Neli-viiskymppiset, tapaatteko aikuisia, kotoa pois muuttaneita lapsianne?
Siinäpä kysymys tulikin ja tarkoitan koronavirusta ja sen leviämisen ehkäisyä. Kuuluuko sosiaalisten kontaktien vähentämiseen aikuisten lastenne tapaamisen lopettaminen?
Kommentit (20)
Kyllä. Kumpikin lapsi asuu eri paikkakunnalla mitä me eivätkä he pääse tänne kuin julkisilla kulkuvälineillä. Meistä kumpikin kuulutaan riskiryhmään, joten emme lähde autoilemaan minnekään, kun joka tapauksessa matkan varrella pitäisi pysähtyä huoltoasemalle jossain vaiheessa.
Asumme kaikki pk-seudulla, me ja lapsemme, muutaman kilometrin säteellä. Olemme tavanneet toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kumpikin lapsi asuu eri paikkakunnalla mitä me eivätkä he pääse tänne kuin julkisilla kulkuvälineillä. Meistä kumpikin kuulutaan riskiryhmään, joten emme lähde autoilemaan minnekään, kun joka tapauksessa matkan varrella pitäisi pysähtyä huoltoasemalle jossain vaiheessa.
Kirjoitin näköjään kyllä vaikka piti kirjoittaa ei.
Emme tapaa heitä nyt, pidämme yhteyttä perheen viestiryhmän kautta. Kumpikin asuu kaupungin keskustassa ja koska ovat nyt ihan terveitä, voivat hankkia ruokaa lähikaupasta. Opiskelevat kotioloissa ja ovat rajoittaneet kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa minimiin. Samoin myös omat vanhempamme, ei ole tarvinut äitiään opettaa.
Olemme harventaneet tapaamisia nyt. Yleensä tapaamme joka viikko.
Pitää kyllä nyt harkita tarkkaan tapaamisia, vaikka kävellen pääsemmekin toistemme luo. Minulla on muutto viikon päästä, siihen lapseni on lupautunut auttamaan.
En tapaa. Napanuora on katkaistu, lapset pärjäävät omillaan. Jouluna soiteltiin. Lapset asuvat 40 - 120 km päässä meistä, joten ei edes kaupassa tule vahingossa nähtyä.
Hankala kysymys lähekkäin asuville, jotka tottuneet pistäytymään toisissaan. Ehkä pitäisi nyt jättää ne vierailut.
En tapaa toista. Toinen on sairaalassa pitkän tulehduksen vuoksi, ja hän pyysi nepalilaista yksi päivä. Tapasin hänet ravintolan pihalla ulkopöydillä. Sairaalaahan ei edes pääse. Mutta ei halattu.
Vierailija kirjoitti:
En tapaa toista. Toinen on sairaalassa pitkän tulehduksen vuoksi, ja hän pyysi nepalilaista yksi päivä. Tapasin hänet ravintolan pihalla ulkopöydillä. Sairaalaahan ei edes pääse. Mutta ei halattu.
Sairaalassa oleva lähtee ulos?
Hitsi niin, joillakin minun ikäiselläni on tosiaan jo aikuisia lapsia. Minua vastapäätä nököttää kuusivuotias jälkikasvuni.
Olin yli 50v ja lapsetkin 30-38v emmekä tapaa nyt.
Normaalisti tapaamme 1-2 x kuukaudessa koko porukalla mutta nyt viestittelemme muuten esim whatsapp puheluilla. Emme halua vaarantaa lastenlapsia
Vierailija kirjoitti:
Hitsi niin, joillakin minun ikäiselläni on tosiaan jo aikuisia lapsia. Minua vastapäätä nököttää kuusivuotias jälkikasvuni.
Olen alle 50 ja löytyy jo yksi lapsenlapsikin, tosin kotona myös alakoululainen😊
Esikoinen muutti kk sitten omilleen, n. 5km päähän. Tuli nyt viikonlopuksi tänne lapsuudenkotiin. Ei kyllä käynyt edes mielessä että tässä olisi jotain kiellettyä. Tosiaan 5 vk sitten asuttiin vielä saman katon alla 🤔
Näen aikuista lastani viikottain muutaman kerran, asutaan suht lähekkäin. Vielä ei ole syytä lopettaa tapailuja. Kummankin elämä jatkuu normaalisti. Töissä käydään ja kaupassakin joutuu asioimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tapaa toista. Toinen on sairaalassa pitkän tulehduksen vuoksi, ja hän pyysi nepalilaista yksi päivä. Tapasin hänet ravintolan pihalla ulkopöydillä. Sairaalaahan ei edes pääse. Mutta ei halattu.
Sairaalassa oleva lähtee ulos?
Joo. Aika moni muukin käy ulkona. Töölön sairaalassa on ihan monta pöytää sitä varten.
En tapaa nyt enkä muutenkaan. Kyllä ne viestin lähettää jos jotain tarvitsee.
41, tytär 19 kohta vuoden omillaan. Wapissa päivittäin, puheluita, aiotaan nähdä ulkona turvavälillä ensi viikolla.
No tavallaan.
Yhtä naapurin 21v tytärtä olen tapaillut kahvitellen.
- Hopeakettu
En tietenkään tapaa. Ei muulloinkaan tavata kovin usein nyt, kun ei enää edes työskennellä ja opiskella samassa kaupungissa, mutta koronan aikana ei tavata ollenkaan.