Kertokaa nyt tälle raskaanaolevalle, että miksi! niitä lapsia pitää kehua turhan takia jatkuvasti?

Lapsi elää rakkaudesta, vanhemman ihailusta, siitä tunteesta että hän on tärkeintä maailmassa vanhemmalleen. Lapsi luo kuvan itsestään arvokkaana olentona ja saa hyvän itsetunnon kehuttuna ja arvostettuna. Kaikki muu on toissijaista. Se rakkaus on tärkein!

T. Viiden äiti joka sai itse kylmän ja häpeällä/nöyryytyksellä/väkivallalla toteutetun kasvatuksen. Kasvatan lapseni täysin päinvaston kuin itseni, lapseni kylpevät rakkaudessa! (Ja huomaan myös miten erilaisia lapsia heistä kasvaa minuun, pieksetttyyn ja alistettuun lapseen, verrattuna).

Näin tosiaan. Kun tuleva lapsesi tuo sulle 4-vuotiaana jonkin pääjalkaispiirustuksen näytille, toteat vaan totuuden. Että ruma söherrys on, etkö parempaan pysty ja näytät oikeiden taiteilijoiden töitä malliksi. Ulkonäköä on turha kehua, kun suomalaiset lapset kuitenkin on tihrusilmäisiä pallinaamaisia räkänokkia kuten vanhenpansa. Tiukan realistinen kasvatus, niin ei lapsi ylpisty liikaa ja rupea pitämään itseään jotenkin arvokkaana tai yksilönä. Tsemppiä koitokseen.

Jotta heille kasvaa hyvä itsetunto.

Esim ne töherrykset ovat ensiaskel piirtämiseen, käsien hienomotoriikan parempaan taitamiseen. Niitä pitää kehua jotta harjoittelu jatkuu ja lapsi oppii elämässä tärkeitä taitoja. Lisäksi kehumalla saadaan tilanne jossa lapsi pidetään sopivissa puuhissa - mitä enemmän kehut asioita, joiden parissa saa olla ja leikkiä ja temmeltää, sitä vähemmän lasta kiinnostaa "hakea huomiota" kielletyistä asioista. Jos sanot vain ei, älä tee sitä, ei saa tehdä noin, lapsi saa niistä pääosan huomiostasi ja tekee jatkossa vain niitä. Kokemusta on, ei kannata yrittää... onneksi tajuttiin korjata tyyli nopeasti ennen kuin vahinkoa oli ehtinyt tapahtua. 

Mitäpä jos sinun lapsesi ei osaakkaan pitää kynää kädessä ja näin ollen ei osaa piirtää edes sitä suttua? 

Ihmisen kehitystä on hieno seurata ja luultavasti sinäkin tulet sen ymmärtämään miksi lapsia kehutaan. 

Lapsen täytyy saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Ei ole mitään pahaa sanoa että oletpa söpö, päinvastoin. Pirrustuksia ja muita taitoja kehuttaessa otetaan huomioon lapsen oma taso. Jos lapsi selvästi tekee hutaisten jotain niin voidaan sanoa että kokeile yrittää vähän lisää, mutta jos lapsi tekee huolella jotain niin ainoa oikea tapa reagoida on kehua, muuten terveen itsetunnon kehittyminen vaaraantuu.

Se on niin hieno huomata, kuinka lapsi oppii uusia taitoja, että tekee mieli kehua. Ja kyllähän sitä rakkaalleen sanoo kivoja asioita.

Kun sanansa asettelee oikein, niin aina löytyy jotain todellista kehuttavaa, vaikka yrittämisestä tai oppimisesta, mielikuvituksesta tms.

Kehuminen auttaa lasta kehittymään ja lapsi oppii miten voi kehittää jo opittuja taitojaan kun seuraa millaista palautetta vanhemmalta saa. Lapsilla on myös suuri halu olla mieliksi vanhemmilleen ja ilahduttaa heitä. Sinä vanhempana rakennat lapsesi itsetunnon ja kehuminen on iso osa sitä.

Hyvä vanhempi osaa suhteuttaa vertailukohdan oikeaksi. Ylenpalttinen perusteeton kehuminen vahingoittaa (esim. Lapsi osannut pukea kengät jo vuoden ja vanhempi vetää shown edelleen joka kerta kehuen), mutta päivittäinen kehuminen parantaa itsetuntoa. Kehua voi vaikka hyvästä yrityksestä: "Sä olet tosi kärsivällinen harjoittelemaan uusia taitoja. Upeaa!" "Olipas se hauska ajatus, vaikka ei onnistunutkaan. Kokeillaan näin..."

Olet oikeassa. Lasta ei pitäisi liikaa tai turhaan kehua, eikä myöskään väärällä tavalla. Postaaja nro 9 on tässä oikeilla jäljillä. Toki lasta saa ja kannattaakin kehua, varsinkin jos on aihetta.

Ei kehuta hienoa piirustusta, vaan mieluummin sitä kuinka on jaksanut panostaa siihen piirustukseen.

Asiaa voi vaikka googlettaa

Kuvittele itsesi työpaikalle. Jaksaisitko tehdä töitä jos et koskaan saisi kiitosta, tai aina työtäsi moitittaisiin? "Leikki on lasten työtä", kehuminen auttaa motivoimaan lasta yrittämään aina uudelleen. Mutta ylenpalttinen kehuminen taas sitten laimentaa sitä oikeaa kehumista. Jos pomo kehuisi sinua aina kun teet jonkin työhön päivittäin kuuluvan pikkujutun (en nyt puhu kiittämisestä vaan kehumisesta) niin ei se enää kehulta tunnu.

