Miksi usein käy näin? Kavereiden kanssa viestittelystä

Tämäkin on outoa että kerran esimerkiksi kaveri kysyi kuulumisia, vastasin, ja kun kysyin takaisin miten hänellä menee, en saanutkaan vastausta koskaan. Ja oltiin tosi hyviä kavereita joskus.

Ymmärrän että jos ei ole mahdollisuutta nähdä ei jaksa viestitellä pelkästään välttämättä mutta miksi sitten aloittaa edes?

Tai että selvään minun esittämään kysymykseen ei tule vastausta? Niin typerää. Yritän pitää viestit aika lyhyinä, kysyn toiselta enkä jauha pelkästään itsestäni, mutta jos joku kysyy jotain, kyllä mä vastaan omastakin elämästä. En tiedä mitä teen väärin, vai johtuuko käytös edes musta. Mutta varmaan johtuu. Luultavasti eivät haluakaan olla tekemisissä? Vai onko tämä ns. nykyaikaa viesteillä ghostata vaan

Vtuttaa jatkuvat kuulumisten kyselyt. En vastaa. Enkä esitä vastakysymyksiä.

Aina yhtä hupaisaa, miten hyvät kaverit unohtuu kun tulee uusi sutinakaveri kuvioihin, sen kanssa on niiiin ihana viettää aikaa! Kunnes sitten hommat menee perseelleen niin sitten kelpaakin ämpäri jonne kipata miten paskoja ne taas on kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vtuttaa jatkuvat kuulumisten kyselyt. En vastaa. Enkä esitä vastakysymyksiä.

Miksi ne vituttaa? Yksi kaverini reagoi juuri noin. En tiedä eikö sitten ollut kovin onnellinen elämässään tai jotain, kun ei halunnut kertoa tai kysyä mitään vai eikö pitänyt seurastani. En siis mitenkään usein pommittele ihmisiä viesteillä, mutta silloin tällöin jos tapaamisesta on vierähtänyt aikaa. Ollaan aikuisia kaikki omine kiireinemme. Eikö näin just pidä tehdä jos haluaa pitää kaverisuhteista huolta?

Vierailija kirjoitti:

Aina yhtä hupaisaa, miten hyvät kaverit unohtuu kun tulee uusi sutinakaveri kuvioihin, sen kanssa on niiiin ihana viettää aikaa! Kunnes sitten hommat menee perseelleen niin sitten kelpaakin ämpäri jonne kipata miten paskoja ne taas on kaikki.

Ei edes tarvitse olla sutinakaveri vaan joskus ihan uusi jännittävä kaveri saa unohtamaan sen vanhan lojaalin ystävän

Mä en jaksa viestein vaihtaa kuulumisia. Nyt poikkeustilanteessa kyllä, mutta normaalisti kelkasta on pudonneet ne kaverit kenen kanssa ei järjesty tapaamisia vaan olettavat että suhde ylläpidetään viestein.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa viestein vaihtaa kuulumisia. Nyt poikkeustilanteessa kyllä, mutta normaalisti kelkasta on pudonneet ne kaverit kenen kanssa ei järjesty tapaamisia vaan olettavat että suhde ylläpidetään viestein.

Entä ne jotka asuu eri paikkakunnilla nykyään, joita kyllä näkee mutta harvoin. Pudotatko ne vaan kylmästi kelkasta vaikka olisitte hyviä ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vtuttaa jatkuvat kuulumisten kyselyt. En vastaa. Enkä esitä vastakysymyksiä.

Miksi tämä saa upvoteja? Avatkaa nyt joku tätä ajatusmaailmaa mullekin niin ymmärrän paremmin miksi kannattaa jättää rauhaan

Siis sinä kysyt, että mitä kuuluu ja kaveri vastaa, mutta sitten sinä et vastaakaan sille kaverille enää?

