Tuttavapiirissä paljon eroja viime vuosina

Se ero voi tulla kelle tahansa vaikka kuinka on itse valmis tekemään kaikkensa ja yrittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Hänhän sanoi, että hänen OMA elämänlaatunsa parani. Lapsista viis.

Elämänlaatu ei ole nollasummapeli vaan synergiaa. Yhden perheenjäsenen elämänlaatu heijastuu suoraan muihinkin.

Usein se menee kyllä myös päinvastoin. Lapsilta on helppo pitää piilossa vanhempien parisuhteen ongelmat. Erossa vanhempien elämänlaatu voi kohentua, mutta lasten romahtaa. Yleensä se tuntuukin menevän näin. 

Ei todellakaan pidä paikkansa. Kyllä lapset näkevät, että parisuhde voi huonosti, ei sellaisia kulisseja olekaan. Ja lapset tietävät ja kärsivät, mutta tuo sitä harvoin suoraan ilmi. Voi tulla ilmi juuri esim. käyttäytymishäiriöinä.

Jos ne ongelmat on esim. sitä että mies torjuu vaimon intiimit lähestymisyritykset, niin aika helkutin sairas perhe pitää olla jos lapset sen huomaavat. 

Ei ollut kyse mistään intiimistä elämästä vaan ihan arkipäivän suukoista ja haleista, joita lapset on nähneet pieninä, mutta jotka loppui kuin ex niin päätti.

Lapset kyllä tiesi, että isä nukkui sohvalla ja se oli isän oma tahto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämänlaatuni parani hurjasti eron jälkeen. Yli 20 vuoden liitto oli loppuvuosina niin ahdistavaa. Mies käyttäytyi tympeästi. Fyysistä väkivaltaa tai riitoja ei ollut. Fyysisesti ex torjui tosin kaikki lähestymiseni. Henkiseen puoleen vaikutti samoin kuin puhumattomuus ja kieltäytyminen kaikesta yhteisestä tekemisestä. Ehkä joku sanoo, että helposti erottiin. Itse ainakin koen elämäni muuttuneen kaikin puolin paremmaksi. Myös taloudellinen puoli sujuu. Elän itse niukasti. Panostan lapsiin.

Lasten kanssa ei ole juuri puhuttu erosta. En edes tiedä miten paljon ovat yhteyksissä isäänsä. Teini-ikäisiä ovat. Tosi harvoin näkevät ja se on sekä lasten että exän asia. En puutu. Exää en mitenkään omaan elämääni halua. Emme ole tekemisissä.

Ja luulet ettei se kuormita lapsianne kun he eivät voi sinun läsnäollessa edes mainita isäänsä? Eivätkä ole voineet muuten kuin keskenään puhua erostanne. Tämä jos mikä on itsepetosta. Säälin lapsianne.

Hänhän sanoi, että hänen OMA elämänlaatunsa parani. Lapsista viis.

Elämänlaatu ei ole nollasummapeli vaan synergiaa. Yhden perheenjäsenen elämänlaatu heijastuu suoraan muihinkin.

Kyllä, lasten elämänlaadun pitäisi vaikuttaa vanhempien päätöksiin. Harvemmin näin kuitenkaan tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja näin tämänkin päivän erovastainen moraalisaarna on jylähdetty. Raskasta se toisten yksityisasioista huolehtiminen, herttileijaa.

Kun ne eivät ole yksityisasioita, siitähän koko juttu kiikastaakin. Surutta heitetään syyttömien lasten elämä viemäriin, kun itse ei viihdytä omien valintojen kanssa. 

Olen kyllä tehnyt lasuja näistä heitteille jääneistä lapsista, en sitten tiedä mihin ovat johtaneet, tuskin mihinkään. 

ap

Ei tietenkään johda mihinkään 😂

Mitä nauramista on siinä, että lastensuojelussa kärsitään niin puutteellisista resursseista, ettei kaikkia tapauksia voida hoitaa? 

