asioista. Pidän sitä kai itsestäänselvyytenä. Neuvolakäynneille hän ei halua tulla enkä kyllä tiedä, mitä hän siellä tekisikään. Käyn mieluusti siellä yksin.
Arki kulkee ihan kuten ennenkin. Kotityöt jaetaan samalla tavalla kuin aiemminkin. Mies on tähänkin asti avannut ovia, kantanut raskaammat kantamukset jne, joten muutosta ei ole tarvittukaan. En ole myöskään osannut toistaiseksi kaivata mitään erityishellintää tms.
Omasta mielestäni minua eivät ole mitkään hirviöhormonitkaan saaneet valtaansa, joten olen samanlainen kuin ennenkin. Raskausaikana tosin on ollut huolia tuhruvuotojen ja supistelujen takia, ja niissä mies elää kyllä mukana.
Toisaalta tässä vaiheessa (rv 16+5) raskaus taitaa olla vähän epäkonkreettinen miehelle. Olisi oikein mukavaa, että mieskin voisi tuntea jo potkut vatsan läpi, jotta vauvan tulo konkretisoituisi.
Ehkä tämä arkinen asenteeni johtuu siitä, että odotan toista lasta. Enää voi käpertyä ja keskittyä itseensä samalla tavalla kuin esikoista odottaessa, jolloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä.
Mieheni ei ole (onneksi) mikään ällöromantikko, joten huomiointi on tullut arjen kautta. Kun ekan kolmanneksen pystyin vaan makaamaan ja oksentamaan, hän teki valittamatta kaikki kotityöt, välillä suunnilleen syötti ruokaa ja jaksoi vielä silitellä päätäkin. Nyt kun oloni on parempi hän tekee edelleen enemmän kotitöitä kuin osansa olisi (tosin hän on 2,5 kk kesälomalla ja itse olen töissä - hänen mielestä jo lomatilanne tekee tilanteen reiluksi näin), mistä olen kiitollinen. Mielialan vaihteluissa ym. ryppyilyissäni hän ei pysy aina perässä, mutta en kyllä pysy itsekään... Juttelee vauvalle ja jaksaa näytellä kiinnostunutta (" hieno!" ) kun näyttelen hänelle vauvanvaatteita tai puhun ompelujuttuja, vaikka ne eivät häntä oikeasti kiinnosta kovin paljoa. Neuvolaan tulee mielellään mukaan nyt kun keksittiin hänellekin sopiva porkkana: hän yrittää pudottaa painoa ja neuvolan " virallinen vaaka" on sopiva mittauspaikka. Muutoin kyllä isän rooli on neuvolassa meidän molempien mielestä aika turha (toiminta on edelleen tosi äitikeskeistä), mutta mikäs siinä kun mukana on.
Kootusti siis mieheni ei hössötä lapsesta (sekin joskus olisi kyllä kiva...), mutta käytännön tasolla huomioi kyllä hienosti. Ei todellakaan valittamista.
Ikävältä tuntuu niiden puolesta, joiden miehet eivät huomioi oikein mitenkään. Tuntuu varmasti tosi kurjalta :( Tosin mietiskelin tuossa, että jos itse olisin koko ajan ollut täysin normaalissa kunnossa, en minäkään noita huomiointeja varmaan olisi paljon saanut.
Oma mieheni sanoi, että lapsen saaminen on miehelle iloinen mutta myös hyvin luonnollinen (" sehän kuuluu elämään" ) asia ja siksi he eivät osaa sitä hehkuttaa kuten naiset.
Ja vielä loppupohdintaa... Isät yritetään saada myös raskauteen mukaan, mutta jos " pakotamme" heidät heille epätyypilliseen hössäilyyn ja muuhun naisille tyypillisempään reagointiin, tehdäänkö samalla odotuksesta vielä nais/äitikeskeisempi? Tietysti miehissäkin on herkkiä ja tunteellisia yksilöitä, mutta aika monella meistä kuuluu olevan oma " kotijörrikkä" ja minusta ainakin tuntuu pahalta yrittää pakottaa häntä tuntemaan juuri niin kuin minä eli hössöttämään vauvasta.
No, eipä juuri huomioi. Kolmatta odotan (toinen raskaus, ekat oli tuplat). Ehkä ekassa raskaudessa enemmän. Siitä on jo 8v. Silloin oli muutenkin enemmän innoissaan, vaikka ihan yhteisestä päätöksestä vielä alettiin tätä kolmatta yrittää.