Miksi kysyt meiltä syytä tähän, itsehän sinä noin toimit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vtuttaa jatkuvat kuulumisten kyselyt. En vastaa. Enkä esitä vastakysymyksiä.

Miksi tämä saa upvoteja? Avatkaa nyt joku tätä ajatusmaailmaa mullekin niin ymmärrän paremmin miksi kannattaa jättää rauhaan

Kuulumisten kyselyt on turhia silloin, kun toisen elämä ei ole mitään "extremeä, jossa on jatkuvasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita". Jos elää ihan tavallista arkea työsskäynteineen, ruuanlaittoineen, siivouksineen ja harrastuksineen, niin ei silloin ole tarvetta ainakaan kovin usein kysellä kuulumisia. Koska ei kuulu mitään sellaista, mitä ei kuulunut edelliselläkin kerralla. Mä kyllä kerron ystävilleni ja kavereilleni ihan oma-aloitteisesti, jos mun elämässäni tapahtuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vtuttaa jatkuvat kuulumisten kyselyt. En vastaa. Enkä esitä vastakysymyksiä.

Miksi tämä saa upvoteja? Avatkaa nyt joku tätä ajatusmaailmaa mullekin niin ymmärrän paremmin miksi kannattaa jättää rauhaan

No en tiedä kuinka läheisiä olette kuinka usein kyselette kuulumisia mutta omalla kohdalla en jaksa tällaisia tuttavia joihin ollaan vaan hyvin satunnaisesti yhteydessä. Tällaiset ”suhteet” vaan tuntuu turhilta

Sinun on varmaan tosi paha olla. Ei vain nyt vaan muulloinkin.

Muuta en osaa tarjota kuin ammattiapua,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa viestein vaihtaa kuulumisia. Nyt poikkeustilanteessa kyllä, mutta normaalisti kelkasta on pudonneet ne kaverit kenen kanssa ei järjesty tapaamisia vaan olettavat että suhde ylläpidetään viestein.

Entä ne jotka asuu eri paikkakunnilla nykyään, joita kyllä näkee mutta harvoin. Pudotatko ne vaan kylmästi kelkasta vaikka olisitte hyviä ystäviä?

Eri asia, jos on joku hyvä syy, esim. asuu ulkomailla. Mutta mulla oli esimerkiksi kaveri, joka asui samalla kadulla ja viestitteli usein. Itse haluan mieluummin nähdä vaikka kerran viikossa hetken aikaa, kuin viestitellä. Syynä se, että viestittelyyn menee turhaan aikaa eikä se korvaa lähikontaktia. En halua myöskään antaa vaikutelmaa, että ihmissuhde tulee "hoidetuksi" sillä lailla että kysellään viestillä kuulumiset.

Jep. Tämän takia en enää vaivaudu kyselemään keltään mitään - jos ihmiset haluaa olla noin rauhassa, annan. Loppuelämän.

Kumpikin voitta.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tämän takia en enää vaivaudu kyselemään keltään mitään - jos ihmiset haluaa olla noin rauhassa, annan. Loppuelämän.

Kumpikin voitta.

Sama juttu. Itse olen aina ilahtunut kun joku on kysellyt kuulumisia, vaikkei elämässäni olisikaan tapahtunut yhtään mitään ihmeellistä. Siksi tätä on vaikea ymmärtää. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinun on varmaan tosi paha olla. Ei vain nyt vaan muulloinkin.

Muuta en osaa tarjota kuin ammattiapua,

Kirjoittaak jotkut narsistit tällaisia kommentteja näihin ketjuihin?

Voin elämässäni muuten ihan hyvin. Elän pienimuotoista mukavaa elämää johon kuuluu rakastava mies, lemmikit, ihan mukava työ ja hyvät välit vanhempiin. Vain nuo kaverisuhteet jostain syystä tökkii tosi paljon. Ovat kovin välinpitämättömiä ja kylmiä. Asia saa murheelliseksi. Mutta tosiaan en enää aio vaivata heitä. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tämän takia en enää vaivaudu kyselemään keltään mitään - jos ihmiset haluaa olla noin rauhassa, annan. Loppuelämän.

