Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan oikeasti vajaaälyinen? Mies(kin) on saanut minut uskomaan niin.
22.03.2020 |
Noniin, jo heti otsikointi varmasti osaltaan todistaa sen, sillä mietitte miksi olen miehen kanssa joka saa minut tuntemaan niin.
Olen kuitenkin alkanut ihan tosissaan miettimään, olenko keskivertoa tyhmempi ja nyt se vain korostuu miehen kanssa joka on melko lahjakas, työteliäs ja hyvin sanavalmis tapaus. Tunneäly ei kuitenkaan ole hänen vahvuuksiaan, on hyvin suorasanainen myöskin.
Mies on menestynyt ja nopea oppimaan, hän on pärjännyt elämässään hienosti vaikka onkin impulsiivinen luonteeltaan.
Minä taas olen rauhallisempi. Ajattelen asioita monesta eri näkökulmasta, koen olevani tunneälykäs ja siksi ehkä olen itsekin pärjännyt ja ollut esimerkiksi vastuutehtävissä useissa firmoissa alallani lyhyen työurani aikana. Toisaalta, koska olen melko haavoittuvainen ja herkkä, niin myöskin olen taipuvainen uupumukseen.
Minulla on myös ongelmia hormonitoiminnassa (jonka olen saanut kuriin oikeanlaisella ruokavaliolla) mutta välillä kilpirauhasen vajaatoiminta edelleenkin muistuttaa itsestään, esimerkiksi stressaavina aikoina.
Silloin olen väsynyt, hieman kömpelö, ajatus kulkee hitaammin, puhe on välillä epäselvää ja on kongvitiivisia ongelmia. Jopa sanojen muodostaminen tai muistaminen on joskus työteliästä. Yritän kuitenkin skarpata parhaani mukaan ja toivon, ettei kukaan huomaisi.
Mies on kuitenkin kysellyt, pitäisikö käydä puheterapiassa, kyseenalaistanut älykkyyteni ja joskus turhautuu kanssani, niinä päivinä kun olen väsyneempi.
Tunnen ihan valtavaa häpeää toisinaan ja ymmärrän itsekin oman tyhmyyteni, niinä hetkinä kun sanon/teen outoja ratkaisuja.
Mietin oikeasti mikähän minua vaivaa? Keskittyminenkin on hankalaa toisinaan ja katoan omaan maailmaani. Kuormitun turhan helposti jo ihan pelkästään sosiaalisissa tilanteissakin joskus.
Sitten on taas "kausia" kun loistan.
Nämä ovat suoraan kytköksissä ruokavalioon, uneen ja henkiseen hyvinvointiin.
Silloin olen itsevarma, myös sanavalmis, itseluottamus on melko hyvä enkä silloin kömmähtele sanoissani saatika tunne oloani masentuneeksi. On mukava elää ja pieni flow päällä. Silloin myöskin ihmiset toteavat minun olevan fiksu jne.
Tämä tilanne häiritsee koska en oikein osaa lokeroida itseäni ja kuva minusta on hajanainen. Lisäksi kun itseluottamus on vaakalaudalla niin se myös näkyy kaikessa. Arkuudessa luoda asoita, pelkään liikaa ja varon sanojani. Olen kömpelömpi ja oikeasti tyhmän oloinen. Olen myös taipuvainen riippuuvuuksiin, tunteet säätelee usein toimintojani, tosin miehelläkin on samankaltaisia ongelmia tämän suhteen.
Mies ei ole ollenkaan ainoa jonka kanssa tunnen näin tai joka on kommentoinut älystäni.
Siksikin tämä on häpeää tuottava asia.
Joskus tekisi mieli vain vajota maan alle ja vaivun itsesääliin tämän vuoksi. :D
Ärsyttävää tiedostaa olevansa hölmö mutta myöskin tiedän, että minussa on myös teräväkin puoli.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikutat oikeasti fiksulta ja ajattelevaiselta tyypiltä.
Tunneälykkäältä myöskin, niinkuin sanoit.
Oletko miettinyt olevasi manipuloinnin uhri?
Jos sitten sen vaikutukset vaikuttavat myös fyysisesti ja näin ollen pahentaa myös sairauttasi ja vaikuttaa itsetuntoosi niin, että epäilet itseäsi. Tekstisi kuulosti niin tutulta kun olen itse ollut aikanaan huonossa suhteessa pitkään. Minä sairastuin ja etenkin kaikki muu aivokapasiteetti vähentyi kun joutui keskittymään miehen mielialoihin ja sovittamaan itseään epäsopivaa muottiin.Kaikkea hyvää ap, pidä huoli rajoistasi.
