Lue keskustelun säännöt.
Tuttavapiirissä paljon eroja viime vuosina
24.03.2020 |
Ja kun katsoo varsinkin erolasten elämää, ja myös vanhempien, niin täytyy todeta, että vähintään 90%:ssa tapauksista KAIKKIEN osapuolten elämänlaatu on pudonnut eron myötä. Ajelehditaan laastarisuhteesta toiseen, talous romahtaa, lapset oireilevat voimakkaasti, eivätkä enää koe mitään paikkaa kodikseen jne. Miksi ihmeessä ihmiset (tuttavieni joukossa etupäässä naiset) hajottavat perheensä kun eivät enää koe rakastumisen tunnetta? Eivätkö he ymmärrä mitään elämästä?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä aloitus, mutta valitettavasti täällä av:n yh-uusperheyhteisössä tällaiset epämiellyttävät totuudet vaietaan kuoliaiksi.
Koska mies petti, käytti meidän rahat selkäni takana ja sairastui masennukseen, johon ei suostunut hakemaan apua.
Olishan se kivaa jos me kaikki saisimme elää rakastavassa tai edes terveessä liitossa, mutta monen pitää valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huono.
Meillä ei kyllä kummallakaan ole ollut laastarisuhteita tietääkseni (erosta vuosi), exällä on joku uus kumppani joka on esitelty lapsille “kaverina” ja lapset selvästi tykkää kyseisestä naisesta. Ehkä itse en tekisi noin mutta en voi exän valinnoille mitään joten näillä mennään. Minulla ei ole ollut ketään eron jälkeen, en ole edes treffeillä käynyt. Lapset oireilee eroa välillä ja se kuuluu asiaan, mutta koko ajan sopeutuvat tilanteeseen paremmin. Taloudellisesti menee ihan ok, ei me köyhyydessä eletä kuitenkaan.
Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.
Kerta on "trendi" tuttavapiirissäsi niin se vaan tarkoittaa, että ovat eläneet vuosikausia huonossa suhteessa, mutta eivät ole uskaltaneet erota. Aina tarvitaan se ensimmäinen, jonka perässä muutkin uskaltavat (ei haluta olla se ensimmäinen). Sinusta voi näyttää, että menee huonosti, mutta niin yleensä menee vuosi-pari. Miksi jäädä rakkaudettomaan liittoon, jossa puoliso enimmäkseen vain ällöttää, kuin pyrkiä saamaan tasapainoinen parisuhde? Etenkin pienet lapset aistivat helposti vanhempiensa henkisen olotilan, joten onnelliset vanhemmat erikseen on parempi kuin riitaisat yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.
Kun ne eivät ole yksityisasioita, siitähän koko juttu kiikastaakin. Surutta heitetään syyttömien lasten elämä viemäriin, kun itse ei viihdytä omien valintojen kanssa.
Olen kyllä tehnyt lasuja näistä heitteille jääneistä lapsista, en sitten tiedä mihin ovat johtaneet, tuskin mihinkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kerta on "trendi" tuttavapiirissäsi niin se vaan tarkoittaa, että ovat eläneet vuosikausia huonossa suhteessa, mutta eivät ole uskaltaneet erota. Aina tarvitaan se ensimmäinen, jonka perässä muutkin uskaltavat (ei haluta olla se ensimmäinen). Sinusta voi näyttää, että menee huonosti, mutta niin yleensä menee vuosi-pari. Miksi jäädä rakkaudettomaan liittoon, jossa puoliso enimmäkseen vain ällöttää, kuin pyrkiä saamaan tasapainoinen parisuhde? Etenkin pienet lapset aistivat helposti vanhempiensa henkisen olotilan, joten onnelliset vanhemmat erikseen on parempi kuin riitaisat yhdessä.
Eivät todellakaan aisti, ellei ole jatkuvaa, äänekästä tappelua tms. Lapsia kiinnostaa oma hyvinvointinsa, ei vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.
Kun ne eivät ole yksityisasioita, siitähän koko juttu kiikastaakin. Surutta heitetään syyttömien lasten elämä viemäriin, kun itse ei viihdytä omien valintojen kanssa.