Kerrohan minulle joku, joka ei kärsi puutteellisista resursseista, ja miten se muka ratkaistaan. Tässä on kuule Nobel-palkinto pelissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut täysin hyväksyttävistä syistä (valehtelua, vastuuntunnottomuutta, väkivaltaa). Osasin varautua kaikkeen. Taloudellinen tilanteeni on parempi kuin yhdessä ollessa, omistan nyt myös mökin ja ajan laadukkaalla autolla. Lapset voivat hyvin. Haastavinta oli uuden parisuhteen löytäminen ja miehiin luottaminen. Mutta tämäkin toteutui runsas kolme vuotta eron jälkeen. Yhteen emme ole muuttamassa. Tottakai ex-puolison omat haasteet ovat vaikuttaneet eron jälkeenkin, mutta kyllä hänkin on petrannut ja löysi myös itselleen varmaan paremmin sopivamman kumppanin kuin minä.

Tuota et voi oikeasti tietää. Kukaan ulkopuolinen ei voi

Niin, äitinähän olen ulkopuolinen arvioimaan tätä. Lapset eivät voineet hyvin perheessä, jossa isä oli lopulta väkivaltainen äitiä kohtaan. Tarkoitin, että lapset voivat nyt paremmin kuin, jos olisimme edelleen parisuhteessa. Mutta joka haluaa, saa puolestani jäädä väkivaltaiseen suhteeseen ja uskotella, että ydinperhe on lapsille parempi kuin ero pakottavista syistä. Tai sitten voi avata silmät.

Ja lisään vielä, että tyttärellämme on ongelma, johon on tarvinnut terapiaa, mutta tuo ongelma oli olemassa jo ennen eroa. Isän on ollut vaikeaa hyväksyä tämä ongelma, koska hänellä ollut lapsena sama vaikeus. Eron jälkeen jouduin turvautumaan jopa lastensuojeluun, että lapsi sai lääkityksen. Olisipa ollut hyvä jatkaa tällaisen miehen kanssa perheen pyörittämistä. En olisi voinut tarjota lapselleni edes apua, niin voimakasta valtaa ex käytti omien ongelmiensa vuoksi. Pelkään, että vallankäyttö jatkuu uudessakin suhteessaan. Tämä ei tosin minklle kuulu.

Eksäni on sellainen mies, joka pimahtaa täysin maitolasin kaaduttua pöydälle. Ei fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kyllä ja pitkiä mykkäkouluja. Hänen seurassaan pitää olla varuillaan koko ajan. Hän osaa olla myös kiva ja kiltti -  etenkin aina vieraiden läsnäollessa. Lapsille käytös tekee sen, että he eivät koskaan puhu omista asioistaan hänen kuullen, ovat aina samaa mieltä, jos jotakin menee rikki, he piilottavat sen, ovat hiljaisia ja mukautuvia jne. Ulospäin siis hyvinkasvatetun oloisia. Eron jälkeen heillä on ollut toinen koti sellainen, jossa on turvallista olla oma itsensä ja näyttää tunteensa, myös kiukutella ja olla vihainen, pitää ääntä ja pyytää asioita myös itselleen. Ulospäin se tietysti näyttää siltä, että lapset ovat alkaneet oireilemaan eron jälkeen. Pitkän ajan kuluessa kuitenkin näin on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Eksäni on sellainen mies, joka pimahtaa täysin maitolasin kaaduttua pöydälle. Ei fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kyllä ja pitkiä mykkäkouluja. Hänen seurassaan pitää olla varuillaan koko ajan. Hän osaa olla myös kiva ja kiltti -  etenkin aina vieraiden läsnäollessa. Lapsille käytös tekee sen, että he eivät koskaan puhu omista asioistaan hänen kuullen, ovat aina samaa mieltä, jos jotakin menee rikki, he piilottavat sen, ovat hiljaisia ja mukautuvia jne. Ulospäin siis hyvinkasvatetun oloisia. Eron jälkeen heillä on ollut toinen koti sellainen, jossa on turvallista olla oma itsensä ja näyttää tunteensa, myös kiukutella ja olla vihainen, pitää ääntä ja pyytää asioita myös itselleen. Ulospäin se tietysti näyttää siltä, että lapset ovat alkaneet oireilemaan eron jälkeen. Pitkän ajan kuluessa kuitenkin näin on parempi.

Ja silti pullautit kakaroita tällaiselle kultakimpaleelle? Naisilta pitäisi poistaa oikeus tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Muuhun lopputulokseen ei voi tulla kun näitä juttuja lukee.