Kiitos suuresti.
Olen pahoillani kokemuksestasi.
Voi toki olla, että miehen aikana tämä käytökseni vain korostuu koska olen saanut aika paljon kommenttia jos jotain sammakoita ja typeryyksiä tulee suusta.
Mies on vain luonteeltaan melko ankara mutta omistaa myös hyvin perhekeskeisen ja lempeän puolen. Hän vaikuttaa vanhan kansakunnan mieheltä monin eri tavoin.
Yksi on se, että hän haluaa olla perheen pää mutta ymmärtää joskus menevänsä itsekin liian pitkälle ja pyytää anteeksi.
Rakastan miestä ja arvostan miehistyyttään mutta kieltämättä välillä joudun turhan paljonkin miettimään mitä viitsin seuraavaksi sanoa, kommentoinko vai onko parempi pysyä hiljaa.
Ehkä tämä kaikki stressin lisäksi on vaikuttanut siihen, että pohdin liikaa omia vikojani enkä osaa nauraa enää itselleni niin kuin ennen. Riippuu niin tilanteista ja päivistä mutta ehkä voisin olla hieman armollisempi itsellenikin.
Rautatabletit kävin tänään hakemassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa syy olla parisuhteessa on, että se tekee elämästä helpompaa ja parempaa. Kumppani saa sinut jaksamaan elämää, auttaa ja kannustaa sinua. Jos näin ei ole, parisuhde on vain turha taakka. Parisuhteen kuuluu antaa energiaa, ei viedä sitä.
Vaikeita aikoja voi suhteessa välillä olla, mutta jos tuo on pysyvä tilanne, on vain yksi ratkaisu. Minusta kuvailet henkisen väkivallan sävyttämää suhdetta.
Kurko kirjoitti:
Minulla on myöskin puoliso välillä hidas. On se välillä tuskaisaa vaikka yritän olla kärsivällinen.
Toivon aina, että puoliso sanoisi heti suoraan sen asian, kun se yrittää alustaa ja perustella, niin se eksyy kummalliseen labyrintiin, kun se ajatus ei juokse, suoraan asiaan vaan olisi niin paljon helpompaa kaikille.
Hahaa, minun puolisoni taas tekee kaikista päätelmiä labyrintteja, jotta ne tuntuisivat mielenkiintoisilta. Riippuu siitä, onko tärkeämpää matka vai määränpää. Itse arvostan kyllä sitä määränpäätäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikutat oikeasti fiksulta ja ajattelevaiselta tyypiltä.
Tunneälykkäältä myöskin, niinkuin sanoit.
Oletko miettinyt olevasi manipuloinnin uhri?
Jos sitten sen vaikutukset vaikuttavat myös fyysisesti ja näin ollen pahentaa myös sairauttasi ja vaikuttaa itsetuntoosi niin, että epäilet itseäsi. Tekstisi kuulosti niin tutulta kun olen itse ollut aikanaan huonossa suhteessa pitkään. Minä sairastuin ja etenkin kaikki muu aivokapasiteetti vähentyi kun joutui keskittymään miehen mielialoihin ja sovittamaan itseään epäsopivaa muottiin.Kaikkea hyvää ap, pidä huoli rajoistasi.
Kiitos suuresti.
Olen pahoillani kokemuksestasi.
Voi toki olla, että miehen aikana tämä käytökseni vain korostuu koska olen saanut aika paljon kommenttia jos jotain sammakoita ja typeryyksiä tulee suusta.
Mies on vain luonteeltaan melko ankara mutta omistaa myös hyvin perhekeskeisen ja lempeän puolen. Hän vaikuttaa vanhan kansakunnan mieheltä monin eri tavoin.
Yksi on se, että hän haluaa olla perheen pää mutta ymmärtää joskus menevänsä itsekin liian pitkälle ja pyytää anteeksi.
Rakastan miestä ja arvostan miehistyyttään mutta kieltämättä välillä joudun turhan paljonkin miettimään mitä viitsin seuraavaksi sanoa, kommentoinko vai onko parempi pysyä hiljaa.
