Luetellaan B-tason bändejä, joita yritetään aika ajoin nostaa, mutta koskaan ne eivät omin avuin nouse.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muistaa Popstars-voittaja Indxin? Valtava mediahuomio ja lopputoksena täysi pannukakku. Ei taida edustaa edes b-luokkaa.

*lopputuloksena

Egotrippi. Muistan kun matkustaja-nimistä kappaletta pakotettiin radiokuuntelijan korviini kuin käärmettä pulloon. Kappale oli niin raivostuttavan huono että sen takana ei voinut olla mikään muu kuin masinoitu pakotus.

Etsin kappaleen netistä tarkistaakseni että muistini ei petä minua. Painan play. Hämmentävä intro nostaa stressitasoa välittömästi. Pyyhin hikeä otsaltani ja jatkan kuuntelemista. Hampaani kiristyvät.Maija vilkkumaa-kitara ja mikkihiirisyntikka säestävät sielutonta Ultra-bralta vahvasti lainaavaa älykkömäistä shoegazing-pseudosynfoniaa. Hämmentävät, melodiaan väkisinruntatut fraasit puklauttavat vedet kurkkuun. Kihisen raivosta. Myötähäpeän puuskat vavisuttavat ruumistani. Sydämeni tykyttää, kitalakeni valahtaa kuivaksi. Heittäydyn sängylleni posttraumaattisen stressireaktion kourissa. Tsiisus mitä alsdjaslödijasd....

Kuivaan kyyneleeni ja päätän yrittää kuunnella kappaletta vielä kerran. Viimeinen mahdollisuus. Hengitän sisään. Asetan kuulokkeet korviini, annan sykkeeni ja hengitykseni tasaantua. Rauhoitun. Painan play.

Aku-ankkarummut papattavat ja saattavat minut kiusallisen intron yli. Pidättelen puklukohtausta a-osan melodian aikana. Pidän suuni viivana. Pian kiemurtelen tuolissani kunnes yliherkkyysreaktio kouraisee sielustani, moukaroi minua ja ruumistani. Myötähäpeän puuskat puukottavat korviani. Käteni tarraavat esineisiin. Hiki nousee otsalle, tuomionpäivän painostava punnus painaa rinnassani. Haukon henkeäni ja riistän kuulokkeet korvistani. Kappaleen täyden mitan kuunteleminen saattaisi minut varmaan koomaan tai akuuttiin etulohkodystrofiaan ja katastrofiseen verensyöksyyn korvista. Runsas radiosoitto ei tuntunut aikanaan oikealta, eikä nytkään. Vihaan tuota kappaletta. Sen ajatteleminen saa minut raivon partaalle. Vihaan sitä, vihaan vihaan vihaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunrise Avenue. Ö-luokan bändi joka saanut julkisuutta vain Saksan suosion kautta. 

Saksalaisilla onkin aina ollut ö-luokan musiikkimaku.

Olin tulossa kirjoittamaan samaa, siellä on suosiossa myös David Hasselhoff ja paikallinen schlager-musiikki on luku sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Egotrippi. Muistan kun matkustaja-nimistä kappaletta pakotettiin radiokuuntelijan korviini kuin käärmettä pulloon. Kappale oli niin raivostuttavan huono että sen takana ei voinut olla mikään muu kuin masinoitu pakotus.

Etsin kappaleen netistä tarkistaakseni että muistini ei petä minua. Painan play. Hämmentävä intro nostaa stressitasoa välittömästi. Pyyhin hikeä otsaltani ja jatkan kuuntelemista. Hampaani kiristyvät.Maija vilkkumaa-kitara ja mikkihiirisyntikka säestävät sielutonta Ultra-bralta vahvasti lainaavaa älykkömäistä shoegazing-pseudosynfoniaa. Hämmentävät, melodiaan väkisinruntatut fraasit puklauttavat vedet kurkkuun. Kihisen raivosta. Myötähäpeän puuskat vavisuttavat ruumistani. Sydämeni tykyttää, kitalakeni valahtaa kuivaksi. Heittäydyn sängylleni posttraumaattisen stressireaktion kourissa. Tsiisus mitä alsdjaslödijasd....

Kuivaan kyyneleeni ja päätän yrittää kuunnella kappaletta vielä kerran. Viimeinen mahdollisuus. Hengitän sisään. Asetan kuulokkeet korviini, annan sykkeeni ja hengitykseni tasaantua. Rauhoitun. Painan play.

