Ärsyttää 50+ naiset jotka hehkuttaa miten tässä iässä voi jo tehdä/pukeutua/puhua/tuntea miten haluaa. Ihankuin nuorempana ei voisi.

Yleensä nämä "tässä iässä" -hehkuttajat ovat niitä ilkeimpiä nuorempien ja joukosta erottuvien nokkijoita ja arvostelijoita. Aidosti sinut itsensä kanssa olevien ei tarvitse koko ajan korostaa omaa itsevarmuuttaan ja uskallustaan, vaan se näkyy heidän käytöksestään, asenteestaan ja olemuksestaan. Tällaiset ihmiset ovat viehättäviä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Toisaalta näitä tässä iässä -ihmisiä ei löydy pelkästään yli viisikymppisistä naisista, vaan kaiken ikäisistä ja myös miehistä.

Näin on. Jotenkin sillä viestitetään sitä että sinä nuori tytön hempukka olet epäkypsä ja tietämätön, epävarma ja sosiaalisesti taidoton. Toisinkuin minä kypsä ja itsevarma, minä kuulkaa kehutaan. Mutta niin kehdataan me nuoretkin. Me ollaan ihan erilainen sukupolvi,saatu kasvaa kehujen keskellä itse tehden ja taidoistamme varmistaen jo nuorena. Joten kyllä mekin osaamme ja kehtaamme ja pystymme ja oikeastaan on sääli,jos nämä keski-ikäiset ovat eläneet lähes puolet elämästään kovinkin vajaavaisina epävarmoina.

Olen 50+ nainen ja itse olen valitettavasti kokenut ainoastaan saaneeni lisärajoitteita liittyen pukeutumiseeni. Olen ollut koko elämäni ajan krooninen alipukeutuja mutta nuorena siitä pääsi läpi kuin koira veräjästä. Olinhan kuitenkin suht kivan näköinen missä tahansa rytkyissä.

Nuorenpana on epävarma ja herkkä ulkopuolisille arvosteluille. Itsevarmuus kehittyy iän myötä. Enää vanhempaa ei kiinnitä huomiota kritiikkiin ja arvosteluun, vaan aikuinen nainen on vahvempi ulkopuolisten hyökkäyksille. Omaa asennetta ja vahvuutta voi kehittää. Täytyy oppia tuntemaan itsensä ja omat rajansa, jotta arvosteluista huolimatta, kykenee pää pystyssä kulkemaann omia polkujaan. Nuorilla on vielä paljon opittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä "tässä iässä" -hehkuttajat ovat niitä ilkeimpiä nuorempien ja joukosta erottuvien nokkijoita ja arvostelijoita. Aidosti sinut itsensä kanssa olevien ei tarvitse koko ajan korostaa omaa itsevarmuuttaan ja uskallustaan, vaan se näkyy heidän käytöksestään, asenteestaan ja olemuksestaan. Tällaiset ihmiset ovat viehättäviä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Toisaalta näitä tässä iässä -ihmisiä ei löydy pelkästään yli viisikymppisistä naisista, vaan kaiken ikäisistä ja myös miehistä.

Ei se persoonallisuus ja tapa tuoda itseään esille muutu iän myötä. Osa ihmisistä hakee itsetuntonsa muiden oletettuja vajavuuksia rääpien esikoulusta hautaan. Itse olen siis lähes 60-vuotias.

Voi muruseni, kyllä sinäkin vanhenet, ota iisisti.

Jaa, olen kohta 40 ja en kyllä pukeudu ihan mihin haluan koska vaatteet nyt ei näytä ihan samalta päälläni kuin nuorempana.

Niin mutta siinä iässä se on haastavaa koska olet vanha kurppa.

Jos sinä olisit itsevarma ja riippumaton muiden mielipiteistä, niin ohittaisit ne hehkutukset kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Ilmeisesti et kuitenkaan ole päässyt siihen vaiheeseen asti :-DDD

N 47 kirjoitti:

Nuorenpana on epävarma ja herkkä ulkopuolisille arvosteluille. Itsevarmuus kehittyy iän myötä. Enää vanhempaa ei kiinnitä huomiota kritiikkiin ja arvosteluun, vaan aikuinen nainen on vahvempi ulkopuolisten hyökkäyksille. Omaa asennetta ja vahvuutta voi kehittää. Täytyy oppia tuntemaan itsensä ja omat rajansa, jotta arvosteluista huolimatta, kykenee pää pystyssä kulkemaann omia polkujaan. Nuorilla on vielä paljon opittavaa.