Kumpikin voitta.

Sama juttu. Itse olen aina ilahtunut kun joku on kysellyt kuulumisia, vaikkei elämässäni olisikaan tapahtunut yhtään mitään ihmeellistä. Siksi tätä on vaikea ymmärtää. -Ap

Mä taas koen pelkästään turhauttavana, koska mun vastaukseni on joka kerta joko "Ei mitään ihmeitä" tai "Samaa kuin ennenkin". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tämän takia en enää vaivaudu kyselemään keltään mitään - jos ihmiset haluaa olla noin rauhassa, annan. Loppuelämän.

Kumpikin voitta.

Sama juttu. Itse olen aina ilahtunut kun joku on kysellyt kuulumisia, vaikkei elämässäni olisikaan tapahtunut yhtään mitään ihmeellistä. Siksi tätä on vaikea ymmärtää. -Ap

Mä taas koen pelkästään turhauttavana, koska mun vastaukseni on joka kerta joko "Ei mitään ihmeitä" tai "Samaa kuin ennenkin". 

Itse ajattelen että kun kaveri laittaa viestiä se on osoitus että hän välittää minusta ja osoittaa sen ottamalla yhteyttä. Ei ole unohtanut, välittää siitä toisesta ja siitä mitä toiselle kuuluu. Yksi kaverini vastasi juuri kerran niin että mitään uutta ei ole tapahtunut. Olin ihmeissäni, kun en odottanutkaan että jotain uutta olisi tapahtunut. En sen takia kavereihin ole yhteydessä. Yleensä viestin vain jos sovin tapaamista, ja tapaan itsekin kasvotusten mieluiten. Puhelimessa puhuminen ei ole oma juttuni. Mutta jos aikaa on mennyt paljon, keskustelu on hyvä avata kuulumisten vaihdolla. Mutta osa inhoaakin tuollaista! Olen hämmentynyt. Tai siis, mitä nämä ihmiset sitten haluaa? Miten ne pitää yhteyttä kavereihin? Onko heillä kavereita? Haluavatko edes niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tämän takia en enää vaivaudu kyselemään keltään mitään - jos ihmiset haluaa olla noin rauhassa, annan. Loppuelämän.

Kumpikin voitta.

Sama juttu. Itse olen aina ilahtunut kun joku on kysellyt kuulumisia, vaikkei elämässäni olisikaan tapahtunut yhtään mitään ihmeellistä. Siksi tätä on vaikea ymmärtää. -Ap

Mä taas koen pelkästään turhauttavana, koska mun vastaukseni on joka kerta joko "Ei mitään ihmeitä" tai "Samaa kuin ennenkin". 

Itse ajattelen että kun kaveri laittaa viestiä se on osoitus että hän välittää minusta ja osoittaa sen ottamalla yhteyttä. Ei ole unohtanut, välittää siitä toisesta ja siitä mitä toiselle kuuluu. Yksi kaverini vastasi juuri kerran niin että mitään uutta ei ole tapahtunut. Olin ihmeissäni, kun en odottanutkaan että jotain uutta olisi tapahtunut. En sen takia kavereihin ole yhteydessä. Yleensä viestin vain jos sovin tapaamista, ja tapaan itsekin kasvotusten mieluiten. Puhelimessa puhuminen ei ole oma juttuni. Mutta jos aikaa on mennyt paljon, keskustelu on hyvä avata kuulumisten vaihdolla. Mutta osa inhoaakin tuollaista! Olen hämmentynyt. Tai siis, mitä nämä ihmiset sitten haluaa? Miten ne pitää yhteyttä kavereihin? Onko heillä kavereita? Haluavatko edes niitä?

Onko vika siinä että seurani ei kiinnosta, vai mikä tässä ajattelutavassani mättää?