Aku-ankkarummut papattavat ja saattavat minut kiusallisen intron yli. Pidättelen puklukohtausta a-osan melodian aikana. Pidän suuni viivana. Pian kiemurtelen tuolissani kunnes yliherkkyysreaktio kouraisee sielustani, moukaroi minua ja ruumistani. Myötähäpeän puuskat puukottavat korviani. Käteni tarraavat esineisiin. Hiki nousee otsalle, tuomionpäivän painostava punnus painaa rinnassani. Haukon henkeäni ja riistän kuulokkeet korvistani. Kappaleen täyden mitan kuunteleminen saattaisi minut varmaan koomaan tai akuuttiin etulohkodystrofiaan ja katastrofiseen verensyöksyyn korvista. Runsas radiosoitto ei tuntunut aikanaan oikealta, eikä nytkään. Vihaan tuota kappaletta. Sen ajatteleminen saa minut raivon partaalle. Vihaan sitä, vihaan vihaan vihaan.

Hyvämainos, oli pakko mennä kuuntelemaaan.

Anna Abreu on tällainen täysin. Myös Jannika B, vaikka hän vaikuttaa ihan mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Egotrippi. Muistan kun matkustaja-nimistä kappaletta pakotettiin radiokuuntelijan korviini kuin käärmettä pulloon. Kappale oli niin raivostuttavan huono että sen takana ei voinut olla mikään muu kuin masinoitu pakotus.

Etsin kappaleen netistä tarkistaakseni että muistini ei petä minua. Painan play. Hämmentävä intro nostaa stressitasoa välittömästi. Pyyhin hikeä otsaltani ja jatkan kuuntelemista. Hampaani kiristyvät.Maija vilkkumaa-kitara ja mikkihiirisyntikka säestävät sielutonta Ultra-bralta vahvasti lainaavaa älykkömäistä shoegazing-pseudosynfoniaa. Hämmentävät, melodiaan väkisinruntatut fraasit puklauttavat vedet kurkkuun. Kihisen raivosta. Myötähäpeän puuskat vavisuttavat ruumistani. Sydämeni tykyttää, kitalakeni valahtaa kuivaksi. Heittäydyn sängylleni posttraumaattisen stressireaktion kourissa. Tsiisus mitä alsdjaslödijasd....

Kuivaan kyyneleeni ja päätän yrittää kuunnella kappaletta vielä kerran. Viimeinen mahdollisuus. Hengitän sisään. Asetan kuulokkeet korviini, annan sykkeeni ja hengitykseni tasaantua. Rauhoitun. Painan play.

Aku-ankkarummut papattavat ja saattavat minut kiusallisen intron yli. Pidättelen puklukohtausta a-osan melodian aikana. Pidän suuni viivana. Pian kiemurtelen tuolissani kunnes yliherkkyysreaktio kouraisee sielustani, moukaroi minua ja ruumistani. Myötähäpeän puuskat puukottavat korviani. Käteni tarraavat esineisiin. Hiki nousee otsalle, tuomionpäivän painostava punnus painaa rinnassani. Haukon henkeäni ja riistän kuulokkeet korvistani. Kappaleen täyden mitan kuunteleminen saattaisi minut varmaan koomaan tai akuuttiin etulohkodystrofiaan ja katastrofiseen verensyöksyyn korvista. Runsas radiosoitto ei tuntunut aikanaan oikealta, eikä nytkään. Vihaan tuota kappaletta. Sen ajatteleminen saa minut raivon partaalle. Vihaan sitä, vihaan vihaan vihaan.

Matkustajan on ihan hyvä kappale. Täysin puhkikulutettu vaan. Itse kappaleesta en löydä vikaa, en vain jaksa kuulla sitä enää. En saa mitään tuollaisia reaktioita millään tuosta biisistä. Kuunteletko itse tuollaista rokkia ollenkaan muuten? Tyylin R.E.M?

Mutta samanlaisia inhonreaktioita aiheuttaa se Don Johnson Big Bandin torvipieru Mc pläjäys. Ei helvetti. Se kappale on jotenkin aina ärsyttänyt minua, ne mannetorvet ja hiiohoi jengi meininki, yrittää olla mainstream ja ug kuten joku sanoi muttei ole kumpaakaan.

Paleface ja

kaikki vasemmistoa nuolevat lapsellisesti uhoavat sossuräppärit ja tosikkoanarkistit.

Ja sit nää elat, cheekit, ja uniikit myös. 

Räpin pitää Suomessa olla elämänmakuista ja huumorintajuista, täällä on niin pienet ongelmat ja nekin itseaiheutettuja.  