Nuorena, ehkä 15-25 vuotiaana on vielä herkkä muiden arvosteluille, toki ei kaikki. Paljon se on kiinni kasvatuksesta. Tuossa 15-50v välissä on aika paljon muitakin ikä etappeja.. itse 32vuotiaana, 4 lapsen äitinä, vaimona,ystävänä, tyttärenä ja työntekijänä kyllä koe enää olevani epävarma, tiedän mitä haluan, olen aina ollut melko itsevarma eikä minua kiinnosta muiden mielipiteet omista henkilökohtaisista asioistani. Pukeudun kuten haluan ja näytän mielestäni hyvältä. Arvostan vanhemman ihmisen tietoa ja olen kuunteluoppilaana mielelläni, mutta toivon että myös sinä vanhempana, olet välillä siinä roolissa. Minäkin voin opettaa sinua. Minäkin osaan ja voin tehdä asioita,ilman kehtaamista ja nolostelua. Luulen että kyseessä on juurikin sukupolvi ja kasvatustavat. Teitä keski-ikäisiä on kasvatettu fyysisesti kurittaen, nolaten ja ihmisarvoa lytäten. Meitä nykyisin kolmekymppisiä ei. Meitä on kasvatettu tunteita sanoittaen, kehien, ihastellen, tervettä itsetuntoa nostattaen.

Vierailija kirjoitti:

N 47 kirjoitti:

Nuorenpana on epävarma ja herkkä ulkopuolisille arvosteluille. Itsevarmuus kehittyy iän myötä. Enää vanhempaa ei kiinnitä huomiota kritiikkiin ja arvosteluun, vaan aikuinen nainen on vahvempi ulkopuolisten hyökkäyksille. Omaa asennetta ja vahvuutta voi kehittää. Täytyy oppia tuntemaan itsensä ja omat rajansa, jotta arvosteluista huolimatta, kykenee pää pystyssä kulkemaann omia polkujaan. Nuorilla on vielä paljon opittavaa.

Nuorena, ehkä 15-25 vuotiaana on vielä herkkä muiden arvosteluille, toki ei kaikki. Paljon se on kiinni kasvatuksesta. Tuossa 15-50v välissä on aika paljon muitakin ikä etappeja.. itse 32vuotiaana, 4 lapsen äitinä, vaimona,ystävänä, tyttärenä ja työntekijänä kyllä koe enää olevani epävarma, tiedän mitä haluan, olen aina ollut melko itsevarma eikä minua kiinnosta muiden mielipiteet omista henkilökohtaisista asioistani. Pukeudun kuten haluan ja näytän mielestäni hyvältä. Arvostan vanhemman ihmisen tietoa ja olen kuunteluoppilaana mielelläni, mutta toivon että myös sinä vanhempana, olet välillä siinä roolissa. Minäkin voin opettaa sinua. Minäkin osaan ja voin tehdä asioita,ilman kehtaamista ja nolostelua. Luulen että kyseessä on juurikin sukupolvi ja kasvatustavat. Teitä keski-ikäisiä on kasvatettu fyysisesti kurittaen, nolaten ja ihmisarvoa lytäten. Meitä nykyisin kolmekymppisiä ei. Meitä on kasvatettu tunteita sanoittaen, kehien, ihastellen, tervettä itsetuntoa nostattaen.

Just tämä. Ei kyse ole iästä vaan maailmanajasta. Tämän hetken viisikymppiset vain sattuvat olemaan sen ikäisiä nyt, kun ajat ovat vapaampia.

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Jotenkin sillä viestitetään sitä että sinä nuori tytön hempukka olet epäkypsä ja tietämätön, epävarma ja sosiaalisesti taidoton. Toisinkuin minä kypsä ja itsevarma, minä kuulkaa kehutaan. Mutta niin kehdataan me nuoretkin. Me ollaan ihan erilainen sukupolvi,saatu kasvaa kehujen keskellä itse tehden ja taidoistamme varmistaen jo nuorena. Joten kyllä mekin osaamme ja kehtaamme ja pystymme ja oikeastaan on sääli,jos nämä keski-ikäiset ovat eläneet lähes puolet elämästään kovinkin vajaavaisina epävarmoina.

