Onko kukaan hankkinut lasta vaikka ei niin haluaisikaan
Itseä lähinnä ahdistaa ajatus vastuusta ja loputtomista rutiineista ja siitä että minnekään ei enää ilman lasta pääse. Onko kellään muulla ollut tällaisia tunteita ja silti tehnyt lapsen?
Kommentit (11)
En nyt erityisesti kannusta sinua lasta hankkimaan, mutta kyllä ihminen muuttuu, kun lapsen saa. Ne rutiinit helpottavat elämää, omaakin elämää, huomattavasti, ja niiden puitteissa on sitten mahdollista saada sitä omaakin aikaa. Sitä vähää omaa aikaa osaa sitten arvostaa huomattavasti enemmän, kun sitä ei enää samalla tavalla ole. Ja jos nyt et yksin olisi lasta hankkimassa, niin tuskinpa on niin, että ilman lasta ei mihinkään pääsisi.
Kaikkihan haluaa pallon jalkaan loppuiäkseen?
Miten pärjäätte? Meillä mies haluaisi lapsen...
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan haluaa pallon jalkaan loppuiäkseen?
Kenen jalassa sinä olet pallona?
Kun hankkii lapsen on oltava epäitsekäs ja vastaanottavainen kaikelle mitä siitä voi tulla. Silti vaikka siihen tulee paljon huolia ja murheita niin myös paljon rakkautta ja iloakin. Kaikesta selviää kyllä. Tärkein asia on rakkaus ja että sitä riittää kaikille.
Pelkään että katuisin. Lapsi jäisi isälleen mahdollisessa erossa.
Siis onko kaikki tehneet lapsen halusta? Kukaan ei vasten tahtoaan? Esim vahinkolapsi?
Vierailija kirjoitti:
Siis onko kaikki tehneet lapsen halusta? Kukaan ei vasten tahtoaan? Esim vahinkolapsi?
Ei ole olemassa todellisia vahinkolapsia, suomessa on oikeus tehdä abortti jos ei halua lasta tai pysty siitä huolehtimaan. Päätös pitää lapsi on sama kuin lapsen haluaminen.
Joo, mies halusi ja silloin oli tapana. Olihan se melkoista, mutta hoidin homman hyvin, kun siihen tuli lähdettyä. Nyt nuori aikuinen on valtavan rakas. Nykyisillä tiedoilla en olisi suostunut, mutta aikanaan ei tiennyt, että huoli jäisi pysyväksi.
No onko kukaan ajatellut että tehdään nyt se lapsi kun ei aborttiakaan halua tehdä? Onko kaduttanut?
Joo. Vaimo halusi.