Vois todeta että nykyään metallica. Burton oli musiikillinen velho ja burtonin jälkeisen levyn nuo sai tehtyä ilmeisesti vielä samassa hengessä mutta siitä eteenpäin taso on mennyt aina vaan itseääntoistavaan ränttätänttään ja larssi tarttis varmaan rumpalien oman autotunen, olisko se autobeat tjsp. 

Mamba

The Rasmus

Mutta samaa mieltä jonkun muun kanssa että Suomessa ei niinkään bändejä ylihypetetä samaan tapaan niinkuin joitain artisteja.

Neumann ja Dingon lämmitykset

Esimerkkilistassasi Tehosekoitin on kyllä ihan itse lopettanut ja tehnyt sen jälkeen harvakseltaan vain muutamia keikkoja ilman muita paluu suunnitelmia. Keikoille kyllä ihan tulioitakin ollut. 

The Rasmus

Taisivat tehdä jonkun kiertueen puolityhjille jumppasaleille vuosi sitten. Ei ketään kiinnosta poppia tekevät setämiehet.

Suurlähettiläät, voi yäk

Vierailija kirjoitti:

Pyhimys

Pyhimyskin kyllä on tosiaankin lyönyt läpi musiikillaan, vaikka pettämiskohun takia monet siitä eivät näemmä pidäkään. Totuus se silti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa porukka luettelee bändejä joista ei pidä.

Vissiin kaikki bändit jo mainittu.

Mitä muuta kuvittelit tällaisesta anonyymipalstan ketjusta löytäväsi?

Tältä trollien ja muiden vikapäiden täyttämältä palstalta on kyllä turha etsiä minkäänlaista objektiivisuutta yhtään mistään. Kyllä ne ihmiset, jotka kykenevät objektiiviseen keskusteluun, pyörivät täysin toisenlaisilla palstoilla.

Ehkä pitäisi vain aloittaa yksi jättiketju otsikolla kaikki mitä maailmassa vihaan ja ohjata ihmiset sinne. Tulisi varmaan varsin pitkä keskustelu, ja ihan varmasti mikään ei jäisi mainitsematta.

Vierailija kirjoitti:

Suurlähettiläät, voi yäk

Näillä oli varmaan joku iänikuinen kiristyssopimus radiokanavien kanssa (Nova ja vastaavat). Yksi levy hittikappaleineen ilmestyny joskus 90-luvun alussa, mut radiossa soitettu tauotta toistakymmentä vuotta. Eivät ole kai edes keikkailleet tai olleet muuten esillä?

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö ei mielestäni juuri kosketa bändejä. Aika harvaa bändiä media nykyään jaksaa sen kovemmin pumpata. Bändien merkitys muutenkin vähenee kun rock-musiikki on vaipumassa marginaaliin. Tekisi mieli sanoa että Sunrise Avenue saa kohtuuttomasti palstatilaa heidän musiikkinsa tasoon nähden, mutta täytyy tunnustaa, että he ovat suosittuja. 

Artisteista nyt tulee mieleen esim. Eveliina/Ellinoora/Anna Puu/Jukka Poika/Pyhimys.

Tuo on muuten ihan totta. Bändit harvemmin enää näkyvät mediassa, mitä nyt tietenkin jossain Soundissa, mutta kaikkialla muualla se on lähinnä artsistit musiikkimaailmasta. Tuntuu että kovin kauaa sitten tilanne oli eri.  Olisiko syynä somen vahvasti edesauttama ilmiö nimenomaan henkilöiden brändiytyminen?

Eveliina on minunkin mielestäni ehdottomasti tähän kategoriaan sopiva. Ei vaikuta oikein siltä, että olisi kummoisempaa fanikuntaa saavuttanut, enkä itse häntä oikein edes tunnista ikinä ja imagokin on jotenkin sekava. Silti kohtuudella ollut ties missä haastatteluissa. Anna Puu mielestäni myös tällainen nykyään. Suosio tuntunut romahtaneen ja saanut negatiivista huomiota, mutta silti nelonen puskee joka tuutista esiin.

Ja tosiaan, onhan sitä joskus voinut ollakin suosittu, jonka turvin sitä sitten tekohengitetään. Kulahtaneita artisteja/bändejä tulisi myös mieleen, mutta ehkä ne eivät kuulu tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurlähettiläät, voi yäk

Näillä oli varmaan joku iänikuinen kiristyssopimus radiokanavien kanssa (Nova ja vastaavat). Yksi levy hittikappaleineen ilmestyny joskus 90-luvun alussa, mut radiossa soitettu tauotta toistakymmentä vuotta. Eivät ole kai edes keikkailleet tai olleet muuten esillä?