Vielä 80-luvulla ja 90-luvullakin kummassakin iltapäivälehdessä oli viitisen kolumnia joiden mieskirjoittajat kilpailivat naisvihassa. Se oli todella raakaa ja kovaa pilkallista vähättelyä. Naispoliitikot olivat pääasiallisena kohteena mutta kyllä naiset yleensäkin saivat osansa. Se oli ajan henki kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

N 47 kirjoitti:

Nuorenpana on epävarma ja herkkä ulkopuolisille arvosteluille. Itsevarmuus kehittyy iän myötä. Enää vanhempaa ei kiinnitä huomiota kritiikkiin ja arvosteluun, vaan aikuinen nainen on vahvempi ulkopuolisten hyökkäyksille. Omaa asennetta ja vahvuutta voi kehittää. Täytyy oppia tuntemaan itsensä ja omat rajansa, jotta arvosteluista huolimatta, kykenee pää pystyssä kulkemaann omia polkujaan. Nuorilla on vielä paljon opittavaa.

Nuorena, ehkä 15-25 vuotiaana on vielä herkkä muiden arvosteluille, toki ei kaikki. Paljon se on kiinni kasvatuksesta. Tuossa 15-50v välissä on aika paljon muitakin ikä etappeja.. itse 32vuotiaana, 4 lapsen äitinä, vaimona,ystävänä, tyttärenä ja työntekijänä kyllä koe enää olevani epävarma, tiedän mitä haluan, olen aina ollut melko itsevarma eikä minua kiinnosta muiden mielipiteet omista henkilökohtaisista asioistani. Pukeudun kuten haluan ja näytän mielestäni hyvältä. Arvostan vanhemman ihmisen tietoa ja olen kuunteluoppilaana mielelläni, mutta toivon että myös sinä vanhempana, olet välillä siinä roolissa. Minäkin voin opettaa sinua. Minäkin osaan ja voin tehdä asioita,ilman kehtaamista ja nolostelua. Luulen että kyseessä on juurikin sukupolvi ja kasvatustavat. Teitä keski-ikäisiä on kasvatettu fyysisesti kurittaen, nolaten ja ihmisarvoa lytäten. Meitä nykyisin kolmekymppisiä ei. Meitä on kasvatettu tunteita sanoittaen, kehien, ihastellen, tervettä itsetuntoa nostattaen.

Minä olen vain 5 v sinua vanhempi ja minut on kyllä kasvatettu lytäten ja moittien. Kuitenkin kehut ja ihastelut ei yksin nosta itsetuntoa vaan voivat johtaa siihen, että lapsella on narsistinen käsitys itsestään eli luulee olevansa parempi kuin kaikki muut koska niin on hänelle aina opetettu.

Olen tosiaan kuvailemasi ikäloppu nainen, mutta en letkauttele nuoremmille. Kadehdin kuitenkin ikäluokkasi varmuutta ja valoisuutta, jota meidän ikäluokassa ei nuorena tuettu saati pidetty hyvänä piirteensä nuorissa naisissa. Maksamme yhä omien vanhempiemme sodan jälkeistä ahdistusta, häpeää ja koetamme pinnistellä tilanteissa, joista sinun ikäluokkasi osaa varmoin askelin pelastaa itsensä. 

Monet ikäisistäni parahtavat sanansa syvältä sisimmästään. Siinä on varmasti osin tuskaa ja heikkoa itsetuntoa, jotka olet hyvin huomannutkin. Mutta ole myötätuntoinenkin. Meidät opetettiin olemaan reippaita ja kilttejä ja erottamaan hyvät tytöt huonoista- mitä lie tarkoittikaan. Nyt sinun ikäpolvesi saa aivan rauhassa kulkea vaikka alasti kadulla, mutta meille neuvottiin miten alushousujen pitää olla ehjät ja jos joutuu onnettomuuteen. Ei sitten hoitohenkilökunta mieti, että mikäs tyttö se tuollainen on reikäisissä alushousuissa. Sinä varmasti tajuat meitä paremmin, mikä onnettomuustilanteissa on tärkeintä ja ymmärrät sen itsestään selvänä asiana, Me mietimme yhä niitä reikäisiä aliushousuja ja päätämme uhmakkaasti, että saamme laittaa päällemme mitä huvittaa.

