Onko mun velvollisuus viettää paljonkin aikaa ekstroverttiystäväni kanssa?

Niin ja unohdin mainita, että inhottaa kun hän kuitenkin ehdottaa seuraansa usein, ja mä sitten aina vastaan kieltävästi. Muutaman kerran on sitten ehdottanut ja laittanut aika dramaattisesti perään että "ainiin, JOS sua nyt millään sattuis kiinnostamaan lähteä MUN kanssa tänne ja tänne, en kyllä usko että lähdet........"

Miksi roikkua mussa kun en kuitenkaan pysty tarjoamaan sitä mitä hän tarvitsee?

Lyhyesti: ei ole.

Mulla oli tuollainen ystävä. Oltiin todella hyviä ystäviä nuorempia, mutta hänestä tuli koko ajan ripustautuvaisempi. Hän ei enää kunnioittanut mun omaa aikaa. Jos tapasin muita ihmisiä, hän oli todella kateellinen. No vähän aikaa sitten hän pisti välit poikki, koska koki ystävyyden olevan yksipuolista. Ei se ollut yksipuolista, mutta hän olisi halunnut sen toimivan vain hänen ehdoillaan. Hän oli paras ja pitkäaikaisin ystäväni. Harmittaa, mutta toisaalta olen jotenkin hyvin helpottunut. Ollaan vain liian erilaisia nykyään. Ehkä sunkin sopisi miettiä, onko tuossa teidän ystävyydessä enää järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen ystävä. Oltiin todella hyviä ystäviä nuorempia, mutta hänestä tuli koko ajan ripustautuvaisempi. Hän ei enää kunnioittanut mun omaa aikaa. Jos tapasin muita ihmisiä, hän oli todella kateellinen. No vähän aikaa sitten hän pisti välit poikki, koska koki ystävyyden olevan yksipuolista. Ei se ollut yksipuolista, mutta hän olisi halunnut sen toimivan vain hänen ehdoillaan. Hän oli paras ja pitkäaikaisin ystäväni. Harmittaa, mutta toisaalta olen jotenkin hyvin helpottunut. Ollaan vain liian erilaisia nykyään. Ehkä sunkin sopisi miettiä, onko tuossa teidän ystävyydessä enää järkeä.

Nii-i :/. Hän on myös siis ainoa ystäväni, ja pidetään kuitenkin joka päivä viesteillä yhteyttä ja pidetään kyllä hauskaa kun nähdään. Hän ei vaan oikein ymmärrä etten mä saa sitä energiaa ollenkaan muiden seurasta, ja että masennus itsessään vie ihan hirveästi energiaa, eikä se helpota vielä varmaan vähään aikaan, kun en oo vielä kerennyt apua saamaan kunnolla. 

En haluaisi ainakaan itse pistää välejä, koska silloin olisin kyllä totaalisen yksin, eikä se varmaan tee kenellekään hyvää. uusia kavereita voi toki hankkia, mutta ensin pitäisi saada vähän päätä kuntoon että uskaltaisin tutustua muihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen ystävä. Oltiin todella hyviä ystäviä nuorempia, mutta hänestä tuli koko ajan ripustautuvaisempi. Hän ei enää kunnioittanut mun omaa aikaa. Jos tapasin muita ihmisiä, hän oli todella kateellinen. No vähän aikaa sitten hän pisti välit poikki, koska koki ystävyyden olevan yksipuolista. Ei se ollut yksipuolista, mutta hän olisi halunnut sen toimivan vain hänen ehdoillaan. Hän oli paras ja pitkäaikaisin ystäväni. Harmittaa, mutta toisaalta olen jotenkin hyvin helpottunut. Ollaan vain liian erilaisia nykyään. Ehkä sunkin sopisi miettiä, onko tuossa teidän ystävyydessä enää järkeä.

Nii-i :/. Hän on myös siis ainoa ystäväni, ja pidetään kuitenkin joka päivä viesteillä yhteyttä ja pidetään kyllä hauskaa kun nähdään. Hän ei vaan oikein ymmärrä etten mä saa sitä energiaa ollenkaan muiden seurasta, ja että masennus itsessään vie ihan hirveästi energiaa, eikä se helpota vielä varmaan vähään aikaan, kun en oo vielä kerennyt apua saamaan kunnolla. 

En haluaisi ainakaan itse pistää välejä, koska silloin olisin kyllä totaalisen yksin, eikä se varmaan tee kenellekään hyvää. uusia kavereita voi toki hankkia, mutta ensin pitäisi saada vähän päätä kuntoon että uskaltaisin tutustua muihin. 

Tottakai ei heti kannatakaan pistää välejä poikki. Asiasta on puhuttava. Minä puhuin tuosta moneen kertaan ystäväni kanssa, mutta hän ei vain tajunnut. Jos ystäväsi ei muuta toimintaansa, niin silloin olisi ehkä parempi ilman. Tuo jatkuva kysely ja yhteydenotto sekä kieltävästä vastauksesta loukkaantuminen syö energiaa.

Onko ektroverteilla useinkin yksi kaveri?

Et ole vastuussa hänen viihdyttämisestään. Olet vastuussa viime kädessä omasta henkisestä hyvinvoinnistasi.