Tuttavapiirissä paljon eroja viime vuosina

Ei se väkivaltaisuuskaan aina tarkoita että ero on paras ratkaisu. Työkaverillani on kaksi lasta väkivaltaisen miehen kanssa. Kerran sitten kollega silmä mustana meni lasten kanssa turvakotiin, ja ilmoitti että ero tulee seuraavasta lyönnistä. Mies otti yhteyttä lyömättömään linjaan, meni terapiaan, ja pari vuotta myöhemmin menivät naimisiin. Tästä on nyt yli kymmenen vuotta, ja ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Kaikki voittivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut täysin hyväksyttävistä syistä (valehtelua, vastuuntunnottomuutta, väkivaltaa). Osasin varautua kaikkeen. Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin yhdessä ollessa, omistan nyt myös mökin ja ajan laadukkaalla autolla. Lapset voivat hyvin. Haastavinta oli uuden parisuhteen löytäminen ja miehiin luottaminen. Mutta tämäkin toteutui runsas kolme vuotta eron jälkeen. Yhteen emme ole muuttamassa. Tottakai ex-puolison omat haasteet ovat vaikuttaneet eron jälkeenkin, mutta kyllä hänkin on petrannut ja löysi myös itselleen varmaan paremmin sopivamman kumppanin kuin minä.

Tuota et voi oikeasti tietää. Kukaan ulkopuolinen ei voi

Näin on. Lapset yleensä esittävät viimeiseen asti vanhemmilleen, että kaikki on hyvin, vaikkei olisikaan.

Niinpä. Myös kauhean parisuhteen pilaamassa kulissiydinperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti on myös selvää, että eroperheiden lapsilla on keskimäärin paljon enemmän ongelmia kuin ydinperheiden lapsilla. 

Tietenkin, koska on itsestäänselvää, että eroon päätyvät kaikkein ongelmallisimmat parisuhteet. Ero on yleensä se ratkaisu niihin alkusyihin jotka lastenkin ongelmat ovat aiheuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti on myös selvää, että eroperheiden lapsilla on keskimäärin paljon enemmän ongelmia kuin ydinperheiden lapsilla. 

Tietenkin, koska on itsestäänselvää, että eroon päätyvät kaikkein ongelmallisimmat parisuhteet. Ero on yleensä se ratkaisu niihin alkusyihin jotka lastenkin ongelmat ovat aiheuttaneet.

Tämä on taas tätä eronneiden itsepetosta. Oikeasti todella monien erolasten ongelmat alkavat nimenomaan siitä erosta ja sen huonosta jälkihoidosta.

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti on myös selvää, että eroperheiden lapsilla on keskimäärin paljon enemmän ongelmia kuin ydinperheiden lapsilla. 

Tietenkin, koska on itsestäänselvää, että eroon päätyvät kaikkein ongelmallisimmat parisuhteet. Ero on yleensä se ratkaisu niihin alkusyihin jotka lastenkin ongelmat ovat aiheuttaneet.

Tämä on taas tätä eronneiden itsepetosta. Oikeasti todella monien erolasten ongelmat alkavat nimenomaan siitä erosta ja sen huonosta jälkihoidosta.

Kerro nyt samantien minkä porukan itsepetosta tuo sitten on? Lässyttää on helppo kun asia ei ole omakohtainen tuska huonojen vaihtoehtojen valitsemisen välillä. Mutta tyhjää lässytystä se silti on ilman mitään faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Hänhän sanoi, että hänen OMA elämänlaatunsa parani. Lapsista viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Hänhän sanoi, että hänen OMA elämänlaatunsa parani. Lapsista viis.

Elämänlaatu ei ole nollasummapeli vaan synergiaa. Yhden perheenjäsenen elämänlaatu heijastuu suoraan muihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Voivat puhua, voivat mainita isänsä. Sanallakaan en ole sanonut etten halua olla tekemisissä heidän isänsä kanssa. Sanallakaan en ole kieltänyt pitämästä yhteyttä, ja isä voi tulla tänne vapaasti tapaamaan lapsiaan. Olen kysynyt usein ovatko lomilla menossa isänsä luo tai onko isä tulossa.

Tietävät miksi erosimme, kun heti eron jälkeen kysyin. Isä on jäänyt melko etäiseksi, mutta se on hänen oma vikansa ja ilmeisesti tahtonsa. Näin oli jo avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.

Kun ne eivät ole yksityisasioita, siitähän koko juttu kiikastaakin. Surutta heitetään syyttömien lasten elämä viemäriin, kun itse ei viihdytä omien valintojen kanssa. 

Olen kyllä tehnyt lasuja näistä heitteille jääneistä lapsista, en sitten tiedä mihin ovat johtaneet, tuskin mihinkään. 

ap

Ei tietenkään johda mihinkään 😂

Mitä nauramista on siinä, että lastensuojelussa kärsitään niin puutteellisista resursseista, ettei kaikkia tapauksia voida hoitaa? 

Se tosiaan ei ole naurun asia että kuormitat lastensuojelua omilla aivopieruillasi.

Miten sinä voit tietää että on turhaa?? Kyse voi oikeasti olla vakavastakin lapsen laiminlyönnistä. Kehtaatkin nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Hänhän sanoi, että hänen OMA elämänlaatunsa parani. Lapsista viis.

Elämänlaatu ei ole nollasummapeli vaan synergiaa. Yhden perheenjäsenen elämänlaatu heijastuu suoraan muihinkin.

Usein se menee kyllä myös päinvastoin. Lapsilta on helppo pitää piilossa vanhempien parisuhteen ongelmat. Erossa vanhempien elämänlaatu voi kohentua, mutta lasten romahtaa. Yleensä se tuntuukin menevän näin. 

