"Lapsella voi olla yksi tai kaksi leikkikaveria, jotka pysyvät samoina koko poikkeusolosuhteiden ajan. Sama pätee myös nuoriin".

Valitettavasti näin, olin itsekin yksinäinen lapsi eli sääliksi käy. Mutta mieluummin elossa ensi vuonna tähän aikaan, että se lapsuus voi jatkuakin.

Niinpä. Lapseni ei muutenkaan ole suosittu, mutta sai sentään aiemmin olla mukana porukoissa ja välillä saatiin kavereita kyläänkin. Nyt kukaan ei enää suostu tapaamaan lastani, koska vanhemmat kieltää koska korona. Lapseni on ekaluokkalainen ja harkitsen vakavasti, laittaisinko sen sittenkin takaisin kouluun, koska tällainen eristys on tosi raskasta ja voi vaikuttaa lapsen kehitykseen haitallisesti.

Mekin asutaan vähän erillään muista. Leikkikaverit valitaan niistä jotka asuu vieressä.

Surullista lapseni kannalta. Leikkii yksin pihalla, ties kuinka pitkään näin.

Tällä menolla ei kestä enää kauaa ennen kuin lasten ja nuorten mielenterveysongelmat räjähtää käsiin.

Miten tähän voisi vaikuttaa? Tyyliin nappi-naapuri kaveri-rinki?

Vierailija kirjoitti:

Tällä menolla ei kestä enää kauaa ennen kuin lasten ja nuorten mielenterveysongelmat räjähtää käsiin.

Nehän on jo nyt räjähtänyt käsiin.

Pelottaa ajatella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti päästään jatkamaan elämää normaalisti mahdollisimman pian.

Tuo sääntö ei ole yksin riittävä.

Jos jokaisella lapsella on 2 kaveria, mutta niin, että nämä kaverit eivät ole myös kavereita keskenään, syntyy kaveriketju, jonka läpi tartunta kulkee kuin juna.