Yksinasuva, työtön ja korona

Nythän sitä olisikin oikein  kiva istua ja olla konmaritetussa vitivalkoisessa ,minimalistisessa huoneessa, jossa ei ole mitää 'turhaa'. 

Kirjastot ovat kiinni, omat kirjahyllyn kirjat olen lukenut. Olen ostanut muutamia kirjoja alesta. Nyt katson sarjoja YLE Areenasta, jotka muuten jääneet katsomatta. Aion myös Netflixistä katsoa kolmannen kauden Crownin. Ostin sanaristokkoja ja aloita ikkunoiden pesun ensi viikolla.

Mulla kävi niin että, tää korona oli eräänlainen tekosyy pistää välit poikki yhteen tyyppiin - ja hän myös minuun. Pahoin pelkään, että meidän yhteys tulee olemaan katki vähintään pääsiäisen loppuun, ellei lopullisesti.  

Olen perheetön eikä kavereita ole juuri ollenkaan. ystävät/sukulaiset ei haluu lähtee edes kävelylle  metsään missä pidettäisi etäisyyttä.  Vaan ihan pari tyyppiä ovat ilmoittaneet että kävis, ja nääkin jouduin arkistosta kaivamaan. Esim yksi etäinen tuttava joka oli jo muuttamassa ulkomaille ja nyt tän hässäkän takia jäi vähäksi aikaa jumiin tänne. Joten se siitä yhdessä tästä selvitään, oharit ja pakit on tullu ovista ja ikkunoista.  Yksin tässä ollaan, ja myötätuntoa kaikille muille perheettömille!

Etätöissä olen, asiantuntijana julkishallinnossa. Muitakin päätöksiä yhteiskunnassa tehdään paitsi säädetään poikkeuslakeja, että ei työt lopu koska yleishallinto pyörii vaikka firmat ajetaan alas. Mutta pahoin pelkään että ei ketään rekrytoida just tähän hätään muuta kun hoitoallalle. Ja siinne taas ei työttömät pääse ilman koulutusta. Kyllä on joustamaton yhteiskunta.  

Mielialalääkitys oli jo ennestään, nyt lähinnä unettomuus vaivannut. Yksin oon ollu jo kauan joten tällaisia päiviä on ollu mun elämässäni jo tuhansia. Että on vaan töissä eikä tapaa ketään, puhu puhelimessa tms.  Äiti on ainoa.  Jonkin verran näkee epätoivoisuutta ihmisissä. Itselleni paljon myös positiivista, mitä pitää joka pv itselleen hokea.  Työajan kyttäily loppunut.  Ei tarvii istua 8 h tuolilla yhden rasittavan tyypin kaa samassa huoneessa, tuli ummetus joka nyt poissa. Yksi harrastusporukka on edelleen kokoontunut. Siinä ei ole varsinaisesti kavereita, mutta näkeepähän joskus ihmisiä edes. Kaikki muut harrastusryhmät siirtyneet nettiin tsemppiviesteineen. Ei innosta.  Työt eivät uhkaa loppua, rahaa säästyy. 

Toivon, että joskus pääsis tästä eroon niin vahvempana. Kehitän itseäni mm meditoimalla. Se on haastavaa, mutta palkitsevaa. Esim tuo ystävä, joka lienee nyt entinen ystävä oli aika sekavassa mielentilasssa ja heikossa yleiskunnossa, mutta ei halua minun tukevan.

Kannattaa pitää hengitysapparaattia ja lihaksia kunnossa. Se on tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

En halua koronan takia nyt mihinkään töihin jossa joutuisi ihmisten kanssa kontaktiin. Voisin tehdä etätöitä, mutta haastava saada sellainen etätyöhomma tähän korona-aikaan (olen korkeasti koulutettu asiantuntija, sen puolesta voisi onnistuakin, mutta harva haluaa uuden työntekijän heti kokoaikaisesti etätöihin). Jos sulla vinkki, missä haetaan nyt etätyöntekijöitä, niin kerro ihmeessä!

Kaikki nuo lukemiset, metsässäkävelyt ym. tehty. Silti aika tulee tosi pitkäksi. Olisi kiva tavata ihan livenä ihmisiä, mutta kuten sanottu, en uskalla eikä sitä nyt suositellakaan. Nyt täytyy vaan yksikseen olla ja keksiä sitä tekemistä koko ajan, jotta aika kuluisi. Ja soitella ihmisille, jotta edes saisi joskus puhua. Yksinäistä on ilman toista aikuista.

ap

Soita ulkoillessa samalla kaverille niin saat juttuseuraa lenkin ajaksi.

Tee skypetreffit jonkin kanssa kun katsotte samaa ohjelmaa, niin voitte kommentoida sitä livenä.

Meitä yksin olevia, työssä käymättömiä ja yksinäisiä on tosi paljon ja tällaisena aikana se korostuu. Nyt vaan kaikki nettipalstat käyttöön, että saa edes tällaista juttuseuraa muilta. Ja jos on perheenjäseniä joille edes soitella, sitä kannattaa harrastaa.

Rytmistä kannattaa pitää kiinni, käydä ulkoilemassa ja tietty kaikki Netflixit sun muut avuksi. Auttavat puhelimet myös jos ihan menee pahaksi.

Armahdetaan itseämme, hyväksytään se että nyt on tällainen poikkeustilanne ja että tämä kuormittaa mieltä. Tämä ei kuitenkaan kestä loputtomiin, yritetään tsempata toinen toisiamme.

nosto