Kun lapselle (=naiselle) annetaan valtaa, niin näin käy. Nainen on nopeasti kyllästyvää sorttia  (ADHD) ja ei aina ymmärrä omaa ja muiden parasta. Toki väkivalta, pettäminen tai alkoholin väärinkäyttö perheet on sitten erikseen ja ihan aiheesta laitettu ero anomusta pöytään. Ei ruoho ole aidan takana sen vihreämpää pitää hyvin usein paikkaansa.

mies52v

Se, kuinka paljon ero vaikuttaa lapseen, riippuu täysin vanhemmista ja miten he eron handlaavat. Jos lapset asiasta niin kovin traumatisoituu niin silloin eroa ei suurella todennäköisyydellä ole hoidettu kunnolla ja oikein. Turhan usein lapsia käytetään lyömävälineenä, pyritään haukkumaan toista vanhempaa yms.

Omissa tutuissani ei ole ketään liian helposti eronnutta. En usko, että kukaan on avautunut Ap:lle oman suhteensa ongelmista, joten voi tulla käsitys heppoisista syistä. Riittää kun lukee Vauva-palstaa, niin tajuaa millaista p*skaa ihmiset suhteissaan joutuvat sietämään. Ei se ole lapsillekaan helppoa, jos ei erokaan. Aina ei ole tarjolla sitä hyvää ja pelkkää onnea tuottavaa ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Hänhän sanoi, että hänen OMA elämänlaatunsa parani. Lapsista viis.

Elämänlaatu ei ole nollasummapeli vaan synergiaa. Yhden perheenjäsenen elämänlaatu heijastuu suoraan muihinkin.

Usein se menee kyllä myös päinvastoin. Lapsilta on helppo pitää piilossa vanhempien parisuhteen ongelmat. Erossa vanhempien elämänlaatu voi kohentua, mutta lasten romahtaa. Yleensä se tuntuukin menevän näin. 

Ei todellakaan pidä paikkansa. Kyllä lapset näkevät, että parisuhde voi huonosti, ei sellaisia kulisseja olekaan. Ja lapset tietävät ja kärsivät, mutta tuo sitä harvoin suoraan ilmi. Voi tulla ilmi juuri esim. käyttäytymishäiriöinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut täysin hyväksyttävistä syistä (valehtelua, vastuuntunnottomuutta, väkivaltaa). Osasin varautua kaikkeen. Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin yhdessä ollessa, omistan nyt myös mökin ja ajan laadukkaalla autolla. Lapset voivat hyvin. Haastavinta oli uuden parisuhteen löytäminen ja miehiin luottaminen. Mutta tämäkin toteutui runsas kolme vuotta eron jälkeen. Yhteen emme ole muuttamassa. Tottakai ex-puolison omat haasteet ovat vaikuttaneet eron jälkeenkin, mutta kyllä hänkin on petrannut ja löysi myös itselleen varmaan paremmin sopivamman kumppanin kuin minä.

Tuota et voi oikeasti tietää. Kukaan ulkopuolinen ei voi

Niin, äitinähän olen ulkopuolinen arvioimaan tätä. Lapset eivät voineet hyvin perheessä, jossa isä oli lopulta väkivaltainen äitiä kohtaan. Tarkoitin, että lapset voivat nyt paremmin kuin, jos olisimme edelleen parisuhteessa. Mutta joka haluaa, saa puolestani jäädä väkivaltaiseen suhteeseen ja uskotella, että ydinperhe on lapsille parempi kuin ero pakottavista syistä. Tai sitten voi avata silmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Hänhän sanoi, että hänen OMA elämänlaatunsa parani. Lapsista viis.

Elämänlaatu ei ole nollasummapeli vaan synergiaa. Yhden perheenjäsenen elämänlaatu heijastuu suoraan muihinkin.

Usein se menee kyllä myös päinvastoin. Lapsilta on helppo pitää piilossa vanhempien parisuhteen ongelmat. Erossa vanhempien elämänlaatu voi kohentua, mutta lasten romahtaa. Yleensä se tuntuukin menevän näin. 

Ei todellakaan pidä paikkansa. Kyllä lapset näkevät, että parisuhde voi huonosti, ei sellaisia kulisseja olekaan. Ja lapset tietävät ja kärsivät, mutta tuo sitä harvoin suoraan ilmi. Voi tulla ilmi juuri esim. käyttäytymishäiriöinä.

Jos ne ongelmat on esim. sitä että mies torjuu vaimon intiimit lähestymisyritykset, niin aika helkutin sairas perhe pitää olla jos lapset sen huomaavat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se väkivaltaisuuskaan aina tarkoita että ero on paras ratkaisu. Työkaverillani on kaksi lasta väkivaltaisen miehen kanssa. Kerran sitten kollega silmä mustana meni lasten kanssa turvakotiin, ja ilmoitti että ero tulee seuraavasta lyönnistä. Mies otti yhteyttä lyömättömään linjaan, meni terapiaan, ja pari vuotta myöhemmin menivät naimisiin. Tästä on nyt yli kymmenen vuotta, ja ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Kaikki voittivat. 

Minun exä ja lasteni isä kävi myös juttelemassa väkivallan alettua, mutta väkivalta jatkui kotona. Erosin puoli vuotta fyysisen väkivallan alettua.

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti on myös selvää, että eroperheiden lapsilla on keskimäärin paljon enemmän ongelmia kuin ydinperheiden lapsilla. 

Kyllä, myös siitä syystä, että monesti eroperheessä on ollut isoja ongelmia pitkän aikaa ennen eroa.