Olen kyllä tehnyt lasuja näistä heitteille jääneistä lapsista, en sitten tiedä mihin ovat johtaneet, tuskin mihinkään.
ap
Ei tietenkään johda mihinkään 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerta on "trendi" tuttavapiirissäsi niin se vaan tarkoittaa, että ovat eläneet vuosikausia huonossa suhteessa, mutta eivät ole uskaltaneet erota. Aina tarvitaan se ensimmäinen, jonka perässä muutkin uskaltavat (ei haluta olla se ensimmäinen). Sinusta voi näyttää, että menee huonosti, mutta niin yleensä menee vuosi-pari. Miksi jäädä rakkaudettomaan liittoon, jossa puoliso enimmäkseen vain ällöttää, kuin pyrkiä saamaan tasapainoinen parisuhde? Etenkin pienet lapset aistivat helposti vanhempiensa henkisen olotilan, joten onnelliset vanhemmat erikseen on parempi kuin riitaisat yhdessä.
Eivät todellakaan aisti, ellei ole jatkuvaa, äänekästä tappelua tms. Lapsia kiinnostaa oma hyvinvointinsa, ei vanhempien.
Todellakin aistii. Itse aistin sen jo muistaakseni 7-vuotiaasta. Huomasin että muiden vanhemmat käyttäytyivät lempeästi ja leikkisästi. Omat vanhempani eivät koskaan riidelleet äänekkäästi tms. Mutta näin jo pienestä että se ei ollut rakkausliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.
Kun ne eivät ole yksityisasioita, siitähän koko juttu kiikastaakin. Surutta heitetään syyttömien lasten elämä viemäriin, kun itse ei viihdytä omien valintojen kanssa.
Olen kyllä tehnyt lasuja näistä heitteille jääneistä lapsista, en sitten tiedä mihin ovat johtaneet, tuskin mihinkään.
ap
Ei tietenkään johda mihinkään 😂
Mitä nauramista on siinä, että lastensuojelussa kärsitään niin puutteellisista resursseista, ettei kaikkia tapauksia voida hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.
Kun ne eivät ole yksityisasioita, siitähän koko juttu kiikastaakin. Surutta heitetään syyttömien lasten elämä viemäriin, kun itse ei viihdytä omien valintojen kanssa.
Olen kyllä tehnyt lasuja näistä heitteille jääneistä lapsista, en sitten tiedä mihin ovat johtaneet, tuskin mihinkään.
ap
Ei tietenkään johda mihinkään 😂
Mitä nauramista on siinä, että lastensuojelussa kärsitään niin puutteellisista resursseista, ettei kaikkia tapauksia voida hoitaa?
Se tosiaan ei ole naurun asia että kuormitat lastensuojelua omilla aivopieruillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.
Kun ne eivät ole yksityisasioita, siitähän koko juttu kiikastaakin. Surutta heitetään syyttömien lasten elämä viemäriin, kun itse ei viihdytä omien valintojen kanssa.
Olen kyllä tehnyt lasuja näistä heitteille jääneistä lapsista, en sitten tiedä mihin ovat johtaneet, tuskin mihinkään.
ap[/quote
Vaikka sun tekisi vimmatusti mieli tunkea utelias nokkasi toisten asioihin ja päsmäröidä muiden elämää omien oikkujesi mukaan, niin parisuhde ja avioliitto ovat mitä suurimmassa määrin erittäin yksityisiä asioita ja omia valintoja. Eivät sinun valintojasi. Juuri sen yksityisempää ei voi ollakaan. Joten sinä olet nyt vaan jollain tapaa vinksallaan. Keskity onaan elämääsi, eiköhän siinäkin riitä parannettavaa.