Kyllä mä olen sanonut, että olisi kiva, jos vähän kyselisi mun vointia ja vaikka silittelisi masua:) Ei hän varmaan tarkoituksella ole huomioimatta, mutta ei vaan osaa ajatella. Meillä on iso remontti meneillään, joten sekin ehkä vaikuttaa asiaan. Minä olen täysin keskittynyt omaan olooni ja muuhun perheen ja esikoisten huomioimiseen, ja mies rakentamiseen, mutta näin kai se menee. Mies tosin juuri valitti, kun hän joutuu yksin tekemään kaikki raksajutut. Siitä kyllä vähän suutahdin, koska minäkin teen kuitenkin pitkää päivää töissä, enkä vaan jaksa nyt mitään ylimääräistä työtä.
Olen jo sanonut etukäteen, että hänenkin panostaan myös kotitöissä tarvitaan, kun vauva syntyy. Katsotaan sitten, miten meillä sujuu!
Nauttikaa te, keiden miehet hemmottelevat teitä! :)
Hyvää, ei niin helteistä mielellään, kesää kaikille!
Ulriina rv25+6
En saanut minkäänlaista erikoiskohtelua tai hemmottelua osakseni kun esikoista odotin. Enpä sitä kyllä hirveästi odottanutkaan, mutta esim. hieronta olisi ollut tervetullut juttu. Muistan myös ihmetelleeni kuinka vähän mies helli vauvamasua, luulin aina että isät innoissaan höpisee masuasukille. Ei nyt mitenkään täysin kylmäkään toki ollut, vaikea selittää.
Nyt odotetaan toista aivan alkumetreillä, enkä usko miehen suhtautumistaan juuri muuttavan. Kaljan kanssa lutraamista lupasi vähentää, mutta saa nyt nähdä... ja tupakoida saa entistä kauempana meikäläisestä, ottaa se haju tosi pahasti nenään. Ja kyllä tuntuu mies olevan aika pihalla näistä raskausjutuista, vaikka tosi onnelliselta vaikuttaakin.
loviisa
Meillä on välillä silittämässä masua (juuri saatiin tietää + tuloksesta) ja välillä on niinkuin ei mitään. Ja tuntuu et miehillä on jääny noi biologian tunnit vähän väliin ;) Olis tosiaan kiva jos vähän hemmottelis ja ihmettelis, ku ensimmäistä odotetaan ihan aluillaan ja vielä on ihan hämmennyksen vallassa itsekin..:)
Ninnukka (ilmeisesti rv 4+5)??
ja olisin sitä kyllä kaivannut!! Kaikilta muilta tuntui huomiota heruvan paitsi lapsen isältä... Olisin myös kaivannut halimista, suukkoja ja yleensäkin hellittelyä, mutta tuntuu, että nyt lapsen ollessa 5kk saan sitä enemmän kun silloin...
Lapsi tosin on meidän eka, joten voipi olla että mieskin oli vähän häkellyksissään miten pitäisi olla. Ja eivät kai kaikki miehet hokase sitä, oli sitten kyseessä ekä tai neljäs raskaus..! ;)
Meillä odotetaan nyt toista lasta, mutta tässä välissä oli molemmille kipeä keskenmeno. Luulen, että sekin vaikuttaa, että mies tosiaan tajuaa, ettei vauvoja noin vain tule, ja arvostaa tätä, että nyt saamme odottaa toista.
Toisaalta en niin kamalasti odotakaan huomiota, koska elämässä on niin paljon muutakin, varsinkin kun on tuo esikoinenkin, työstressit ja muut. Välillä tuntuu, ettei nuo miehet oikein voikaan muistaa ja ymmärtää aina, mitä kaikkea raskauteen liittyy, niin fyysistä kuin henkistäkin - mutta jo se, että yrittää ymmärtää ja tuo sen esiin, on minusta hienoa. Satunnaiset rakkaudentunnustukset, jotka on osoitettu myös vauvalle ja se, että mies kantaa kauppareissuilla kaikki ostokset sekä ymmärtää minun yökötykset & ruokahimot, ovat kaikki tosi hienoja juttuja.
onnellinen tiukkis
Mies odottaa innoissaan, koska vauva alkaisi potkia niin että hänkin tuntisi. Ei tuo hössää eikä passaa (enkä erityiskohtelua odotakaan), mutta vähän katsoo perään, etten kanna painavia ja että syön kunnolla. Silittelee mahaa välillä ja juttelee vauvalle. Esikoisen kohdalla mies hämmästyi, kun vauva heti syntymänsä jälkeen tunnisti isän äänen.
