Koronan takia olo, että olisi unessa, epätodellinen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos tuntuu siltä että Jumala kutsuu ja vetää puoleensa, on todellakin syytä vastata.

Tälle erittäin vahva yläpeukutus!!! <3

Voi Jeesus!! Lopettakaa nyt jo XDDDDD. TOTTA HLVETISSÄ JONKUN UUDEN VIRUKSEN TAKIA PITÄÄ TEHDÄ KAIKKIA NAURETTAVIA ÖVERITOIMENPITEITÄ, KOSKA KUKAAN EI HALUA JOUTUA SYYTTEESEEN. Ihan samalla tavalla joku hlvetin ripuli on ollut aikoinaan jotain hurjaa ja pelottavaa ja varmaan koko kansa teljetty vankiloihin, ettei vaan tartu ripulipska muihin XD. Onhan se tietysti tosi viihdyttävää (näköjään) leikkiä nyt jotain dramaattista selviytymiskamppailua, kun mitään oikeita ongelmia ei ole XD. Jos maan X väkiluku (esim. Italia) on kymmeniä MILJOONIA ja siellä kupsahtaa muutama tuhat, joista valtaosa sairaita ja vanhuksia, niin eipä ole kovin hurja lukema.

Jos voitat eurojackpotissa 64 miljoonaa, niin tuntuuko kolme tonnia jossain? XD Oikeasti? Kun elämä on kuolemista, no can do. Ja jos väkiluku on valtava, niin myös vanhusten määrä on valtava. Ei ole lainkaan tavatonta, että vanhus tai sairas kuolee. Ihan samalla tavalla tulipalossa ja sen seurauksena voi kuolla vaikka tuhat ihmistä muutaman vuorokauden aikana. Ei siitäkään kukaan kauhistu. Nyt aivot käteen aikuiset ihmiset ja lopettakaa jo vihdoin ja viimein X'DD

Vierailija kirjoitti:

Voi Jeesus!! Lopettakaa nyt jo XDDDDD. TOTTA HLVETISSÄ JONKUN UUDEN VIRUKSEN TAKIA PITÄÄ TEHDÄ KAIKKIA NAURETTAVIA ÖVERITOIMENPITEITÄ, KOSKA KUKAAN EI HALUA JOUTUA SYYTTEESEEN. Ihan samalla tavalla joku hlvetin ripuli on ollut aikoinaan jotain hurjaa ja pelottavaa ja varmaan koko kansa teljetty vankiloihin, ettei vaan tartu ripulipska muihin XD. Onhan se tietysti tosi viihdyttävää (näköjään) leikkiä nyt jotain dramaattista selviytymiskamppailua, kun mitään oikeita ongelmia ei ole XD. Jos maan X väkiluku (esim. Italia) on kymmeniä MILJOONIA ja siellä kupsahtaa muutama tuhat, joista valtaosa sairaita ja vanhuksia, niin eipä ole kovin hurja lukema.

Jos voitat eurojackpotissa 64 miljoonaa, niin tuntuuko kolme tonnia jossain? XD Oikeasti? Kun elämä on kuolemista, no can do. Ja jos väkiluku on valtava, niin myös vanhusten määrä on valtava. Ei ole lainkaan tavatonta, että vanhus tai sairas kuolee. Ihan samalla tavalla tulipalossa ja sen seurauksena voi kuolla vaikka tuhat ihmistä muutaman vuorokauden aikana. Ei siitäkään kukaan kauhistu. Nyt aivot käteen aikuiset ihmiset ja lopettakaa jo vihdoin ja viimein X'DD

Asiaa!!! Lisäksi Italian väestön keski-ikä on maailman toiseksi KORKEIN, eli totta helv etissä niitä vanhuksia kuolee kun niitä on siellä ihan v i tu sti!!

Ja just tämä että leikitään jotain dramaattista sotatilaa selviytymiskamppailua... Tulis s.aatana oikea sota niin sitten näitä toimenpiteitä vois pitää hyväksyttävinä..