Olen itse eronnut täysin hyväksyttävistä syistä (valehtelua, vastuuntunnottomuutta, väkivaltaa). Osasin varautua kaikkeen. Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin yhdessä ollessa, omistan nyt myös mökin ja ajan laadukkaalla autolla. Lapset voivat hyvin. Haastavinta oli uuden parisuhteen löytäminen ja miehiin luottaminen. Mutta tämäkin toteutui runsas kolme vuotta eron jälkeen. Yhteen emme ole muuttamassa. Tottakai ex-puolison omat haasteet ovat vaikuttaneet eron jälkeenkin, mutta kyllä hänkin on petrannut ja löysi myös itselleen varmaan paremmin sopivamman kumppanin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerta on "trendi" tuttavapiirissäsi niin se vaan tarkoittaa, että ovat eläneet vuosikausia huonossa suhteessa, mutta eivät ole uskaltaneet erota. Aina tarvitaan se ensimmäinen, jonka perässä muutkin uskaltavat (ei haluta olla se ensimmäinen). Sinusta voi näyttää, että menee huonosti, mutta niin yleensä menee vuosi-pari. Miksi jäädä rakkaudettomaan liittoon, jossa puoliso enimmäkseen vain ällöttää, kuin pyrkiä saamaan tasapainoinen parisuhde? Etenkin pienet lapset aistivat helposti vanhempiensa henkisen olotilan, joten onnelliset vanhemmat erikseen on parempi kuin riitaisat yhdessä.
Eivät todellakaan aisti, ellei ole jatkuvaa, äänekästä tappelua tms. Lapsia kiinnostaa oma hyvinvointinsa, ei vanhempien.
Lapset ovat vanhempainuskollisia. Vaikka tulisivat hakatuksi joka päivä niin vanhemmat on aina rakkaita. Jos niitä kiinnostaisi vain oma hyvinvointi niin hankkisivat itsestään lasuja. Yleensä vasta teini-iässä alkavat tajuamaan asioiden oikean laidan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse eronnut täysin hyväksyttävistä syistä (valehtelua, vastuuntunnottomuutta, väkivaltaa). Osasin varautua kaikkeen. Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin yhdessä ollessa, omistan nyt myös mökin ja ajan laadukkaalla autolla. Lapset voivat hyvin. Haastavinta oli uuden parisuhteen löytäminen ja miehiin luottaminen. Mutta tämäkin toteutui runsas kolme vuotta eron jälkeen. Yhteen emme ole muuttamassa. Tottakai ex-puolison omat haasteet ovat vaikuttaneet eron jälkeenkin, mutta kyllä hänkin on petrannut ja löysi myös itselleen varmaan paremmin sopivamman kumppanin kuin minä.
Miksi pitää väkisin löytää uusi suhde eron jälkeen? Tätä en ymmärrä. Näitä tuttaviakin kun katsoo, niin jo pari viikkoa erosta sopivat tinder-treffejä, ramppasivat ties minkä hampuusien luona panettamassa itseään. Aivan kamalaa seurattavaa. Pahinta on ollut lähisukulaiseni ex-vaimon tapa tuoda näitä yhden yön juttuja kotiinsa jopa lapsiviikoilla!
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen itse eronnut täysin hyväksyttävistä syistä (valehtelua, vastuuntunnottomuutta, väkivaltaa). Osasin varautua kaikkeen. Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin yhdessä ollessa, omistan nyt myös mökin ja ajan laadukkaalla autolla. Lapset voivat hyvin. Haastavinta oli uuden parisuhteen löytäminen ja miehiin luottaminen. Mutta tämäkin toteutui runsas kolme vuotta eron jälkeen. Yhteen emme ole muuttamassa. Tottakai ex-puolison omat haasteet ovat vaikuttaneet eron jälkeenkin, mutta kyllä hänkin on petrannut ja löysi myös itselleen varmaan paremmin sopivamman kumppanin kuin minä.