Olen ravannut vähän väliä ultrissa, mies on ollut mukana kerran. Aina tuntuu olevan pihalla, koska viimeksi kävinkään ja koska menen seuraavan kerran. Ei se odotus vain ole miehelle niin konkreettista.
eli meillä kolmas odotus (useita km myös) ja olen jälleen vuodelevossa. Mies hoitaa lapset ihan täysin. Aika yksin olen ja sohvalla makailen, mutta tiedän että tuo miehen yksinhuoltajuus isommista lapsista on sitä että hän huolehtiin minusta ja vauvasta- hän tekee parhaansa huolehtiakseen etten liiku ja siten edesauta enneaikaista synntystä tai myöhäistä keskenmenoa.
muuta en tarvitse.
tarpeeksi. Jaksaa ymmärtää kun pimeilen ja juosta mun puolesta ees ja taas, jos en itse jaksa. Kun saimme tietää, että ootamme pikkuista sain aivan ihanan lahjan hyvin oivalletun kaiverruksen kera.
Ei voi kyllä valittaa :))Tarttis kai vähän enemmän huomioida sitä tulevaa isääkin aina välillä :)
E ja noin 13 viikkoa
Nyt kolmannen kanssa vaan erilaista siinä suhteessa,että katson huomioimiseksi sen,että isä huolehtii työpäivien jälkeen paljon isompien lasten hoitamisesta.Lähtevät uimaan ja metsään jne. jolloin voin lepuuttaa rauhassa jalkojani..
Enää hän ei " tunge" itseään äitiysneuvolakäynneille lukuunottamatta ultria.Soittaa kyllä heti ajan loputtua.Viime raskaudella alkoi jo hermostuttaa kun hän oli suuna päänä äitiysneuvoloissa yn.
Ei siis mustis mies,mutta niin innoissaan asiasta.
Sanoi nyt itsekin,että nyt on henkisesti helpompaa kun tietää mitä on tulossa...ostelee jo sopivamman kokoisia sukkiakin :)
edelliselle vastasyntyneelle ostetut sukat menivät koossa 25.
En tiedä onko tuollakin vaikutusta kun joskus sanoin esikoisen odotusajasta,että monet asiat jäävät odotusajalta ikuisesti muistoihin..niin hyvät kuin pahat.
Meillä ehkä helpottaa tuokin kun mielialani ovat olleet aika tasaisia koko raskauden....tasaista ja sitten hurjia toimintakausia (iloisella mielellä).
Meillä odotetaan esikoista ja mies on ollut innoissaan kaikissa neuvoloissa ja lääkäreissä mukana, enkä pane pahakseni:)
Tahtoo myös hoitaa mm. imuroinnin ja lattioiden pesun ja hieroo lähes joka ilta jalkoja tai selkää..on kyllä siivonnut ja hieronut ennen raskauttakin kiitettävästi mutta nyt vielä ahkerammin:) En kuitenkaan vaan makaa kotona passattavana vaan sitten vastavuoroisesti hemmottelen miestä laittamalla aamupalaa, leipomalla ym. meillä kun tie miehen sydämeen vie todellakin vatsan kautta;)
Päivittäin myös silittelee vauvaa masun läpi:)
Saas nähdä laantuuko miehen innostus jos meille toinen joskus tulee.
Queen rv 34+1
Kyllä avopuoliso silittelee massua ja koettaa välistä kuunella melskaajan sydän-ääniä (vaikkeivat ne vielä pitkään aikaan kuulu :)
Ja on tuonut pari kertaa mehua yöllä sänkyyn, kun olen herännyt vatsan nippailuun.
Ainut missä miehellä olisi parantamisen varaa voisi olla, siivoominen, ruoan laitto ja pyykkäys. Ne kun ovat meikäläisen kontolla :)
Apua saa, jos ruinaa tarpeeksi monta kertaa, mutta tuo oma-aloitteisuus puuttuu. Liekö sitten perinnöllistä miehillä tuo? :)
Never know.
Tirppis ja masuviikari 14+2
Odotan ensimmäistäni ja mieheni on TODELLA huomaavainen, jopa ylihuomaavainen! Minä en saisi tehdä suurinpiirtein mitään, kotitöitä ei todellakaan, sängyn petaamisestakin saan moitteita. Mieheni on todella ihana ja aivan yhtä iloinen tulevasta lapsesta kuin minä.