Ei minua ainakaan muistaakseni kehuttu noin paljoa lapsena.

N23

Siitä vaan kasvattamaan lapsesi kuten haluat. Kerro 20 vuoden päästä millainen itsetunto tuli ja millainen aikuinen lapsesta kasvoi.

Minä olen lapsiani kehunut ja molemmat ovat tasaisia luonteita, omaavat hyvän itsetunnon ja lähestyvät rohkeasti ihmisiä. Toki persoonalla on suuri vaikutus mutta kannustus on tuonut oman lisänsä asiaan.

Kaikella rajansa. Vanhempani kehuivat minua lapsena maasta taivaisiin, tein mitä hyvänsä. Vaikka sain kokeesta kutosen niin isän mielestä se oli aivan mieletön suoritus niin vaikeassa aineessa. Olin kaverien kanssa ryyppäämässä ja äiti soitettiin hakemaan minut kotiin. Sain kehuja että olin pitänyt kavereista niin hyvää huolta. Kasvoin uskomaan, että olen kaikessa ylivertainen ja monilahjakkuus. Sanomattakin selvää, että minulla on narsistisia piirteitä ja olen tehnyt ja joudun tekemään paljon työtä itseni kanssa nyt aikuisena. Vinkkini kaikille vanhemmille on , että älkää turhaan kehuko ja vaatikaa niiltä lapsilta jotain. Terve vaativuus ei ole lapsen itsetunnon murskaamista. Kehukaa kuin aihetta on.

Voit kysyä tätä siltä omalta lapseltasi parinkymmenen vuoden päästä, uskallan väittää, että olisi ainakin jossain kohtas elämäänsä kaivannut niitä "turhiakin" kehuja äidiltään...

Minä ainakin kehun meidän 3v muksua pienestäkin, koska hän tulee näistä "tavanomaisista ja turhista" saavutuksistaan todella iloiseksi ja se saa hänet yrittämään uudelleen ja uudelleen ja kehittymään taitavammaksi.

Tässä maailmassa on vaan niin paljon helpompaa, kun on hyvä itsetunto. Minä en sitä saanut. Mun kasvatus oli kaikkea muuta kuin kehuja ja kannustusta. Olin ujo lapsi, ja sen sijaan että mua olisi tuettu rohkaistumaan, mulle kerrottiin aina miten vääränlainen olen. Kun olin noin 10-vuotias, äiti jätti minut kotiin kun muu perhe lähti sukujuhliin. Ettei tarvi hävetä kun minä kyhjötän seinäruusuna. Arvaappa saiko tämä kohtelu minut muuttumaan rohkeaksi ja sosiaalisemmaksi? Ei, edelleen kolmikymppisenä on todella vaikeaa mennä ihmisten pariin kun häpeän itseäni niin paljon. Lapsi peilaa itseään vanhempiin, minä näin siitä peilistä kuinka huono ja häpeällinen olin. Sori vaan tämä avautuminen... mutta toivon ettei kukaan lapsi saisi näin itsetunnon tuhoavaa kasvatusta.

Minut taas on kasvatettu vertaamalla minua samanikäiseen serkkuuni. Serkku oli aina ja ihan joka asiassa paljon parempi, kauniimpi, lahjakkaampi, musikaalisempi, herttaisempi, reippaampi, urheilullisempi ja menestyvämpi mitä minä. Pärjäsin koulussa ihan hyvin, olin ysin oppilas, mutta tunsin itseni epäonnistuneeksi. Huonosta itsetunnosta on ollut varsinkin työelämässä haittaa. Kun olen saanut töissä kiitosta, en ole osannut suhtautua siihen. Jäädyn enkä osaa edes kiittää. Olen pelännyt koko ajan, milloin ne oikeasti huomaa miten huono ja tyhmä minä oikeasti olenkaan. Ap:lle onnea valitsemalleen tielle, toivottavasti saat aikanaan lapseltasi palautetta kasvatustavastasi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vanhempi osaa suhteuttaa vertailukohdan oikeaksi. Ylenpalttinen perusteeton kehuminen vahingoittaa (esim. Lapsi osannut pukea kengät jo vuoden ja vanhempi vetää shown edelleen joka kerta kehuen), mutta päivittäinen kehuminen parantaa itsetuntoa. Kehua voi vaikka hyvästä yrityksestä: "Sä olet tosi kärsivällinen harjoittelemaan uusia taitoja. Upeaa!" "Olipas se hauska ajatus, vaikka ei onnistunutkaan. Kokeillaan näin..."

Tässä on muuten ehkä se tärkein pointti: 

Lasta kannattaa kehua tekemisestä, yrittämisestä, kekseliäisyydestä jne. ennemmin kuin lopputuloksesta, ulkonäöstä jne. passiivisista asioista.

Ja siis tottakai voi myös kehua sitä piirustusta tai sanoa lasta söpöksi, mutta painotus kannattaa aina olla siinä tekemisessä ja yrittämisessä, ei siinä kuinka taitava lapsi jo on. 

Kannattaa mennä terapiaan jos sinusta tuntuu ettet pysty olemaan iloinen lapsestasi ja kertomaan kuinka paljon arvostat ja rakastat häntä.

Ei saa kehua kaikkea, mutta aina, jos suinkin voi kehua, niin muistettava sanoa. Ei tukku-ukkoa kehuta, mutta jos vääntänyt jotain huolella, niin kehutaan yrittämisestä. Tai Eli jos piirtää viisi piirrosta, niin nostaa sieltä tietyn.

Jos kehuu kaikkea, niin koulussa tippuu korkealta ja kovaa.