Vierailija kirjoitti:

Itselle tulee paikoin ”onnellisuushetkiä” ja suunnittelen kaikkea, mitä teen keväällä. Palaan sitten jotenkin tähän hetkeen ja tajuan, kuinka uskomaton ja kauhea tämä tilanne on. Haikailen sitten viime vuoden kevättä ja muistelen, kuinka huoleton se oli.

Ihan niinkuin minun näppikseltäni! Mulla on kamala ikävä vuotta 2019, tuntuu kuin se olisi ollut viimeinen normaali vuosi.

Selviytymiskamppailu Lähi-Idässä: Lapset juoksevat verisinä pakoon pommituksia. Sitä ennen heidät on r iskattu, vanhemmat t. Apettu jne.

Selviytymiskamppailu Afrikassa: Mietitään mistä saadaan ruokaa ja vettä, välttämättä ei mistään. Lapset kuolee nälkään, vastasyntynyt vauvasi kuolee nälkään, joudut myymään 5-vuotiaan tyttäresi vanhalle ukolle jotta voit pitää muun perheesi hengissä.

Selviytymiskamppailu Suomessa: Flunssaan kuollut yksi vanhus, mietitään missä kaupassa ois vielä pehmeetä wc-paperia. Tapellaan käsidesistä ja tonnikalapurkista vaikka kaupat auki 24/7 ja maastamme ei paperi ja ruoka,saati vesi lopu. Itketään kun ei voida pitää dinnereitä ja ihQui miittingei muiden raXujen kaa. Kaikki on kuin pahaa unta.

Sāatana!

Mäkin elän nyt jotenkin päivä kerrallaan. Hyvin harvinaista, yleensä aikataulut täynnä. Unirytmi aivan sekaisin, tai siis, sitä ei ole. Nukun muutaman tunnin pätkissä ympäri vuorokautta. Lenkillä olen yrittänyt käydä joka päivä. Pelaan lähinnä ja teen ruokaa, syön. Työt loppuivat joten pakko yrittää säästää jokainen sentti. Ikuinen sunnuntai kuvaa ihan hyvin tätä oloa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin elän nyt jotenkin päivä kerrallaan. Hyvin harvinaista, yleensä aikataulut täynnä. Unirytmi aivan sekaisin, tai siis, sitä ei ole. Nukun muutaman tunnin pätkissä ympäri vuorokautta. Lenkillä olen yrittänyt käydä joka päivä. Pelaan lähinnä ja teen ruokaa, syön. Työt loppuivat joten pakko yrittää säästää jokainen sentti. Ikuinen sunnuntai kuvaa ihan hyvin tätä oloa.

Sulla on ruokaa, voit nukkua ja käydä lenkillä. Ikuinen sunnuntai = suomalainen hel.vetti vaikka maailmalla on miljardeja ihmisiä jotka voivat tällaisesta elämästä vain unelmoida. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin elän nyt jotenkin päivä kerrallaan. Hyvin harvinaista, yleensä aikataulut täynnä. Unirytmi aivan sekaisin, tai siis, sitä ei ole. Nukun muutaman tunnin pätkissä ympäri vuorokautta. Lenkillä olen yrittänyt käydä joka päivä. Pelaan lähinnä ja teen ruokaa, syön. Työt loppuivat joten pakko yrittää säästää jokainen sentti. Ikuinen sunnuntai kuvaa ihan hyvin tätä oloa.

Sulla on ruokaa, voit nukkua ja käydä lenkillä. Ikuinen sunnuntai = suomalainen hel.vetti vaikka maailmalla on miljardeja ihmisiä jotka voivat tällaisesta elämästä vain unelmoida. :D

Tässä on nyt huomioitava se, että Suomessa tämä tapahtui hyvin nopeasti. Mieli ei pysty pysymään mukana.

Ei voi verrata, tosin asiat ovat noihin kauheuksiin verraten hyvin, mutta yhtäkkiä näin suuri muutos kuitenkin on suuri muutos.

On aivan ymmärrettävää, että pelottaa, kauhistuttaa, ahdistaa, tuntuu epätodelliselta.

Suurinta osaa meistä, vain melko harva on niin kylmäpäinen tai jotenkin järkevä, että pystyy sisäistäminen tämän tilanteen ilman, ettei mitään näitä tuntemuksia ole tai tule.