Välillä kyllä yritän sanoa, että en ole sairas vaan raskaana ja voin vielä ihan hyvin. Mieheni on todella huolehtivainen ja aina välillä juttelee pikkuiselle ja antaa pusuja masulleni.
Mies usein sivelee vatsaa ja seksielämä on parempaa kuin ennen.....
Kotitöitä myös tekee tuo mieheke enemmän, koska olen usein väsynyt. Ihan innostunut on asiasta ainakin vielä ja jaksaa mun höpinöitä kuunnella.
Erittäin tyytyväinen olen saamaani huomioon!
- Redmary ja " kaveri" rv 17+2 -
On ne miehet kyllä hassuja...
Meillä ei sillä lailla mitään maata järisyttäviä juttuja tee, mutta tärkeitä pieniä! Tekee ruokaa mulle jos on aikaisemmin kotona kuin minä, tänäänkin sanoi, että nuo ylimääräiset perunajutut on sulle, ajattelee siis että oikeasti syön nyt enemmän kuin normaalisti. Niin kuin syönkin.
On käyttänyt myös koiran nyt joka ilta pissalenkillä mutisematta, koiran hoito oli ennen minun vastuullani 24h.
Antaa mun pötkötellä " paremmalla" soffalla, kun siihen saa jalat suoraksi. Tulee vähintään kerran päivässä halaamaan ja pussaamaan, sellainen ihaileva katse silmissä. Plus nukkumaan mennessä vetää minut kainaloon ja halaa koko yön tiukasti.
Heh, tosin välillä tuo nukkumis juttu ahdistaa, kun yrität lähteä vessaan niin mies vain tiukentaa " niskalenkkiä" ...
Mutta on tuo mies edelleen sottapytty! vaatteet jää mihin jää, pyykinpesukone on muuttunut ilmeisesi hepreankieliseksi, koska ei mukamas enää osaa käyttää sitä... Tiskit ei myöskään mene koneeseen naputtamatta, saatikka että ne tyhjentyisi sieltä kaappiin... Miehellä on vaan muutama kotihomma, mutta yrittää luistaa niistäkin heti kun tilaisuus koittaa!
Miehet!
Halaamisesta tuli vielä mieleen, et sanoin kyllä heti alussa, että mä tartten sit paljon lämpöö,siis haleja, puseja yms. Olisko pistäny korvan taa?
Odotamme kolmatta ja ensimmäisessä raskaudessa mies oli innokkaana mukana joka neuvolakäynnillä, näissä kahdessa seuraavassa ei ole tullut enää mukaan neuvolaan (no, työmatkojen vuoksi olisi vaikea järjestää), mutta ultraan kyllä. Vatsaa silittelee usein, tunnustelee liikkeitä ja on hellempi sillä saralla, myös kasvaneet rinnat herättävät kiinnostusta ;-)
Kaupasta kantaa painavat kassit mukisematta, samoin hoitaa imuroinnin jne ja isompien lasten nostelut tarvittaessa. Muuten en saa raskaana ollessani erityiskohtelua esim kotitöissä tai ruoanlaitossa, meillä mies osallistuu niihin tasapuolisesti muutenkin ja koska voin edelleen tosi hyvin, niin en tosiaan kieltäydy kotitöistä raskauteen vedoten.
Nyt kolmannen kohdalla mies suhtautuu raskausajan mielialavaihteluihin ja herkkyyteen sikäli positiivisemmin, ettei enää ihmettele mistä tuulee. Eikä enää ihmettele kaikkia minun päähänpistojani ja haluani ostaa vauvalle pieniä vaatteita, laittaa kotia vauvalle jo raskausaikana jne.
Mayella ja Onni rv 27
Itse en edes haluais miestä mukaan neuvolaan, ultrat on eri juttu ja niissä on muutaman kerran ollutkin. Sivelee kyllä masua ja tunnustelee vauvan potkuja. Ihan kivaahan sekin on.
MUTTA; minä taas arvostaisin eniten niitä arjen pikku juttuja; kävis kaupassa, imurois edes joskus, hoitas enempi isompia lapsia että saisin joskus lepäillä rauhassa jne jne.