Nova on kyllä jännä radiokanava tässä mielessä. Samat Mambat ja Suurlähettiläät tosiaan pauhaa vuodesta toiseen, vaikka missään muualla eivät kuulu mitenkään, eikä kukaan muistakaan. Huomasin myös, että oli nykyään ainoa kanava, joka soitti jo mainittua Sunrise Avenueta. Muuten en olisi edes tiennyt että heiltäkin on jotain uusia biisejä tullut. Tässäpä meillä media, joka malliesimerkki ketjun aiheesta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egotrippi. Muistan kun matkustaja-nimistä kappaletta pakotettiin radiokuuntelijan korviini kuin käärmettä pulloon. Kappale oli niin raivostuttavan huono että sen takana ei voinut olla mikään muu kuin masinoitu pakotus.

Etsin kappaleen netistä tarkistaakseni että muistini ei petä minua. Painan play. Hämmentävä intro nostaa stressitasoa välittömästi. Pyyhin hikeä otsaltani ja jatkan kuuntelemista. Hampaani kiristyvät.Maija vilkkumaa-kitara ja mikkihiirisyntikka säestävät sielutonta Ultra-bralta vahvasti lainaavaa älykkömäistä shoegazing-pseudosynfoniaa. Hämmentävät, melodiaan väkisinruntatut fraasit puklauttavat vedet kurkkuun. Kihisen raivosta. Myötähäpeän puuskat vavisuttavat ruumistani. Sydämeni tykyttää, kitalakeni valahtaa kuivaksi. Heittäydyn sängylleni posttraumaattisen stressireaktion kourissa. Tsiisus mitä alsdjaslödijasd....

Kuivaan kyyneleeni ja päätän yrittää kuunnella kappaletta vielä kerran. Viimeinen mahdollisuus. Hengitän sisään. Asetan kuulokkeet korviini, annan sykkeeni ja hengitykseni tasaantua. Rauhoitun. Painan play.

Aku-ankkarummut papattavat ja saattavat minut kiusallisen intron yli. Pidättelen puklukohtausta a-osan melodian aikana. Pidän suuni viivana. Pian kiemurtelen tuolissani kunnes yliherkkyysreaktio kouraisee sielustani, moukaroi minua ja ruumistani. Myötähäpeän puuskat puukottavat korviani. Käteni tarraavat esineisiin. Hiki nousee otsalle, tuomionpäivän painostava punnus painaa rinnassani. Haukon henkeäni ja riistän kuulokkeet korvistani. Kappaleen täyden mitan kuunteleminen saattaisi minut varmaan koomaan tai akuuttiin etulohkodystrofiaan ja katastrofiseen verensyöksyyn korvista. Runsas radiosoitto ei tuntunut aikanaan oikealta, eikä nytkään. Vihaan tuota kappaletta. Sen ajatteleminen saa minut raivon partaalle. Vihaan sitä, vihaan vihaan vihaan.

Matkustajan on ihan hyvä kappale. Täysin puhkikulutettu vaan. Itse kappaleesta en löydä vikaa, en vain jaksa kuulla sitä enää. En saa mitään tuollaisia reaktioita millään tuosta biisistä. Kuunteletko itse tuollaista rokkia ollenkaan muuten? Tyylin R.E.M?

Mutta samanlaisia inhonreaktioita aiheuttaa se Don Johnson Big Bandin torvipieru Mc pläjäys. Ei helvetti. Se kappale on jotenkin aina ärsyttänyt minua, ne mannetorvet ja hiiohoi jengi meininki, yrittää olla mainstream ja ug kuten joku sanoi muttei ole kumpaakaan.

Matkustaja on oikeasti ihan hyvä. :D Big Bandistä sen verran, että Tommy Lindgren on yksi harvoja suomalaisia jotka osaa oikeasti räpätä hyvin (ja nopeasti!) englanniksi.

Tehosekoitinhan on ihan legenda. Ei sellaista nuorten jätkien rokkienergialla tehtyä kamaa tehdä enää, valitettavasti. Missä tosiaan ovat energisten nuorten jätkien bändit? Näitä yksin hoilottajia kyllä riittää sekä entisiä nuoria mutta eipä ole enää kunnon rokin räimettä. Tulipa mieleen vielä Ratsiakin. Huh! Sellaista paloa ei nykyisistä veltoista löydy enää.