Onneksi me tehtiin kaikki oikeaas järjestyksessä niin ei tarvii
rutista kuinka vaikeeta kaikki on. Eka hankittiin ammatit, kihlauduttiin, naimisiin, sit tehtiin talo ja valmiiseen elämään oli helppo hankkia lapset. Nyt on kaikki ok ja tyttö ja poika saa olla vielä 3 vuotta minun kanssani kotona.
Kommentit (32)
Saanko vielä kysyä kuinka vanha olit kun esikoinen syntyi? Ettet vain olisi ollut jo kaikkien kriteerien mukaan liian vanha ensisynnyttäjä, joku kurttuinen 35-vuotias... :)
Elämää ei kuitenkaan voi hallita. Asioita voi suunnitella ja pistää järjetykseen, mutta Elämä voi ylättää. Voi tulla sairautta, työttömyyttä ym. vastoinkäymisiä, joihin ei kaikkiin voi valmistautua etukäteen.
Usein niiden, jotka elävät tarkkaan omien sääntöjensä (esim. oikeiden järjestysten) mukaan, on vaikeampi selvitä kriiseistä kuin niiden, joita elämä on riepotellut ja kuljetellut näennäisen sattumavaraisesti sinne tänne " väärässä" järjestyksessä.
No, näitäkään juttuja ei onneksi tarvitse yleistää. Eläköön elämän rikkaus, värikkyys ja erilaisuus! Helppo elämä ei välttämättä ole aina sitä parasta, täyttä elämää.
Tosin hänelle on ero tullut. Mies petti ja jätti! Se siitä täydellisyydestä...
Se on ikävää jos pidetään itseään parempina koska elämässä tulee kaikennäköstä ... Kuolema,pettämiset ym kriisit
Itse olin 26 ja akateemiset opinnot takana. Oli ihanaa olla suht nuori, freesi vauvan äiti :-) Jokaisella on omat valintansa ja aika vaarallinen tuollainen suhtautumistapa kuin ap:lla näyttää olevan. Ennustaa ongelmia ihmissuhteissa ennemmin tai myöhemmin ;-/
Tavattiin, kun oli molemmilla jo koulut käyty ja oltiin työelämässä. Sitten muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin (lupauduttiin toisillemme). Esikoinen syntyi, kun olin 23 ja mies 27. Nyt toinen tulossa. Asunnon ostoa mietimme. Naimisiin sitten kun lapset on muuttanu kotoa pois, jos ollenkaan.
Tosin vieläkään en tiedä, mikä musta tulee isona (paitsi toivottavasti isoäiti sitten parinkymmenen vuoden päästä :). Eli opiskeluja mulla on ainakin vielä edessä, ehkä.. Enkä oikein tiedä, menenkö takaisin vanhaan työhöni, kun sinne paluu sitten joskus koittaa.
Mutta ihana elämä on :)))
käytiin koulut,saatiin hyvät työpaikat,kihlat, naimisiin. Ostettiin asunto ja sitten sairastuin krooniseen etenevään tautiin,lapset jäävät osaltani haaveeksi. Tästä opin sen,ettei elämää voi liikaa suunnitella! Ja ainakaan niitä lapsenteko hommia ei kannata jättää sinne listan häntäpäähän!
Onko näitä omaan napaan tuijottelijoita oikeesti.. Tervetuloa maailma...
jos ihmiset viitsisivät ensin hoitaa oman elämänsä kuntoon ja sitten vasta ottaa siihen elämään toisen aikuisen ja sen jälkeen kun on ammatit ja muut onkin lasten helppo tulla!
Tottakai on selvä ettei elämässä kaikilla asiat mene näin, mutta on hienoa että edes jollakin.
Itse olen tavannut mieheni vasta 5 vuotta sitten. Molemmat olivat jo sen ikäisiä (27 ja 31), että ammatit oli jo hankittuna ja muutenkin mukava elintaso.
Sittten pari vuotta seurusteltiin, vuosi kihloissa ja sitten raskaaksi ja ennen lapsen syntymää mentiin naimisiin.
Meillä myös kaikki on hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. Tämä oli meile se oikea järjestys eikä ole tosiaan tarvinnut näiden asioiden tiimoilta rutista.
Miksi kaikki sinulle vastanneet on vihamielisiä?
Siksikö, etttä heistä on mukavaa seurustella ehkä muutama kuukausi/vuosi, sen jälkeen tehdä työttömyyskorvauksela ollessa pari kolme lasta, molemmilla on opinnot kesken, raha tekee tiukkaa (ja jokainen joka väittää ettei elämä olisi helpompaa jos olisi enemmän rahaa kuin työkkärit puhuu p#####!), asutaan liian pienessä asunnossa kun ei ole varaa isompaan jne.
Onhan ohmiset tietysti tässäkin elämäntilanteessa rakastuneita ja tulevat varmasti jotenkin toimeen työkkäreillä ja sossuin tuilla, ja ovat jopa onnellisia, mutta kyllä se elämä ihan oikeasti on helpompaa jos kaikki asiat on kunnossa ennekuin lapsia tulee.
Älkää olko vihaisia ap:lle olen iloinen että täälläkin joku kertoo että menee hyvin!
Ensin lapsi, sitten opiskelu, sitten mies, sitten oma koti ja sitten naimisiin ;)
Mulla lähipiirissä on ollut monia pareja jotka ovat ko. mallin mukaan toimineet, ja myönnän heitä joskus kadehtineenikin, tyyliin miksi aina muut.. nyt kun vuosia on kulunut ja oma elämänkokemuskin karttunut, huomaan että suurimmalla osalla näistä " täydellisistä" pareista on ollut isoja vastoinkäymisiä, ja ovat eronneet, että näin, koskaan ei tiedä mitä kulman takana odottaa..
Putosin sohvalta...