Ei siihen auta, vaikka kuinka ajattelisi muiden kauheuksia, tämä on meidän, suomalaisten, ja jokaisen ihmisen oma henkilökohtainen tunne. Ei sitä pidä väheksyä tai aliarvioida.

Se on sama kun esimerkiksi parisuhteessa toinen sanoo, että ethän sinä nyt voi noin tuntea. Ei toinen ihminen voi määritellä tai määrätä toisen tunteita tai tunnetilaa.

Minun pitää aina iltaisin unenpöpperössä vielä nousta varmistamaan, että onko ihan tosi niin, ettei aamulla tarvitse herätä kuudelta töihin vaan voi koisata kahdeksaan asti.

Minulla on aina tuollainen olo.

Minulla on aika rauhallinen olo mutta tuntuu että elän hetki kerrallaan. Kiitollisuus on kasvanut: siitä että rakkaat ovat terveinä, siitä että on katto pään päällä ja koti jossa kaikki mukavuudet, siitä että kaupasta saa ostettua ruokaa. Kävelylenkeillä ihastelen auringonlaskun värejä, kaunista. Tähdet tuntuvat tuikkivan kirkkaammin. Voi olla että olen seonnut..tai ehkä enemmän elossa kuin koskaan.

Epätodellinen olo on ahdistavaa, mutta ei vaarallista. Mulla tuli ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Olin ollut pitkään ahdistunut, stressaantunut ja pelokas elämäntilanteen vuoksi. Jotenkin ylikuormituin, ja tuntui että aivot meni ihan jumiin. Kun epätodellinen olo tuli, säikähdin aivan valtavasti, ja siitähän se vaan paheni.

Kun se olo tulee, alkaa kyseenalaistaa kaikkea.. kuka olen, miksi olen olemassa, mistä maailma on syntynyt, olenko oikeasti muka olemassa, mikä järki kaikessa on jne. On ihan järjissään, eikä muut välttämättä huomaa ulospäin mitään (paitsi ehkä ahdistuneisuuden). Keho saattaa tuntua vieraalta ja maailma jotenkin tosi erilaiselta. Pelkäsin aivan hirveästi että sekoan, niin pelottavalta se tuntui. Ja mitä enemmän sitä mietti, sitä enemmän pelkäsi ja alkoi kuvitella kaikenlaista.

Etsin tämän keskustelun, koska halusin tulla kertomaan, että siitä selviää. Itse en oikein löytänyt tietoa netistä silloin kun olisin tarvinnut.

Olen käynyt nyt traumaterapiassa yli vuoden, ja vähitellen olo on alkanut helpottaa. Kun ymmärsin sen, ettei epätodellinen olo johda sekoamiseen, on pelko hellittänyt. Se on vaan oman mielen tapa suojautua ja selviytyä ylivoimaisista olosuhteista. Jos ulkopuoliselle noista oireista kertoisi, saattaisi vaikuttaa ”sekopäiseltä”. Mutta ammattilaisen kanssa olen näistä paljon jutellut, ja hän on rauhoitellut minua. Itse ajattelen, että tilanteen hyväksyminen auttaa paljon. ”Nyt tämä olo taas tuli, mutta se ei ole vaarallista ja menee ohi”. Myös ympäristöön suuntautuminen (ahdistuksen aikana yleensä käpertyy sisään ja tarkkailee kaikkea itsessään) auttaa. Esim katselee, tunnustelee, haistelee, maistelee. Minulla auttaa oman ihon silittely, syvään hengittäminen tai kurkkupastillin syöminen. Sanon myös itselleni, että ei ole mitään hätää, selviän tästä. Vähitellen olo laantuu.

Tsemppiä kaikille, jotka kärsii samasta vaivasta. Tiedän, miten ahdistavaa se on❤️ mutta siitä selviää kyllä! Itse olin tosi toivoton ja ajattelin että elämä on tässä. En uskonut että voin parantua. Mutta vähitellen, päivä kerrallaan! Nykyään voin jo tosi paljon paremmin. Kannattaa siis ehdottomasti hakea ammattiapua.