Ehkä tämä kaikki stressin lisäksi on vaikuttanut siihen, että pohdin liikaa omia vikojani enkä osaa nauraa enää itselleni niin kuin ennen. Riippuu niin tilanteista ja päivistä mutta ehkä voisin olla hieman armollisempi itsellenikin.
Rautatabletit kävin tänään hakemassa.Ap
Miehisyys ja vanhan kansakunnan mies... Ei kuulosta hyvältä, että sinä hyväksyt tuollaisen, mutta mies ei sinun piirteitäsi.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tekstiä, mutta jos ihan tosissasi kysyt otsikon kysymystä TÄÄLLÄ, niin vastaus valitettavasti on: "Olet".
Pöh. Täällä voi kysyä mitä vain ja tosissaankin, kukaan ei käske uskoa kaikkia vastauksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samanlainen mies. Minun ongelma on autismi, ja mies käytti tätä ja muitakin heikkouksiani minua vastaan. Sanoi, että ongelmat johtuvat autismistani kun en osaa kimmunikoida. Hän halusi myös olla perheen pää, minun piti koko ajan varoa sanomisiani. Jo pelkästään tuo suhde sai aikaan kuvailemaasi väsymystä.
Sain tarpeekseni ja nyt minulla on ihana uusi puoliso. Hän ei ikinä riidellessä mene henkilökohtaisuuksiin. Riitelemme asioista, emme toistemme ominaisuuksista. Hän kannustaa ja tukee jos on vaikeaa, ei syyllistä tai hauku. Saan olla sellainen kuin olen. Näiden koronarajoitusten kanssa eläminenkin tuntuu paljon vapaammalta kuin exän kanssa oleminen.
Todennäköisesti et ole. Olet vain nainen
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippumatta siitä, onko lahjoissasi vajausta tai johtuuko ongelmat sairaudesta, minä keskittyisin tässä nyt yhteen ongelmaan. Sinulla on herkkä luonne, ja mies joka survoo sinua kuralätäkköön. Tämä on huono yhdistelmä, tulet muuttumaan aina vain aremmaksi. Alat uskoa itsestäsi asioita, joita nyt nauraisit.
Tämä on se isoin ongelma tosiaan.
Minulla oli myös vähän tuontapainen mies ja hänen seurassaan useammin tunsinkin itseni hiukan tyhmäksi. Muiden seurassa tai yksin taas tiedostin oman älyni ja sain kuulla olevani fiksu. Eli pikemminkin vika oli seurassa, joka laski itsetuntoani ja tilanne ruokki itseään.
Kukaan ei myöskään aina ole 100% viisas ja mahtava. Nykyäänkin kun itsetuntoni on paljon parempi, saatan vaikka pidempään huonosti nukkuneena sekoilla puheissani tai teoissani tavalla jota ihmettelen myöhemmin ja joka toisinaan ehkä vaikuttaa jopa tyhmältä. Mutta sen osaa ottaa paljon kevyemmin kun kukaan ei ole epätäydellisyydestäni lyttäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy olla parisuhteessa on, että se tekee elämästä helpompaa ja parempaa. Kumppani saa sinut jaksamaan elämää, auttaa ja kannustaa sinua. Jos näin ei ole, parisuhde on vain turha taakka. Parisuhteen kuuluu antaa energiaa, ei viedä sitä.
Vaikeita aikoja voi suhteessa välillä olla, mutta jos tuo on pysyvä tilanne, on vain yksi ratkaisu. Minusta kuvailet henkisen väkivallan sävyttämää suhdetta.
Juuri näin.
Eräässä suhteessa tein kerran jotakin, joka sai miehen olon ikäväksi. Hän sanoi juuri jotain siihen suuntaan, että hän tunsi olonsa tyhmäksi reaktioni takia. Minusta silloin normaalia on pahoitella, tajuta virheensä ja olla toistamatta sitä, jos ei siis alunperin tarkoituksella ollut ilkeä. Kertoo aika paljon jos ei välitä millaisen olon toiselle saa aikaan.
Minulla oli kerran mies jota ei tosiaan tuntunut kiinnostavan kuinka paha olo minulle hänen tekemisistään, reaktioistaan tai kommenteistaan tuli, pahoitella ei voinut. On syystäkin entinen.
En lukenut tekstiä, mutta jos ihan tosissasi kysyt otsikon kysymystä TÄÄLLÄ, niin vastaus valitettavasti on: "Olet".