Aloittaja ei todellakaan tiedä, millaisiksi tytöt kasvattiin vielä 1960-70-luvuilla. Siinä piti mukautua kiltin tytön malliin, joten itseä ei saanut korostaa vaan aina piti ajatella ensin kaikkia muita. Käytös ja pukeutuminen piti valita niin, että miellyttää kaikkia muita. "Mitä ne naapurit ajattelee" oli omillakin vanhemmilla kasvatuksen kantava voima. Nelikymppisenä tajusin, että voihan tässä olla sellainen mitä itse haluaa. Nyt olen 56-vuotias, mutta silti äitini jaksaa arvostella minua asiasta kuin asiasta, jos en ole just sellainen kuin keski-ikäisen pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Jotenkin sillä viestitetään sitä että sinä nuori tytön hempukka olet epäkypsä ja tietämätön, epävarma ja sosiaalisesti taidoton. Toisinkuin minä kypsä ja itsevarma, minä kuulkaa kehutaan. Mutta niin kehdataan me nuoretkin. Me ollaan ihan erilainen sukupolvi,saatu kasvaa kehujen keskellä itse tehden ja taidoistamme varmistaen jo nuorena. Joten kyllä mekin osaamme ja kehtaamme ja pystymme ja oikeastaan on sääli,jos nämä keski-ikäiset ovat eläneet lähes puolet elämästään kovinkin vajaavaisina epävarmoina.

Vielä 80-luvulla ja 90-luvullakin kummassakin iltapäivälehdessä oli viitisen kolumnia joiden mieskirjoittajat kilpailivat naisvihassa. Se oli todella raakaa ja kovaa pilkallista vähättelyä. Naispoliitikot olivat pääasiallisena kohteena mutta kyllä naiset yleensäkin saivat osansa. Se oli ajan henki kaikkialla.

Ilta-Sanomien Timo Haapalasta tulee vielä vähän niitä 80-luvun mennen maailman viboja. Nyt hän yrittää nostaa mainettaan antamalla armollisia taputuksia tyttösten päälaelle.

Ehkä kokemus on heille tosi, vaikkei se tarkoita, että meidän nykynuoten pitäisi odottaa sinne asti. Kannattaa muistaa ettei 70- 80-luvuilla saati aiemmin ollut naiselle itsestäänselvyys olla, työskennellä ja pukeutua niinkuin haluaa. Silloin vaati kovaa kanttia olla erilainen, eikä siihen jokainen pystynyt. Vielä kun kasvatusmetodit olivat kovempia ja ikäänkuin painostivat tiettyyn muottiin, ahkera ja kiltti tyttö, perheenäiti, kunnon työihminen ja emäntä... aina mietittiin, että mitä ne ihmiset oikein kylillä ajattelevat ja puhuvat. Ja maaseudulla muutokset tulivat vieläkin hitaammin.

Vaikea sitä on enää ymmärtää, kun itse saa päättää pukeutuuko lateksihousuihin vai kellohameeseen(vai molempiin) eikä vanhemmilla tai kellään ole siihen mitään sanomista. Että antaa nyt toisten vaan vihdoin nauttia elämästään.

Minunkin työkaverillani oli tapana todistella, miten itsevarma on ajatustensa, pukeutumisensa ja työntekonsa suhteen. Hänellä oli muutenkin tapana vähätellä meidän nuorten naisten osaamista. Minulla ei ole tapana kettuilla, mutta erään kerran totesin hänelle empaattisella äänensävyllä "Tuntuu varmasti kurjalta, että sinulle on aiemmin ollut niin epävarma olo itsestäsi". Loppui se muiden osaamisen vähättely ja itsensä nostaminen vähäksi aikaa.

Monella meistä oli häpäisevä ja kontrolloiva kasvatus, esim minulla. Se oli niin rajua, että edes terapia ei vapauttanut siitä kokonaan. Mutta ikä auttoi tosi paljon, se tapahtui n 45 vuotiaana. Yhtäkkiä vaan en enää nakannut paskaakaan. Ihan ihmeissään katson joidenkin ihmisten tarvetta miellyttää, että tollanenko mä olin? En saa enää kiinni siitä, onneksi.

T N51

Ai jaa. Kyllä minä koen edelleen, että nuoret naiset joutuvat todistelemaan osaamistaan ja pätevyyttään ja uskottavuuteen valitettavasti vaikuttaa myös ulkonäkö. On vaarallista ummistaa silmänsä sille tosiasialle, että naisia syrjitään esim työnhaussa ulkonäön ja painoindeksin perusteella. Eikä tarvitse kuin seurata julkista keskustelua hallituksen toimista, tämän huomaa helposti. Vai miten luulette, että otettaisiin vastaan, jos Sanna Marinilla olisi rastat ja kasvotatuointi?