Meillä on näistä asioista välillä todella kovia riitoja, itse kun olen aivan puhki 7v, kohta 3v ja 1v5kk:n ikäisten kanssa + siihen nämä " ihanat" raskausajan vaivat selkäkipuineen ja supistuksineen.
Mutta kun olen kotona, niin mies kai ilmanmuuta olettaa että hänelle ei kuulu muu kuin töissä käyminen.
Viimeksi eilen itkin tätä miehelleni, tuntuu että olen tällä hetkellä sekä fyysisesti että varsinkin henkisesti aivan rättiväsynyt.
Onneksi tänään äitini tulee illaksi hoitamaan lapsia ja minä pääsen miehen kans tuulettumaan. Tekee varmasti hyvää.
Mianni 23+6
Meillä esikoinen tulossa, eikä mies taida olla vielä sisäistänyt sitä, että olen fyysisestikin raskaana. Ei siivoa yhtään enempää kuin ennen (on ollut nyt kolme viikkoa lomalla eikä ole siivonnut kertaakaan vaikka itse olen töissä ja kaadun väsyneenä kotiin tullessa sänkyyn), joudun tiskaamaan - omalla tiskivuorollani - haisevia tiskejä jatkuvasti yökkien...
Seksi ei maistu koska mies pelkää satuttavansa lasta. Tosin nyt lupasi innostua vähän enemmän, koska alan itse olla tosi turhautunut tähän selibaattiin :)
Ainut muuttunut asia on se, että mies kantaa mukisematta kaikki painavammat tavarat, eikä oleta mun tekevän mitään fyysisesti raskasta kotona. Ja omaa, muutenkin vähäistä juomistaan mies on vähentänyt jonkin verran, kun sanoin, etten halua nähdä häntä humalassa kotona nyt raskausaikana.
No, ehkä asiaan saadaan parannusta, kun oikeasti vaapun ison mahani kanssa täällä kotona..
Kandi 14+3
Kandi: ekaa venataan meilläkin, mä olen viikoilla 33 ja maha on iso. mies kyselee kyllä päivittäin että miten me voidaan, mutta edelleen (varsinkin nyt kun olen kotona) kotityöt on jääny mun kontolle. teen ihan mielelläni, koska teidän saavani puhdasta aikaan...mitään muuta en sitte sinä päivänä teekkään...imurointi nimittäin melkein tappaa selän! ja onneksi mun ei tartte kantaa mitään painavaa tai kevyempääkään...
kävely rupee olemaan aika hidasta ja vaappuvaa kuin ankalla, yks päivä sain kauheet raivarit kun tultiin kaupasta, ukko käveli vierellä kummassakin kädessä painava kauppakassi ja matki mun vaappuvaa kävelyä. huusin pihalla naama punasena että " helvetti voit aivan vapaasti ottaa tän taakan kannettavakses, jos tää on susta niin vitun huvittavan näköistä" . painelin miljoonaa (siis mitä näillä voimilla enää päästään) edellä sisälle ja paiskasin oven sen nokan edestä kiinni. luulee että tämä on joku hyväkin vitsi!!!!
toinen juttu, ei tunnu miehet tajuavan miten paljon pieni ihminen tarvitsee erilaisia asioita. itse en ole hysteerikko kaman haalinnassa, mutta haluan olla varautunut vähän kaikken. yks päivä mies kommentoi siihen sävyyn että kun meillä on joka paikka täynnä jotain vauvankamaa (siis yhdessä huoneessa on pari laatikollista vaatteita ja sitteriä, ammetta, pinnis osina ym) sain taas jotku hepulit ja olin heittämässä niitä kamoja ovesta pihalle että " selvä, heitetään pois, koska vauva ei sun miestä tarvitse näitä" . kyllä mä luotan siihen että äiti tietää mitä lapsi tarvitsee...
seksi, tota, nauti siitä kun vielä kiinnostaa...mulla on paikat niin turvoksissa että vaikka kuinka käyttäs mitä liukasteita ja luikasteita ja muuta apua, sattuu silti. tosin, ei se orgasmi ole ainoa tie onneen, tällä hetkellä läheisyys ja pelkästään että toinen hellii riittää...
Ja lisäks nää hormoonit kaiketi aiheuttaa noi helposti kimpaantumiset, en mä kyllä koskaan ole ollu mikää lehmänhermo.
sanonta että miehet ovat marssista ja naiset venuksesta PITÄÄ TODELLAKIN PAIKKANSA!
Onnellista odotusta ja Aurinkoa!!!!