Tuota et voi oikeasti tietää. Kukaan ulkopuolinen ei voi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse eronnut täysin hyväksyttävistä syistä (valehtelua, vastuuntunnottomuutta, väkivaltaa). Osasin varautua kaikkeen. Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin yhdessä ollessa, omistan nyt myös mökin ja ajan laadukkaalla autolla. Lapset voivat hyvin. Haastavinta oli uuden parisuhteen löytäminen ja miehiin luottaminen. Mutta tämäkin toteutui runsas kolme vuotta eron jälkeen. Yhteen emme ole muuttamassa. Tottakai ex-puolison omat haasteet ovat vaikuttaneet eron jälkeenkin, mutta kyllä hänkin on petrannut ja löysi myös itselleen varmaan paremmin sopivamman kumppanin kuin minä.
Tuota et voi oikeasti tietää. Kukaan ulkopuolinen ei voi
Näin on. Lapset yleensä esittävät viimeiseen asti vanhemmilleen, että kaikki on hyvin, vaikkei olisikaan.
Tilastollisesti on myös selvää, että eroperheiden lapsilla on keskimäärin paljon enemmän ongelmia kuin ydinperheiden lapsilla.
En ole itse eronnut, niin että talouteni olisi mennyt kokonaan uusiksi, koska en ole eläessäni elänyt parisuhteessa ns. samankaton alla. Miinulla ei ole myöskään ainoatakaan lasta. Ja luultavasti olen onnekkaampi kuin mitä itse aina muistan ja tajuan koska olen hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä kaikkien ex-kumppaneitteni kanssa. Ei heitä toki montaa ole. - Mutta tiedän, ettei kaikilla voi, tai saata olla näin. Valitettavasti.
Silti toisinaan ihmettelen kun saan itseni kiinni tunteesta, jossa kuvittelen ja vahvasti luulen tietäväni muita paremmin: Kenellä on oikeus ja kenellä on vähemmän oikeuttta erota. Onneksi silloin kun, näin luulen ja uskon, niin olen onneksieni herännyt ennen kuin olen omatoimisesti alkanut viisastelemaan ja neuvomaan muita silloin kun ovat olleet eronsa kynnyksellä tai "jo" eronsa tehneet.
Mutta pahaa on tehny sen kerran tai ne kerrat kun yksi eriyinen ei ole osannu ai kyennyt eroamaan vaikka muutama - voi olla useampikin kerta mutta minä tiedän vain muutamasta, jolloin on ollut "paikattavana" tai hetkellisesti turvassa fyysieltä ja henkiselä väkivallala olisi luullut opettavan ja saanut toisen hyvästelemään pahoinpitelevän kumppaninsa vaan kun ei - niin ei.
Kun enhän minä lapsettomana ja vuosia sinkkuna ja lapsettomana miehenä saata oikeasti ymmärtää kun rakkaus on kuulemma niin syvää ja mahtavaa parhaimmillaan ollut heidän välillään.
Ja toden totta oikeassa hän on. En minä ymmärrä. - Enkä tiedä mitä sanoa hänen kumppanilleen, joka taas luultavasti tulee vastaan, niin että en usko, eä hänesä ensimmäisenä tulisi mieleen saanan ny sanoa vain että täsyikusipää. Sellaiseksi hänelä on ihan liian komeat kulissit ja hyvät näytelijän lahjat.
Sitäkin vain ihmettelen, että mistä kaikki saa aina alkunsa. Mikä saa lyömään ja potkimaan ja karkeasti satuttamaan toista? - Niin ja mikä saa luulemaan ja uskomaan, etteivät lapset muka huomaisi ja tuntisi mitään, vaikka eivät olsikaan -näin toivon- koskaan heitä, joita koht väkivalta ja julmuus ensi-sijassa kohdistuu.
Nii i, mielestäni ihmiset eroavat liian helposti. Elämä kun ei aina ole niin mieluisaa vaan totista puurtamista jotta asiat saadaan toimimaan. Monet nykyvanhemmat ovat vastuuntunnottomia, ajatellaan vain itseään. Kun sinulla on perhe niin sinun pitää laittaa lapset ja puolisokin toisinaan edelle vaikka tulisi lunta tupaan niin se on sinun tehtäväsi toisinaan. Ja sama toisinpäin. Perhe pitää yhtä vaikka mikä olisi, siksi sitä sanotaan perheeksi. Menkää ihmiset itseenne.